Tässä on nyt jokunen kysymys, jotka pitäs selvittää
Onko pakko mennä kihloihin ennen naimisiin menoa?
Pitääkö kihlautumisesta ilmottaa jonnekkin? :)
Jos joku vaivautuu kertomaan lisää kihlautumisesta niin olisin erittäin kiitollinen. :)
kiitoksia.
Onko pakko mennä kihloihin ennen naimisiin menoa?
Pitääkö kihlautumisesta ilmottaa jonnekkin? :)
Jos joku vaivautuu kertomaan lisää kihlautumisesta niin olisin erittäin kiitollinen. :)
kiitoksia.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kun kaksi ihmistä päättää mennä keskenään naimisiin, niin silloin he ovat kihloissa.
Siinä se.
Ei tarvitse järjestää mitään "kihlajaisia".
Kihlautuminen lähtee prosessina liikkeelle siitä, että poika iskee silmänsä johonkin tyttöön. Sen jälkeen hän supattaa tuosta tytöstä kaverilleen. Tästä kaverista tulee ns. puhemies. Hän käy jututtamassa tyttöä ja kehumassa sulhasehdokasta tulevalle morsiamelle.
Kun tuota on riittävän kauan jatkunut, ilmoittaa puhemies sulhasehdokkaalle, että aika on kypsä. Tällöin poika käy viinakaupasta ostamassa pullollisen koskista tytön isälle maksuksi tytöstä. Toisen pullon hän ostaa itselleen. Pullot mukanaan sulhasehdokas menee tulevan appiukon juttusille. Ensin koskikset juodaan, minkä jälkeen jutellaan ns. vakavia. Eli sulhasehdokas kertoo isäpapalle, miten hän haluaisi perustaa perheen tytön kanssa. Isäpappa - viinahuuruissaan kun on - hyväksyy pojan kosinnan. Maksu tytöstä on jo juotu, joten paha tuossa vaiheessa on enää kieltäytyä.
Parin viikon päästä pidetään isot sukujuhlat, jossa kihlaus julkistetaan suvulle ja tietysti tytölle itselleen. Tästä suivaantuneena tyttö, joka nykyaikaiseen tapaansa haluaa olla itsenäinen, karkaa puhemiehen kanssa Ruotsin laivalle lemmenlomalle. Seuraavana krapula-aamuna tuore pariskunta kuitenkin kokee pistoksen omassa tunnossaan, joten he palaavat takaisin kotiin. Tällöin pidetään oman perheen kesken pienimuotoinen seremonia, jossa puhemies luovuttaa morsiamen tulevalle aviomiehelle. Sen jälkeen miesporukka vetää pään täyteen ja puhemies sekä sulhanen sopivat välinsä veljellisellä painiottelulla.
Noin se kihlaus pääpiirteissään menee nykyajan Suomessa. Sitä voi tietysti soveltaa. Esimerkiksi hienostunut sulhasehdokas ei osta koskista vaan hienoa konjakkia.
moneskohan tämmöinen kysymys tällä palstalla...
"Onko pakko mennä kihloihin ennen naimisiin menoa?" Köytännössä kyllä. Olet kihloissa siitä ajankohdasta lähtien kun olet päättänyt mennä naimisiin jonkun kanssa. Ennen sitä et ole kihloissa (Ei vaikka olisi kuinka sormuksia vaihdeltu). Kaikki naimisiin menevät ovat kihloissa vähintään 1 viikon, joka on se esteidentutkinta-aika.
"Pitääkö kihlautumisesta ilmottaa jonnekkin?"
Ei.
että ärsyttää.. tiedetään tiedetään, mitä kihlaus ihka oikeasti tarkoittaa, mutta emme silti koe olleemme koskaan kihloissa. Päätimme mennä naimisiin ja näin tehtiin. Sormuksia ei vaihdettu, ei kosittu. Sama kuin kaikki valkoista pukua käyttäneet olisivat neitsyitä, koska näin vain on! Sama se mitä muut tietävät totuutena, itse tietää jokainen oman totuutensa joka itselle sopii.
Niin, jos sinä perunaamuussia syötyäsi et koe syöneesi perunaa, niin voithan sinä väittää syöneesi porkkanaa. Ehkä sinulla on sitten silloin oma totuutesi, ja muiden totuus sinun teostasi on väärä? Ok.
Eli aivan kaikesta asiasta voisi ajatella noin? Vai? Voisihan joku ajatella, että kokee olevansa neitsyt vaikka on ollut 10 kertaa sillai. Hänen mielestään tuo sana tarkoittaa vaikka että ei ole koskaan ollut lentokoneessa.
Eikö ne asiat ainakin jotka jopa on laissa mainittu ole jonkunnäköisiä totuuksia/faktoja koki ne miksi vaan tai ajatteli että se ei sovi mulle... Tottahan saa ajatella mitä haluaa, sitä ei taida olla kielletty!
Laissa kai on sanottu, että kun mies ja nainen on lupautunut menemään keskenään naimisiin on kihlautunut. Muuta siellä ei ole sanottu eli että miten tähän pitää päätyä, kosimalla, sormuksia vaihtamalla tms. Tapa on vapaa.
No minäkin siis voisin kokea olevani naimisissa. Kun mun mielstä se on sitä kun on ollut vähintään 5 vuotta yhdessä. (tai keinut on rinnakkain) Oli siitä muut mitä mieltä hyvänsä. Vaikka en ole mennyt lain edellyttämällä tavalla naimisiin. Harmi vaan, että se ei auta lakiasioissa, esim. perintövero tarvii silti maksaa kun joittekin mielestä olen avovaimo. Hö...
Mitähän niin kauhiaa siinä on, että on ollut kihloissa...
Niin mitenkä se sana "totuus" määritellään... en tiedä...
Moni pitää ilmeisesti noita ihmeellisiä sormuksia kihlauksena. Tai siis kun sormukset pujotetaan vasempaan nimettömään se on kihlaus. Ja pitääkö se sormus vielä olla kihlasormus (varmistakaa liikkeestä mitkä ovat niitä, ettei tule vahingossa "tavallinen sormus")?
Ystäväni meni kihloihin, hän kosi avopuolisoaan joka vastasi myöntävästi. Mutta he eivät hommanneet sormuksia joten eivät kokeneet myös olevansa kihloissa. Tai sanoivat, että niin ollaanhan me tavallaan...
Valkoisen puvun käyttöä ei varmaan määritellä laissa... Eikä juuri kukaan taida enää ajatella, että valkoinen puku tarkoittaisi jotain!? Sen sijaan useampi kyllä varmasti pitää sitä kihlauksena, että on luvannut mennä naimisiin? Huono vertauskuva mielestäni.
mieltä. Mutta varoitan sinua! Tällä palstalla liikkuu sellaisIA KIELIPURISTEJA, joille sanoilla on olemassa vain yksi merkitys. Sitä he sitten lakikirjoja siteeraten toitottavat täällä.
Entäpä ne ihmiset, jonka mielestä ei ole kihloissa, jos ei ole sormuksia? Tavallaan heistäkin joku voi olla sitä mieltä, että kihlaukselle ei voi olla kuin yksi merkitys... Eikä, että kihloissa voi olla monella eri tavalla? "Mutta meille kahdelle tää tarkoittaa sitä. Me ei tunneta olevamme kihloissa". Tunteekoho se sitten kuitenkin, että joku muu samassa tilanteessa oleva on...? Vai miten se menee?
Ei kai niinkään päin voi väittää, että jos joku joku joka on "vaan" luvannut mennä jonkun kanssa naimisiin ei ole kihloissa. Väitti mitä väitti. Jos ei kerta ole kosittu ja ei oo sormuksia.
Kyllä joku voi merkitä jollekkin mitä vaan, mutta mitä se ihan tarkasti ottaen oikeasti on, on eri juttu. Mutta tää on mun mielipide. Jos joku haluaa pitää "pelkkää" sormusten laittamista sormiin kihlauksena. Niin pitäköön mun puolesta. En vain tiedä mitä väliä niillä sormuksilla on, mitä ne muuttaa. Ja miksi sitä pitää kutsua juuri kihlaukseksi. Mutta ei kai mun tarvi tietääkkään.
Niin siis se, että on sovittu mennä keskenään naimisiin on mielestäni oikeampi kihlaus.
Koska kukaan ei voi ainakaan väittää, että sillä tavalla EI voi mennä kihloihin? Vai voiko...? Jos se kerta on anteeksi nyt vain... siellä lakikirjassakin. Ja yleisempi mielipide varmaan on, että ihmiset, jotka ovat lupautuneet mennä naimisiin, esim. on tapahtunut kosinta ja annettu myöntävä vastaus ovat kihloissa. Oli sormuksia tai ei.
Eli voitte ehkä sanoa, että kihloissa voi olla monella eri tavalla. Mutta ette, että tuolla mainitsemallani tavalla ei voi olla...?
Tietääkö kukaan muuten, että onko esim. 30-50 vuotta sitten menty kihloihin niin, että ei ole aikomusta mennä naimisiin? Koska tämä tapa on tullut? Onko tietoa?
Minäpä kertaan vielä, mitä se kihloissa oleminen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että on luvattu mennä naimisiin, kuten Antsku ja moni muukin on jo kertonut. On aivan sama, mitä pari itse luulee tai sanoo olevansa. Ei se muuta faktaa. Kihlaus on tarkasti määritelty laissa, joten sen merkityksestä on turha jankuttaa koko ajan.
Pari voi itse luulla olevansa kihloissa, vaikkei olekaan. Pari voi sanoa olevansa kihloissa, vaikkei olekaan. Se ei kuitenkaan ratkaise sitä, ovatko he kihloissa vai eivät. Onhan ihmisiä, jotka luulevat, että avoliitto on sama kuin kihlaus. Eivät hekään ole kihloissa vain sillä perusteella, että sattuvat olemaan avoliitossa.
En ymmärrä, miksi päivän selvästä asiasta saadaan aikaiseksi tämmöinen jankutus. Jankuttakaa ennemmin vaikka kosimistavoista tai hääjuhlasta. Ne ovat mielipideasioita. Niistä kannattaa väitellä. Ei faktoista kannata väitellä.
Näin on. Mun avomies luuli, että avoliitossa ollaan silloin kun on kihloissa. Että yhdessä asuva pariskunta ei ole avopari, jos eivät ole kihloissa. Ja sehän ei ole niin. Vaikka joku niin luulisi tai olisi sitä mieltä. Ja se olisi "hänen totuutensa".
No, minä olen luullut olevani kihloissa aina siihen asti kun eksyin tälle palstalle. Ilmeisesti en sitten olekaan, kaikkien kriteerejen mukaan mitä täällä on ladeltu. ja niitähän riittää. Mutta itse asiassa olen omasta mielestäni kuitenkin kihloissa (Tane_k ei olisi kanssani yhtään samaa mieltä mikäli jaksaisin tähän kirjoittaa kaikki perustelut mutta en jaska enää jauhaa), niin olen myös kihlattuni mielestä ja ihme kyllä KAIKKIEN TUTTUJENIKIN mielestä! Kukaan ei ole kyseenalaistanut kihlaustani, ei haukkunut teinikihloiksi, ei tullut lakikirjan kanssa toitottamaan eikä vääntänyt rautalangasta käsitteiden "oikeaa merkitystä".
"On aivan sama, mitä pari itse luulee tai sanoo olevansa. Ei se muuta faktaa. Kihlaus on tarkasti määritelty laissa, joten sen merkityksestä on turha jankuttaa koko ajan".
Oli fakta mikä tahansa, minä olen omasta (ja kuten jo sanoin kaikkien ystävien, sukulaisten ja tuttavien) mielestäni kihloissa. (Niin, tai sitten kukaan ei vain ole kehdannut sanoa etten ole oikeasti kihloissa). Vanhempani järjestivät kihlajaiskavit ja laittoivat ilmoituksen lehteen ihan siinä uskossa että olemme kihloissa. Vieläkin uskovat vaikka olen kertonut ettei kosintaa ole tapahtunut eikä hääpäivää sovittu. Ollaanme vain niin tyhmiä :-D
Ehkä me olemme sitten kaikki väärässä ja en todellakaan ole oikeasti kihloissa, mutta mitäpä se minua haittaa. Olen onnellinen ja hyvin pyyhkii.
Kyllä mäkin uskoisin teidän olevan kihloissa vaikka kertoisit, että kosintaa ei ole tapahtunut eikä hääpäivää sovittu.
Naimisiin menosta voi sopia ilman kosintaa ja hääpäivää ei tarvitse heti sopia. Sitä ei Tane_k eikä kukaan muukaan varmaan ole tainnut väittää?
Vai jäikö jokin sinun kirjoituksestasi minulta huomaamatta. Mitä "kriteereitä" et täytä?
Kiitos viestistäsi. Sen avulla voidaan poistaa muitakin kihlaukseen liittyviä harhaluuloja.
"Vanhempani järjestivät kihlajaiskavit ja laittoivat ilmoituksen lehteen ihan siinä uskossa että olemme kihloissa. Vieläkin uskovat vaikka olen kertonut ettei kosintaa ole tapahtunut eikä hääpäivää sovittu."
Kihloihin voi mennä, vaikkei hääpäivää sovikaan. Lisäksi kihlaus ei vaadi kosintaa. Pari voi ikäänkuin sopia naimisiin menosta niin, että kumpikaan ei varsinaisesti kosi. (Tästä voi tietysti halkoa hiuksia...)
Siis: Kihlaus on keskinäinen lupaus avioliitosta. Ei sen enempää, muttei sen vähempääkään. Kosinta ei ole kihlaus vaikka johtaakin usein kihlaukseen. Kihlaus ei vaadi hääpäivän sopimista, sormusta, kihlajaiskahveja, kosintaa tai muutakaan ulkoista merkkiä. Kihlaus ei itse asiassa ole sinänsä teko. Se on vain seurausta jostain toisesta teosta eli avioliittolupauksesta.
Kerropa minullekin, mitä kihlauksen kriteeriä sinä et mielestäsi täytä.
asia johon on tullut rutkasti kommenttia ainakin ennen on se että suoranaista avioliittolupausta ei olla tehty. Asiasta on keskusteltu mutta kihlauspäätös oli meille enemmän "suhteen virallistaminen" kuin avioliittolupaus.
Se siis ratkaisee asian, ettekä ole kihloissa, vaikka äiti on leiponut kakun ja laittanut lehteen ilmotuksen ja kummin kaimat ovat kyynel silmässään onnitelleen. Ei lupausta avioliitosta -> ei kihlausta, so simple.
Siinähän jankutat. Omasta kuten myös miesystäväni,vanhempieni, sukulaisteni ja ystävieni mielestäni olen kihloissa, ja sillä siisti. Siinä ei valitettavasti pälliaivon sanoilla ole paljonkaan merkitystä. Sori!
"Omasta kuten myös miesystäväni,vanhempieni, sukulaisteni ja ystävieni mielestäni olen kihloissa, ja sillä siisti. Siinä ei valitettavasti pälliaivon sanoilla ole paljonkaan merkitystä."
Sinähän tässä olet jankuttaja. Ihan oikeasti, sinun kihloissa oloasi ei ratkaise se, mitä sinä, sinun sukulaisesi tai ystäväsi luulevat. Kihloissa olon ratkaisee ainoastaan se, oletko antanut avioliittolupauksen. Jos et ole antanut, et ole kihloissa.
Heitän pari esimerkkiä:
Juuri äskettäin kuulin radiosta miehestä, joka on koko ikänsä ollut mielestään suomalainen. Hän on jopa viranomaisten mielestä ollut suomalainen. Hän on käynyt suomalaisen koulun, armeijan jne. Nyt kuitenkin on selvinnyt, että hänen syntymänsä hetkellä hänen isänsä oli ruotsalainen. En tiedä yksityiskohtia, mutta tämä kuitenkin ratkaisi pojankin kansalaisuuden ruotsalaiseksi. Hän siis on ollut koko ajan ruotsalainen, vaikka kaikki luulivat häntä suomalaiseksi. Hänen piti hakea Suomen kansalaisuus ja maksaa siitä 300 euroa. Siis vaikka hän sekä hänen sukulaisensa ja ystävänsä luulivat hänen olevan oikeasti suomalainen, hän olikin ruotsalainen. Väärä luulo ei muuttanut asiaa miksikään.
Toinen esimerkki: Lapsi on adoptoitu ihan pienenä. Hän kutsuu ottovanhempiaan isäksi ja äidiksi. He itsekin pitävät itseään lapsen isänä ja äitinä. Ystävät ja sukulaiset luulevat, että pariskunta on lapsen isä ja äiti. Ovatko he silti oikeasti lapsen biologinen isä ja äiti? Eivät ole. Tässäkään tapauksessa luulo tai jopa kova halu ei muuta faktaa.
Sinä elät ikävä kyllä harhassa, muttet suostu sitä vain uskomaan. Asiahan ei tietysti minun elämääni muuta käytännössä mitenkään. Harmittaa vain, että sinun kaltaisesi teinikihlautujat vesittävät kihlauksen oikean merkityksen. Näin ne, jotka ovat oikeasti kihloissa, ymmärretään yhä useammin väärin.
Eihän kukaan voi sanoa olevansa naimisissakaan ennen kuin hänet on vihitty. Tai siis hetkinen, sinun logiikallasi voi. Sehän on jokaisen oma asia päättää, milloin on naimisissa. Sitähän voi päättää vaikka heti, että on naimisissa, eikös vaan? Muut voivat väittää, ettei ihminen voi olla naimisissa ennen vihkimistä, mutta sehän on niiden pälliaivojen ongelma. Jos sinä päätät tänään olevasi naimisissa, sinä olet naimisissa, koska sinun mielipiteesi määrittelee merkitykset suomen kielen sanoille. Näinkö on?
Teinikihlauksen nimittäminen oikeaksi kihlaukseksi on minusta loukkaus oikeita kihlapareja vastaan. Sillä halvennetaan oikean kihlauksen merkitystä. Vähän on vähän vastaava kuin se, että Takahikiän ammattikoulussa alettaisiin myöntämään tohtorin tutkintoja. Sekin olisi tavallaan loukkaus oikeita tohtoreita kohtaan.
Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn ja ei tarvitse vastata, mutta miksi suhde pitää "virallistaa". Jos esim. asuu yhdessä (en nyt muista asuitteko te) niin sehän on jo virallista. Virallisempaa kuin tuo ns. kihlaus? Eikös se avoliitto ole yksi siivilisääty näiden naimaton, naimisissa, eronnut leski lisäksi? Tai avoliitossa olevakin kai on naimaton, mutta ainakin sitä kysellään kaikennäköisissä papereissa jne. Ja avoliitto vaikuttaa tiettyihin asioihin. Ja kaikki ystävät, sukulaiset ja tuttavat varmaan tietää että joku on avoliitossa. Joten aika virallista se yhdessä olo on.
Toinen kysymys vielä: Kerroitteko vanhemmillenne tai muille omasta aloitteesta ja miksi sen, että ette ole sopineet hääpäivää ja kosintaa ei ole tapahtunut? Vai kysyikö joku esim. vanhemmat, että koska häitä vietetään? Vai sen jälkeenkö vasta kerroit kun eksyit tälle palstalle ja luit että jonkun mielestä te ette ole kihloissa.
juuri tuon takia en viitsinyt esimerkkejä antaa. Taas tuli jaarittelua koko rahan edestä. No kiitos kumminkin mielipiteistäsi ja kommenteistasi. Jätän keskustelun tähän koska minua ei oikeasti enää kiinnosta jauhaa. Varsinkaan kun nuo tane_k:nkin jutut on jo kuultu monta kertaa. Hyvää kesänalkua kaikille!
Kerroimme vanhemmille oma-alotteisesti, kauan ennen kun tällä palstalla kävin. Ei kai nyt kukaan tee päätöksiään sen perustella mitä jotkut puoskarit täällä manaavat. Se että kosintaa ei tapahtunut ja ettei hääpäivää ole sovittu on tullut jossain keskustelussa esille, ei siinä mitään kummempia "tunnustuksia" ole ollut.
en kyllä ymmärrä mitä sinun kihloillasi on esim. teinikihlojen kanssa tekemistä. Siis "loukkaus oikeita kihlapareja vastaan"?!?!? Ei helkkari, minua ei kyllä liikuta miten muut kihlautuu, oikasti tai leikisti, teinisti tai ei.
"Jos sinä päätät tänään olevasi naimisissa, sinä olet naimisissa, koska sinun mielipiteesi määrittelee merkitykset suomen kielen sanoille. Näinkö on?"
Enpä usko että se ihan noinkaan on. Kukaan ei tietääkseni ole väittänyt sellaista, edes tällä palstalla. (Vaikka toki, ajatushan on kyllä sama jos ollan ns. "teinikihloissa", mutta nöyttää siltä että nimenomaan tuo kihlautuminen on käsitetty väärin, ei naimisiinmeno.)
Oli miten oli, hassua tane_k ja muut vastaavan kannan omaavat, että se todellakin häiritsee teitä noin paljon. Minä olin aikoinani "oikeissa kihloissa", naimisiin menin 3 vuotta sitten, ja minua ei ärsytä eikä loukkaa millään tavalla miten muut menevät kihloihin. Ja halvennetaan oikean kihlauksen merkitystä???
Mitä olen kaveripiiristäni seurannut, niin ns. teinikihlaukseen liittyy usein sanat "suhde syvenee", "virallinen muttei liian virallinen", "halutaan kertoa muille" yms. Eli koetaan, että jollain pitäisi näyttää muille ja itselle, että suhde on muuta kuin seukkaamista. Koska ei kuitenkaan olla vielä valmiita avioliittoon, keksitään käyttää sanaa "kihlaus". Sitä pidetään synonyyminä suhteen syvenemiselle. Nykyinen suuntaus vielä lisää tuota väärinkäyttöä.
Tällä palstalla jokin aika sitten perättiin hyvää uudissanaa, joka tarkoittaisi tuota suhteen syvenemistä mutta joka ei kuitenkaan olisi kihlaus. Teinikihlaus on halventava, joten en itsekään sitä käyttäisi. Minuakin vähän ihmetyttää, että miksei avoliitto riitä, koska silloin kyseessä on jo aika vakava liitto. Minulla henkilökohtaisesti ei ole tarvetta teinikihlauksen korvaavalle sanalle, mutta ilmeisesti sitä yleisesti tarvittaisiin. Joskus on ollut muotia, että vaihdetaan luokkasormuksia seurustelukumppanin kanssa. Ehkä se perinne pitäisi elvyttää jotenkin - vai onko siitäkin jo tullut liian arkipäiväistä?
Tosin kihlaus-sanaa on jo aika paljon vesitetty. Eli periaatteessa sille voisi keksiä jonkun uuden sanan. Haittapuolena on se, että se taas vaatisi lakimuutoksen, jota ei varmaan ihan heti lähdetä tekemään :)
Vai että puoskarit, he heh...
:)
Kiitos vastauksesta.
Kyselin kun mietin vaan, että miksi ylipäätänsä kerroitte kihlauksen yhteydessä muille, että ette ole tehneet lupausta mennä naimisiin. Koska sillä ei mielestäsi ole mitään yhteyttä kihlaukseen. Ja myöskään muille se ei olisi tullut mieleen. Esim. vanhemmillenne. Mutta ilmeisesti se keskustelu ei liittynytkään mitenkään kihlaukseenne vaan tuli jossain muussa yhteydessä puheeksi. Siis se, että hääpäivää ei ole sovittu ja kosintaa ei oe tapahtunut.
Miksiköhän jotkut kyselevät täällä asioista muilta vaikka vastaukset ei kuitenkaan vaikuta heihin yhtään mitenkään. Hassua kysyä, jos odottaa vain vastauksia jotka ovat saman suuntaisia mitä he ajattelevat asiasta. Periaatteessahan tämä kihlaus keskustelukin voisi olla ihan muualla kuin täällä Häät-osion alla. Tai voisi olla kahdessa paikkaa.
Mutta ei tästä sen enempää. Eiköhän minun mielipiteeni tullut selväksi. Enkä jaksa väitellä.
Aikalailla samoin ajattelen tästä kuin Tane_k.
Tuo oikea kihlaus on minusta selkeämpi. Sille on vain yksi merkitys: on luvattu mennä naimisiin. Mutta tuo toinen ”kihlaus” (eli jolloin ei ole sovittu naimisiin menosta), se on aika epäselvä ja monimutkainen! Kun sille voi olla niin monta eri merkitystä. Ja kaikki ei osaa edes sanoa mikä merkitys sillä heille on, miksi he ovat menneet ”kihloihin”. Onhan se hienoa mennä ”kihloihin” vaikka ei edes tiedä miksi on mennyt? Ainoa selkeä yhteinen piirre näille ”kihlauksille” on siis vain se, että ei ole sovittu mennä naimisiin ja varmaankin ne sormukset. Vai onko joku mennyt ”kihloihin” ilman sormuksia…? En tiedä. Vaikka hyvin voisi mennä? Sopia vain, että me olemme nyt ”kihloissa”. Mutta ne sormukset tuntuu olevan näissä ”kihlauksissa” se tärkein asia. Toisin kun silloin, kun on luvattu mennä naimisiin. Silloin kaikki ei hanki sormuksia.
Sillä sormuksella kai ”kihlautujat” viestittävät muille, että me seurustelemme vakavasti ja olen ”varattu” (en tiedä miksi pitää viestittää) ja on ehkä muistutuksena itselle, jos muuten sattuisi unohtumaan. En tiedä, nämä on vain arveluita. Asia on siis minusta aika epäselvä.
Siirrytäänkö tästä ns. kihlauksesta sitten ”vaivihkaa” oikeaan kihlaukseen kun päätetään joskus mennä naimisiin vai pidetäänkö uudet kihlajaiset kahveineen ja lehti-ilmoituksineen?
Avoliitto on mielestäni jo iso askel. Vaikka jotkut tuntuvat muuttavan yhteen vain siksi, kun ei tarvitse maksaa kahta vuokraa ja kun muutenkin jo vietetään toisen luona suurimman osan ajasta. Mutta suurelle osalle ihmisistä avoliitto on virallinen ja vakava suhde ja sitoumus.
Voihan se "kihlaus" olla jollekin tärkeäkin asia. En kiellä sitä. En vain ymmärrä/tiedä miksi.
Niin minua ainakaan asia ei kyllä loukkaa. Miksi loukkaisi? Eikä varsinaisesti edes ärsytä. Ihmiset saa mun puolesta mennä vapaasti "kihloihin", en ole sitä kieltänyt. Minä en vain pidä sitä oikeana kihlauksena. Ja minusta on vain hassua väittää, että ne jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ei ole kihloissa. Ja tuntuu näitä muitakin ärsyttävän se, että me olemme tätä mieltä...?
Saako mistään keskustelua aikaiseksi, jos kaikki on "aivan sama" ja mikään ei kiinnosta ja "ärsytä". Tai ollaan aina samaa mieltä. Vaikka voihan samaa mieltä olevatkin tietysti keskustella. Mutta jos se ei kiinnosta eikä liikuta, että joku on samaa mieltä...
Ja aiheuttaahan nämä "kihlaukset" sekaannusta. Joku miettii ihmeissään miksi toinen ei halua mennä hänen kanssaan naimisiin vaikka ovat kihloissa. Ja kaikki ei tiedä mitä kihlaus tarkoittaa. Ei tiedä tästä toisesta "oikeasta" kihlauksesta. Eikä tiedä menneensä kihloihin kun ovat päättäneet mennä naimisiin. Ei se ole aina vain sitä, että heistä tuntuu, että eivät ole kihloissa.
Ei muuta tähän keskustelu -ketjuun multa varmaankaan enää kun, että mistäs tämä keskustelu alunperin lähti liikkeelle? Joku kysyi, että "onko pakko mennä kihloihin ennen naimisiin menoa? Ja ”pitääkö kihlauksesta ilmoittaa johonkin”.
Kysyjä varmaan odotti vastausta. Tosin nyt on ehkä pyörällä päästään…
Tässäpä näitä vastauksia, vaikket varsinaisesti mitään kysynytkään.
'"Jos sinä päätät tänään olevasi naimisissa, sinä olet naimisissa, koska sinun mielipiteesi määrittelee merkitykset suomen kielen sanoille. Näinkö on?"
Enpä usko että se ihan noinkaan on. Kukaan ei tietääkseni ole väittänyt sellaista, edes tällä palstalla.'"
Kyseessä oli rinnastus. Kihlaus on määritelty laissa: Kun mies ja nainen ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihlautuneet. Tuosta huolimatta jotkut ovat sitä mieltä, että he ovat kihloissa kunhan vain keksivät nimittää seurusteluaan kihlaukseksi. Avioliittokin on määritelty, mutta sen määrittely on pidempi. Eikös saman logiikan mukaan avioliitonkin määrittely voida unohtaa ja ajatella vain, että pariskunta on avioliitossa, jos vain keksii nimittää seurusteluaan avioliitoksi?
"Oli miten oli, hassua tane_k ja muut vastaavan kannan omaavat, että se todellakin häiritsee teitä noin paljon."
Minä olen sitä tyyppiä, että sanojen väärinkäyttö ja muiden harhaanjohtaminen häiritsevät minua. Minulle itselleni kihlaus oli iso asia. Se merkitsi sitoutumista toiseen ihmiseen loppuelämäkseni - olkoonkin, että olin jo aikaisemmin ollut naimisissakin. Kyllä minua loukkaa se, että teinikihloissa oleva tavallaan nostaa oman suhteensa samalle tasolle oikean kihlauksen kanssa. Tai ehkä loukkaa on väärä sana. Ärsyttää voisi olla parempi. Samalla tavoin minua ärsyttäisi, jos joku perähikiän amiksesta valmistunut alkaisi kutsua itseään tohtoriksi. Sillä hän ilmaisee, että tohtorin tutkinto on yhdentekevä.
Teinikihloissa oleva teollaan kertoo, että "kihlaus" ei oikeasti ole mikään iso asia. Kyllä hän toiminnallaan vähättelee kihlauksen oikeaa merkitystä, johon liittyy sitoutuminen toiseen ihmiseen.
"Minä olin aikoinani "oikeissa kihloissa", naimisiin menin 3 vuotta sitten, ja minua ei ärsytä eikä loukkaa millään tavalla miten muut menevät kihloihin."
Minusta on vähän ihmeellistä, että tuosta et ärsyynny, mutta minun mielipiteestäni ärsyynnyt. Mikä minun kirjoituksessani on niin ärsyttävää? Sekö, että olen oikeassa? Vai se, että olen niin tarkka tässä asiassa? Jos asia ei sinua liikuta, miksi osallistut tähän keskusteluun?
"en kyllä ymmärrä mitä sinun kihloillasi on esim. teinikihlojen kanssa tekemistä. [...] Ja halvennetaan oikean kihlauksen merkitystä???"
Oikeilla kihloilla ei olekaan mitään tekemistä teinikihlojen kanssa. Sen vuoksi teinikihlojen nimittäminen oikeiksi kihloiksi halventaa kihlausta. Siinä kihlat ja teinikihlat asetetaan samalle tasolle, vaikka kyseessä on ihan eri asiasta. Eri mittaluokan asioista pitäisi käyttää eri nimityksiä.
Kun jotain paljon vähempiarvoista aletaan kutsua samalla termillä kuin suurempiarvoista, siinä samalla halvennetaan suurempiarvoista. Annetaan ymmärtää, ettei se suurempiarvoinen nyt olekaan kovin arvokas.
Kihlaus-sanan inflaatiosta johtuen ei nykyään voi välttämättä olla varma siitä, mitä kihloihin meno parille merkitsee. Pitääkö viedä kihlajaislahja vai ei? Pitääkö onnitella vai ei? Ainakaan minua ei huvita lahjoa paria, joka vain "syventää suhdettaan". Sen sijaan keskinäinen lupaus avioliitosta on iso asia, ja sitä juhlisin mielelläni ystävieni kanssa.
No, minua kyllä vähän naurattaa tämä koko homma ja sinun pilunviilaaminen. Olet tietenkin oikeassa kaikessa mitä sanot, mutta minusta on lähinnä huvittavaa se millä paatoksella tähän keskusteluun osallistut. No, hyvä että sulla on periaatteet paikoillaan kun meillä muilla ei aina ole!
"Saako mistään keskustelua aikaiseksi, jos kaikki on "aivan sama" ja mikään ei kiinnosta ja "ärsytä". Tai ollaan aina samaa mieltä. Vaikka voihan samaa mieltä olevatkin tietysti keskustella. Mutta jos se ei kiinnosta eikä liikuta, että joku on samaa mieltä... "
Ei tietenkään ole niin ettei minua yhtään kiinnostaisi ihmisten mielipiteet; sen takiahan tällä ollaan. Mutta juuri tätä asiaa on puitu niin monta kertaa että osaan jo kaikki argumentit ulkoa. Olen osallistunut kihloja koskeviin keskusteluihin monta kertaa ja esitellyt mielipiteeni (yhtä monta kertaa), kuten myös tane_k ynnä muut. En kerta kaikkiian enää viitsi ärsyyntyä/liikuttua muiden kommenteista. Siksi minulle on nyt yksi ja sama mitä muut (juuri tästä) asiasta ovat mieltä. Olen jo kuullut kaikki eri väittämät enkä ole muuttanut mieltäni.
Korjaan kirjoitustani hieman. Mainitsin jotain mielipiteistä. Tämä kihlaus-asia ei varsinaisesti ole mielipideasia, tunneasia tai periaate. Olin minä tai kuka tahansa siitä mitä mieltä tahansa niin… jos mies ja nainen ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin he ovat kihloissa. Mikään mielipide ei sitä muuksi muuta. Vaikka he itse eivät mielestään ole kihloissa, eivätkä halua olla niin he silti ovat. Ja miksi he ovat, se on tässä moneen kertaan perusteltu aiemmin, eikä vain sanottu, että ”näin vaan on”.
Naimisissa oleminen on tietysti eri asia kuin kihloissa oleminen, mutta tavallaan sitä voidaan ajatella samalla tavalla. Jos jonkun mielestä joku (tai he itse) ei ole naimisissa he ovat silti naimisissa. Jos ovat menneet naimisiin lain edellyttämällä tavalla. Sekään ei ole mielipideasia vaan laki määrittelee sen niin kuin kihlauksenkin. Älkää tulko sitten ”heiluttelemaan lakikirjaa”, jos joku väittää menneensä naimisiin vain laittamalla kihlasormuksen sormeensa. Tai ihmetelkö, jos joku sanoo, että ei ole naimisissa vaikka on mennyt naimisiin. Jos lailla ei kihlauksessakaan ole merkitystä ja sitä ei saa mainita perusteluina. Kuka lie tuon lain sitten laatinut, en tiedä. Mutta minä en ainakaan.
Juu, mutta tässä ei tule enää mitään uutta... Halusin vielä vain korjata tämän. Ja ärsyttää en tarkoittanutkaan.
Ja ”älkää peljätkö” en aio vastata enää tuohon uuteen kirjoitukseen otsikolla ”sanoin miehelleni, että mennäänkö”… Mitä näitä samoja asioita toistaa loputtomiin… ”Paatoksellanikin” on rajansa. Ja tulee kohta joku rannetuppitulehdus…
Ai niin ja tuo edellinen eilinen kirjoitukseni oli tarkoitettu vastaukseksi ”Tuiterinnalle”.
Jaa kellehän Tuiterinnan viimeisin kirjoitus oli? No varmaan vähän meille kaikille paasaajille. Joten vastasin vähän siihenkin.
voi nyt hyvänen aika...
kihlaus, miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. Kihlaus solmitaan vapaamuotoisesti ja voidaan purkaa keskinäisestä sopimuksesta tai yksipuolisestikin. Vuodesta 1988 kihlauksella ei enää ole ollut oikeudellista merkitystä.
...tässä on se mitä CD-FACTA 2005 sanoo asiasta, päivän selvä juttu, kenelläkään ei pitäisi olla mitään inttämmistä tuota vastaan, siinä kihlaus on kaikessa lyhykäisyydessään.
Onnistuuko menemään naimisiin niin, että ei ole keskenään sopinut ja luvannut mennä naimisiin...? Se sopimus on kihlaus.
Avioliiton esteiden tutkinta kestää vähintään 7 päivää ja se katsotaan jo kihlaukseksi. Ei se kihlaus "sen kummempaa" ole.
Sormuksia ei tarvitse ostaa ja juhlia ei tarvitse järjestää. Kihloissa voi olla ilman niitäkin.