me oltaisiin nainen semmoinen pari joka ei eroa ikinä, kumpikin pitää toista itseään tärkeämpänä. Sitähän se vaatii. Jos pidän itseäni tärkeämpänä kuin sinua, niin helposti hylkään sinut tai petän sinua. Mutta jos rakastan, pysyn vierelläsi ja kaukana muista naisista, itken kanssasi ja ilomme ja surumme ovat muutenkin yhteisiä. Näistä asioista meidän pitäisi keskustella ja sopia ja olla toisillemme aivan rehellisiä. Niin meidän rakkaus voi kestää. Harmittaa nähdä ja kuulla ihmisten eroavan ja pettävän toisiaan. En halua ikinä tehdä sinulle niin. Monethan vähättelevät tällaista suunnittelua, mutta kuinka moni oikeasti suunnittelee olevansa uskollinen? Aika harva sanoisin. Lyöttäydytään yhteen ilman sotasuunnitelmaa pahaa vastaan, siksi paha voittaa. Ei tehdä sitä virhettä.
Haaveilen että
Anonyymi-ap
711321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Miten ajattelit toteuttaa sen että ollaan pari?
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Tunnen yhden pariskunnan, joka elää juuri noin: molemmat pistää toisen tarpeet omiensa edelle. Tuloksena on se, että molemmilla on hyvä olla ja molemmat tuntevat itsensä rakastetuksi.
Parhaimmillaan se menee noin. Me ihmiset luemme liian helposti tappioksi sen että emme ajattele omaa etuamme ja asetamme toisen itsemme edelle.
Sopii minulle 👍. Ollaan aina rehellisiä toisillemme. Puhutaan vaikeistakin asioista. Ei hylätä toisiamme, eikä erota koskaan. Vaikka pitäisin itseäni sinua tärkeämpänä, en pettäisi. En hylkäisi sinua, jos et loukkaa minua. Olen myös sitä mieltä, että sinun tulee pitää itseäsi tärkeämpänä, että jaksat elää etkä ahdistu.
Pidä huolta itsestäsi, että jaksat olla hyvä mies ja hyvä muissakin rooleissasi. Uskon, että silloin voit itse paremmin. Toivottavasti voit tehdä tuon kaiken niin, että et petä etkä hylkää minua. Minä jaan kyllä ilosi ja surusi sekä puolustan sinua ja meitä kaikelta. Toivottavasti sinä teet sanoin.
Kuka on tämä fiksu mies? Kysyy uskollinen nainen
Kuulostaa epäkypsältä haaveilee mahdottomasta eikä ole sen rehellisempi kuin muutkaan miehet tai edes naiset
En voi tähän kertoa. Liikaa silmäpareja, joista monilla on oman epäonnistumisensa vuoksi vihamielinen suhtautuminen minuun ja ajatuksiini. Ovat pettäjiä, hylkääjiä tai petettyjä ja hylättyjä. Enhän minä ole täydellinen, ja haluan siksi edeltä miettiä miten estetään pahan tapahtuminen. Olen viettelyksille altis ihminen.
Nytkin tuossa mielikuvituksellisesti vaan syytät muita, vaikka sinullahan tässä on ongelma, jota muut ystävällisesti kommentoivat. Ei ole noita ongelmia, kun vähän katson kenen kanssa alan.
Et pysty ottamaan toisen tunteita huomioon edes ajatuksissasi suhteesta, heti laitat itsesi etummaiseksi. Tai sitten vaan olet tyhmä.
Kun ihminen on ihastunut tai rakastunut, niin mieti vähän miltä hänestä tuntuisi, kun läväytät tuon pettämispuolesi esille?
Pilaat ja tapat häneltä ilon sydämestä ja tilalle tulee synkkä, kalvava tunne. En toivoisi tuollaista pahimmalle vihamiehellenikään ja sinä idiootti kuvittelet niillä eväin rakkautesi kukoistavan.
Et ole mikään tahdoton nukke, vaan ihan itse päätät mitä teet ja teet mitä teet.
Voi olla jonkun pitäisi tavata hänet kasvotusten tietääkseen osaako hän vielä kasvotustenkin olla rehellinen täällä se on helppoa kelle tahansa kun täällä sitä kukaan tiedä kukako on minkäkin tekstin takana
Kuolleet ja kesytetyt ne autuaimmilta haisoo.
Kyllä. Uskon yhteistyöhön suhteessa, kumpikin tuntee olevansa rakastettu, hyvinvoiva ja onnellinen. Yhteisiäpäätöksiä ja suunnitelmia johon molemmat sitoutuvat koska tahtovat sitä oikeasti ja rakkaudesta. Kun on oikeaa rakkautta oikeassa elämässä ei ole pettämistä, valehtelua, salailua tai toisen mielen pahoittamista. Se vaatii tutustumista, avautumista ja elämää, paljon yhteistä elämää. paha on pidettävä poissa. Ja siihen on tehtävä suunnitelma. Ja se kaikki pitää tehdä oikeassa elämässä, kahden kesken. Ilman salakuuntelijoita tai pahaa energiaa. Mutta mikään ei onnistu täällä. Täällä on vain ihmisten tunteita ja ajatuksia. Kaipuuta, ja siitä tulevia tunteita, ajatuksia, iloa ja epätoivoa.
Hyvin sanottu. Aloittaja kuvaa kauniita asioita, jotka ovat toteutuessaan hyvä perusta. Uskon silti kahden erillisen ihmisen suhteeseen, jossa kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja jotka ovat enemmän yhdessä kuin erikseen. Kaksi ihmistä joilla on oma tahto ja vastuu. Jotka käyttävät tahtoaan ja kantavat vastuutaan yhteiseksi hyväksi. Paha on pidettävä poissa. Mutta onko todella niin, että toista ei petä vain jos hylkää itsensä. Eikö se mene niin, että kun ei petä eikä hylkää itseään, ei hylkää myöskään toista. Koska sitä toista rakastaa.
Jos olen ymmärtänyt tätä palstaa oikein, en haluaisi tuntea miehen olemusta itsessäni. Vaan siis yhteistyötä, että eletään niin sanotusti hyvin yhteen. Yhteinen elämä, joka miellyttää molempia, ja pysyy hyvänä. Siihen vaaditaan kaksi ja heidän yhteistyötään, yhdessä eri ihmisinä.
Minusta me puhutaan samasta asiasta.
Jos tarvitsee suunnitella tulevaa kanssakäymistä, lähtee jo siitä, ettei se ole ruusuilla tanssimista. Peli on menetetty jo ennen kuin se on alkanutkaan. 🌹👀
Ei tietenkään parisuhde ole ruusuilla tanssimista. Se, joka niin luulee, ei kyllä kovin realistisesti ajattele.
Onko parisuhteiden kelailu palstalla realistista täällä on vaan unohdetut
Näistä ei voi kuin kiistellä. Jokainen päättää itse. Minusta elämä vaatii suunnittelua. Ei tietysti joka hetkeä, tai kaikkea tarvitse aikatauluttaa, mutta jotakin on hyvä suunnitella.
Tämä! On täällä järjen ääniäkin joukossa.
Eihän se ole ruusuilla tanssimista. Ei ikinä, ei kaiken aikaa. Jos jollakin on ollut täydellinen suhde, missä ei ole ollut isojakin ongelmia, voi ilmoittautua. Tuskin on ikävä-palstalla.
Todella naivi ajatus. Sovitaan etukäteen...siis mitä v*ttua? Ei sinulla ole mitään käsitystä mitä oikeat tunteet on.
Pitääkö tulla tylyttämään ihmistä joka haaveilee? Ja joka haluaa edetä huolella kaivattunsa kanssa. Puhuen, sopien ja suunnitellen. Mitä pahaa siinä on?
Ei varsinaisesti mitään pahaa ole puhumisessa.
Mut vaikuttaa siltä, että haluat kaataa ongelmasi kumppanisi harteille kannettavaksi.
Jos oikeasti haluat arvostaa ja priorisoida kumppaniasi, niin mene terapiaan käsittelemään tuota juoksuongelmaasi tai vaan yksinkertaisesti et petä. Piste.
T.tuon seuraavan kommentin kirjoittaja.
Mä olen samaa mieltä siitä, että se on omalla vastuulla, ettei petä. Vain ja ainoastaan omalla vastuulla. Yritin tuossa yllä sanoa, että ei itsensä hylkääminen ( välittää toisesta enemmän kuin itsestään) voi olla edellytyksenä sille, ettei petä. Sen pitää olla koodattuna ihmisen dna:han, ettei rakasta ihmistä petetä. Ei itseään eikä toista. Piste.
Hyvin sanottu. Rakasta ihmistä ei petetä👍
Silloin voi olla ihan normaalisti, eikä kokoajan fokus tarvi olla toisessa niinkun jossain pikkulapsessa jota täytyy vahtia.
Ainakin ite haluan tilaa suhteessa ja se on musta tervettä, ei mikään riippuvaisuussuhde.
Hmmm..kuulostaa, että sun on vaikea pysyä uskollisena.
Mikä toi "tärkeys"-juttu on?
Ai että toisen tarpeet ja olo on kokoajan oltava prioriteetti numero 1?
Ei kuulosta hyvältä, vaan ihan tolkuttoman rassaavalta kokopäiväduunilta.
En v..tu haluu kokoajan aatella jonkun toisen etua, ei kiitos. Ei tuu mitään tuolla tavalla. Käsittele sä vaan se ongelmasi, että oot vähän liikaa naisten perään, etkä pysty hillitseen itseesi ja sanoon ei jokaiselle panotyrkylle yksityisyrittäjälle.
Niin enkä kiitos kaipaa mitään perseenpyyhkijää huohottaan niskaani.
Hyvä jos sun kätes yltää itse.
Sivulaidalta
Tosi romanttista, että sun uskottomuusongelma on jokapäiväisesti pöydällä hetkestä nolla alkaen. Mieti nyt vähän. Suu suppuun ja vetskari pysyy kiinni kodin ulkopuolella.
Pilaat muuten sun jutun heti.
Aloituksessa puhuttiin ennaltaehkäisevästä toiminnasta, että mitään uskottomuusongelmaa ei syntyisi. Kuulostat aika ylpeältä ja naivilta, että mitään mahdollisuutta muka sinun epäonnistumisellesi ei muka ole. Kasva aikuiseksi.
Ja ite mukamas priorisoit sun kumppanin ensisijaiseksi ja tärkeimmäksi, mutta minusta vaikuttaa, että suhteessa oikeasti tärkeintä olisit kuitenkin sinä ongelminesi, koska koko suhteen pohja rakentuu sinun epäterveille taipumuksille. Kumppanisi ensisijainen tehtävä on mielestäsi ymmärtää sinua ja ongelmiasi ja tehdä kaikkensa sen eteen, ettei "ongelmasi" poksahda päin näköä joku kaunis päivä.
Mitä sitten, kun petät? Syytätkö kumppaniasi sinun laiminlyönnistä?
Tuntuu, että olet antanut kaikessa periksi itsellesi ja menet mieluusti siitä missä aita on matalin.
Ja mitä sinä minua alat siinä syyttelemään? En ole täydellinen, mutten mikään idiootti.
Luuletko, etten ole nähnyt ihmisiä jotka koittavat kiemurrella henkilökohtaisesta vastuusta ja totuudesta? Nimenomaan en ole niin naiivi kun ehkä kumppaniltasi toivoisit.
Sua vaan pelottaa.
Sua vaan pelottaa, että mokaat suhteen siihen ihmiseen joka ehkä jopa tuntuu pitävän sinusta, huolimatta siitä millaista elämää oot viettänyt.
Sua pelottaa, koska tiedät, ettei toista tilaisuutta ehkä tule ja että menetät sen ihmisen rakkauden, luottamuksen ja kunnioituksen jos mokaat.
Sua pelottaa, koska tiedät mitä siitä seuraa. Joudut jatkaan vanhaan tyyliis.
Mäkin tiedän. On tullut nähtyä muutama vanha naistenmies. Miten siinä leikissä lopulta käy, kun käteen koko elämästä ei jäänytkään mitään muuta paitsi omaa onttouttaan kaikuva sydän ja muistoja ihmisistä joille et merkinnyt mitään.
Sun vaan täytyy nyt vähän miettiä. En pahalla sanonut, sulle tuntemattomalle. Kuulostan vaan joskus vähän kärttyiseltä.
On kasvanut mulle sopis kyllä tollanen mies, muttei ole eteen astunut enkä etsi. Uskon kyllä siihen puhumisen voimaan.
Ymmärrän tämän ajatuksena koska olen järkevä vaikka tunteetkin ovat usein läsnä ja joskus kontroloimattomissa. Pitää olla jokin molemmille toimiva järjestelmä, aitoa välittämistä ja tunnetta että mikään suhde ylipäätänsä toimii hyvin.
Sähköaita?
Jos ehdollistaa miehen, että antaa pienen tärskyn aina kun kurkkii vieraisiin, niin oppiiko?
Tosin siitähän tulee kyllä nopeasti impotentiksi, jos liikaa saa sähköä munilleen😊😇
Ilman erotiikkaa suhde on vain ystävyyssuhde. Kummanki pitää suhteessa haluta toista myös seksuaalisesti, tai se on kuollut suhde.
Et voi samaanaikaan pitää erotiikkaa ja rakkautta suhdetta ohjaavana tekijänä. Toinen pakolla dominoi. Itsekkyys tai epäitsekkyys. Rakkauden varaan suhde pitää rakentaa että se kestää ja on terve. Mutta koska sinulle oma kiimasi on tärkeämpi kuin toinen ihminen, vänkäät vastaan maailmantappiin asti. Älä vaivaudu.
Onko olemassa vain yksi ja ainoa?
Olen samaa mieltä siitä että suhde pitää rakentaa rakkauden varaan. Kiima edellä toimijat ei kiitos!
Ja avoimet suhteet yesplease.
Avoin suhde, hyi olkoon. En suostu koskaan sellaiseen suhteeseen!
Jep. Uskottomuus suhteen ehtona. Pimeetä touhua. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä tuollaisen ihmistä tuhoavan toiminnan kanssa.
Sellainen on etsinnässä jonka kanssa olisin loppuelämäni ajan. En tiedä vielä sitä kuka se on, mutta yhteen olen ihastunut, jonka kohtasin ensimmäisen kerran viime vuoden puolella. Saattaa olla että se on hän, tai sitten joku muu. Kyllä sen tietää sitten kun alkaa tutustua.
Ei sitä suunniteltu, se vain tapahtui.
Noin minäkin ajattelen kun mietin yhtä tummatukkaista miestä. Hänellä saattaa olla samanväriset silmät kuin minulla. Kerran vain olen niihin katsonut ja ne haluan nähdä uudestaan.
En ole koskaan pettänyt. Se ei ole vaatinut mitään etukäteissuunnittelua, koska se kuuluu minun arvoihini. Jos joku alkaa minulta vaatimaan jotain suunnittelua suhteen alussa, niin se on iso turn of. Se tarkoittaa sitä ettei se toinen luota.
Sitä mitä ihminen tuntee nyt ja kymmenen vuoden päästä, ei voi suunnitella etukäteen. Itselle tulee aloittajasta enemmän mieleen ihminen joka ei edes tiedä mitä se rakkaus on. Ihme vaatimuksia "pitää asettaa toinen edelle". Ei! Hyvässä suhteessa pitää myös pitää huoli omista tarpeistaan, muuten kadottaa itsensä. Se toisen huomioiminen tulee luonnostaan jos se toinen rakastaa. Ei sitä suunnitella.
Sinä voit suunnitella kaikkea mahdollista, mutta se mitä toinen tuntee, ei sitä voi suunnitella.
Aloitus oli oikeastaan hyvin tunteeton. Siitä puuttuu se aito tunne ja huomaa ettei aloittaja edes tiedä mitä on rakkaus.
Jos sinä olet erinomainen omasta mielestäsi, se ei tarkoita että muutkin ovat ja että heidän pitäisi olla. Pelkkää itsesi nostattamista koko vastauksesi. Ylpeys ja narsistisuus on muuten ongelmia myös, joista pitää voida keskustella.
Kumma juttu... Sain enemmän narsistisia viboja tästä aloituksesta.
Sinun mielestä siis on narsisistista, jos minun arvoni ovat: en petä, välittäminen ja toisen kunnioittamunen tulee luonnostaan. Niin ja jos olen sitä mieltä ettei toisen tunteita pysty suunnittelemaan ja määrittelemään etukäteen. Varsinkaan toinen ihminen ei voi määrätä mitä toinen tulee tuntemaan. Niin tämäkö on mielestäsi narsistisia?
Onko sinusta narsistista pitää huoli myös itsestään vaikka on parisuhteessa?
Omakehu on merkki itserakkaudesta. "Minä olen arvoiltani hyvä". Asioista keskusteluko on sinusta pahaa ja suunnitelmallisuus? Se että joku haluaa olla uskollinen mutta samalla myöntää että tarvitsee toisen apua ja tukea siihen?
Kerro minulle minkä sinä koit omakehuksi? Etkö sinäkin juuri korota itseäsi minun yläpuolelleni, koska sinä suunnittelet.
En varmaan tuonut itseäni tarpeeksi selvästi esille. Eli sinä voit suunnitella ihan mitä vaan, yhteistä tulevaisuutta, ollaan aina yhdessä. Mutta tämän sinä voit tehdä vain omasta puolestasi. Joku voi luvata sinulle rakastavan sinua ikuisesti, eikä petä jne. Mutta niitä tunteita ei voi tietää etukäteen mitä ne 10 vuoden päästä vaikka on.
Jatkan tähän vielä
"Jos pidän itseäni tärkeämpänä kuin sinua, niin helposti hylkään sinut tai petän sinua"
tuo on sinun arvosi. Kiristät tuolla jo heti alkuunsa. Jos et tee niin ku mä sanon niin petän...
Ja minä lähtökohtaisesti en suunnittele mitään, koska minun arvoihin ei kuulu pettäminen. En kiristä tällä ketään. Suhde alkaa luottamuksesta ja siitä ettei kumpikaan perä. Sen pitäisi olla kaikille ihan perus kauraa.
KeNelle kirjoitat
En suosittele. Nimimerkillä pistänyt toisen/muiden tarpeet ja toiveet omieni edelle. Tuloksena olen itse onneton .
Minusta aloitus on loistavasti kirjoitettu. Vielä kun se sitten tapahtuisi siellä oikeassa elämässäkin.
Viime kesällä oli eräs joka ei pitänyt jutustani. Tosin juttu ei ollut omani.
Ei sitá suunnitella kun sen rakastumisen ytimessä nimenomaan se että muut kapenevat rinnallaan. Sitten myöhemmin taas uskollisuuden esiin ottaminen olisi jo sitä pirujen maalailua seinille ihan parasta laatua.
Voidaan keskustella näistä asioista heti kun vain haluat.
Et rakasta häntä jos sinun pitää päättää pitää häntä itseäsi tärkeämpänä, rakastunut ihminen pitää automaattisesti rakkaansa tärkeämpänä kuin itsensä ja automaattisesti torjuu kaikki muut viettelijät, näyttää siltä että näin ei ole kohdallasi.
T:rakastunut, siksi tiedän. Olisin säästynyt paljolta jos olin olisi rakastunut sellaiseen joka myös oikeasti rakastaa
Tuo ei pidä paikkaansa. Rakastuneita on lähes kaikki kunnes tulee joku toinen joka herättää himot. Uskollisuuden on oltava tavoite jo ihan sydämestä lähtien. Rakastuminen ei ole mitään pyhää, viatonta ja puhdasta.
Pitääkö rakastunut automaattisesti kohdetta tärkeämpänä kuin itseään? Vai se joka rakastaa? Rakastunut ei näe muita, se on totta. Mutta kun se rakastuminen on ohi ja on vakiintunut suhteeseen, rakkaus ja vakaa arvopohja estää pettämisen.
Oikea rakkaus ei kuole koskaan. Mutta harva sen kokee.
Ei se kuole, mutta se voi muuttaa muotoaan. Intohimosta ystävyydeksi, äidilliseksi huolenpidoksi, sisaruudeksi. En tiedä. Ehkä en ole vielä kokenut.
Miksi yleensäkkään tarvii priorisoida erikseen?
Itelle normi, että suhteessa kumpikin on yhtä tärkeä ja se on vaan se asenne muutenkin tlisia ihmidiö kohtaan.
Nykyään puhutaan minun mielestä vähän liikaa tärkeyden merkityksestä ja siitä, että kuka milloinkin on tärkeä, pääosassa tms.
Onhan se nyt sanomattakin selvää, että ihmiset ja asiat on merkityksellisiä suhteessa toisiinsa. Miksi sitä pitää boostata jatkuvasti?
Onko niin tärkeää tuntea itsensä jatkuvasti tärkeäksi?
Näin on. Kun se rakastumis-ihastusvaihe loppuu, mies jättää.
Rakastaminen on eri asia kuin rakastuminen.
Näin meni kuusi vuotta. Suotta.
Loppui ennen Uutta vuotta.
Mies ilmoitti ja häipyi.
Ymmärrän uskollisuuden, mutta
kummankin pitää seistä omilla jaloillaan,
oman itsensä kautta.
Tulee itku jos elää toisen kautta…
ei helkatti, arvaillaan mitä toinen haluaa.
Harva meistä on ajatusten lukija.
Koko elämä menee toisten tarpeita arvaillessa ja täyttäessä.
Entä se oman sielun tehtävä ja kasvu?
Mikä siinä terveessä itsenäisyydessä niin pelottaa?
No, jokainen työstää elämäsä ihmissuhdemalleja omaan tahtiin.
” jos rakastan”
koko homma laitetaan tuon varaan
ja edellytät häneltä ties mitä…. ja tuskin kerrot kun rakkautesi hiillos sammuu.
”Anna mulle rahasi… lupaan rakastaa….”
Mielestäni hyvä alotus ja juuri tuohon suhteessa pitäisikin pyrkiä. Tuo on hyvä tavoite ja haave, aina se ei toteudu, mutta tavoitteena se on tärkeä ja oikeastaan perusedellytys suhteen onnistumiseksi. Väärin ymmärtäjiäkin on ketjuun taas vastannut ja kaikki pitää ottaa niin kirjaimellisesti.
Meinaatteko uusia valat joka kk 😄
Perjantaina klo 14 ..