Jonkin jutun tänne menneistä ajoista, mutta en saa mistään kiinni. Ajatukset puuroutuu. Mutta sitä olen hämmästellyt, miten kauniisti olet minulle vastannut, kun olet tajunnut että se olen ihan oikeasti minä. Jos olisin tiennyt... Niin me olisimme jo naimisissa. Mutta miksi en tiennyt tunteidesi syvyyttä? Sinä olet viisas. Salaviisas. Kätket paljon enemmän kuin annat ymmärtää. Ja kehittelet suunnitelmia yksinäisyydessä. Ja sitten isket. Olet introvertti ja näet asiat selvästi. Luultavasti mikään ei ikinä tullut sinulle yllätyksenä. Muistan miten valmistelit minua. Ohimennen jossain ruokapöydässä saatoin sanoa jotain, minkä ymmärsin selväksi viestiksi. Annoit ymmärtää että jotkin "vikani" eivät ole este "ystävyydelle". Mutta meidän välillä ei ollut yhteyttä. En tiedä miksi. Olisi pitänyt olla.
Mieleen on jäänyt se kun tulin kerran saatuani tehtävän valmiiksi sinne alas ravintolaan. Istuit siellä yksin. Ja hymyilit minulle kutsuvasti. Tulin viereesi istumaan. Juttelimme väkinäisesti. Liian iso lataus. Ja kun katsoit minuun, näin silmistäsi myös pahan mielen ja epäilyksen minua kohtaan. En täysin ymmärtänyt, että miksi koit sellaisia tunteita. Sanoit sitten että mene sinne ylös takaisin, tehdään valmiiksi, ja tulet itse sinne myös. Olen ajatellut että siinä oli yksi yrityksesi syventää suhdettamme. Jopa ihan fyysisen läheisyyden asteelle. Olen miettinyt, missä sen olisi siellä voinut toteuttaa. Mutta sitten se toinen ystävä tuli siihen ja menimme yhdessä ylös. Emmekä olleetkaan siellä kahdestaan. Siihen se karahti. Se yritys. Mutta käytännöllisyytesi hämmästytti minua. Tunsit selvästi myös vastenmielisyyttä minua kohtaan, mutta kylmän viileästi, tai voisiko sanoa ilman mitään dramatiikkaa aloit ohjaamaan tilannetta kohti suhteen alkua. Olin ehkä lapsellinen, mutta vaistosin että olisin voinut jopa sinä päivänä edetä kanssasi ihan kaikkein pisimmälle. Koin että olit avoin sille. Se oli tulella leikkimistä. Mutta siinä pisteessä se tilanne oli. Oli päästävä jo hommiin. Tässä kohtaa voin olla väärässä. Ehkä se ei ollut kutsu läheisyyteen. Jokin käytännöllisessä asenteessasi kuitenkin miellytti. Ehkä koit että riitän kaikesta huolimatta ja jos kerran mies riittää avioon, niin ei mikään pikku vtutus ole syy olla ottamatta ohjaksia. Okei, nyt lähti lapasesta tämä sepustus, mutta sain kuin sainkin jotain itsestäni irti. Vastaa, jos siltä tuntuu.
Mieleen on jäänyt se kun tulin kerran saatuani tehtävän valmiiksi sinne alas ravintolaan. Istuit siellä yksin. Ja hymyilit minulle kutsuvasti. Tulin viereesi istumaan. Juttelimme väkinäisesti. Liian iso lataus. Ja kun katsoit minuun, näin silmistäsi myös pahan mielen ja epäilyksen minua kohtaan. En täysin ymmärtänyt, että miksi koit sellaisia tunteita. Sanoit sitten että mene sinne ylös takaisin, tehdään valmiiksi, ja tulet itse sinne myös. Olen ajatellut että siinä oli yksi yrityksesi syventää suhdettamme. Jopa ihan fyysisen läheisyyden asteelle. Olen miettinyt, missä sen olisi siellä voinut toteuttaa. Mutta sitten se toinen ystävä tuli siihen ja menimme yhdessä ylös. Emmekä olleetkaan siellä kahdestaan. Siihen se karahti. Se yritys. Mutta käytännöllisyytesi hämmästytti minua. Tunsit selvästi myös vastenmielisyyttä minua kohtaan, mutta kylmän viileästi, tai voisiko sanoa ilman mitään dramatiikkaa aloit ohjaamaan tilannetta kohti suhteen alkua. Olin ehkä lapsellinen, mutta vaistosin että olisin voinut jopa sinä päivänä edetä kanssasi ihan kaikkein pisimmälle. Koin että olit avoin sille. Se oli tulella leikkimistä. Mutta siinä pisteessä se tilanne oli. Oli päästävä jo hommiin. Tässä kohtaa voin olla väärässä. Ehkä se ei ollut kutsu läheisyyteen. Jokin käytännöllisessä asenteessasi kuitenkin miellytti. Ehkä koit että riitän kaikesta huolimatta ja jos kerran mies riittää avioon, niin ei mikään pikku vtutus ole syy olla ottamatta ohjaksia. Okei, nyt lähti lapasesta tämä sepustus, mutta sain kuin sainkin jotain itsestäni irti. Vastaa, jos siltä tuntuu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ehkä kannattaisi pyytää kahville tai juttelemaan jonnekin niin saisit selvyyden tähän sotkuun? Paljon tekstiä sait aikaiseksi kuitenkin niin varmaan puhettakin riittäisi.
Selvyyttä ei varmaan tule koskaan. Sen luonteinen juttu, että näistä tulee vuosikymmenien saippuasarja. 😉
Niin, ja jos menisimme kahville, niin päätyisimme luultavasti... No puuhiin.
Ja itsekin mietin sitä kahville menoa. Onnistuisiko se ilman että fysiikka pettää? Siis kun tunteiden kuorma on ilmeisesti niin iso jo tässä vaiheessa, että olemus joutuisi molemmilla aika koetukselle. Ajatus sinänsä kiinnostaa. Mitähän siitä tulisi? Jos hän tunnustaisi rakkautensa ensin, niin se olisi helpompaa. En kokisi itseäni tunkeilijaksi.
AP.
No ei kumpikaan mitään tunteita tunnusta ensimmäisellä näkemällä, siitä olen varma jossei keskustelu jollain ihmeen tavalla siihen ajaudu.
Mixi ei voi tunnustaa?
Miksi luulee menevänsä avioon jos nainen katsoo ruokalassa inhoten?
Miks näihin ätmin konttuuriprovoihin vastaillaan vaikka nämä ruokalatunnelmat ym ei liippaisi lähellekään mitään?
Mistä tiesit että se on ruokala? Sinä siis tunnet meidät.
En tunne mies sinun mielikuvitusystäviäsi, se viittaus ruokalaan muuten lukee sekavassa aloituksessasi
Siinä lukee että ravintola. 😉
Tositrendillisesti ilmaisten oon vaan näin uusviimonen ihmeinen😂🤣😅
Uusviimonen? Nyt jäi vähän epäselvästi, että mikä se sellainen on. 😄