Kirjoitin jossain aikaisemmassa viestiketjussa, etä miehelläni on 13-vuotias autistinen poika, joka käy meillä noin pari kertaa kuussa. Poika on siis kaikkiruokainen, syö myö kasviruokaa ja ihan mitä vaan normaalia kotiruokaa. Ongelmaksi onkin muodostumassa pojan paino, nyt jo n. 15 - 20 kg ylipainoa. Esin hänen mummunsa on sitä mieltä, että antaa pojan syödä, koska se on hänen ainoa ilonsa! Viime kerralla haimme hänet meille mummulastaan ja poika veteli siellä reiluja paloja juustoa, oli kuulemma syönyt koko juustopalan iltapäivän aikana. Ei voida paljoa asiaan puuttua, koska mummu on pojan äidin äiti ja mieheni entinen anoppi. Pakko siihen silti on jotenkin puuttua, pojan vuoksi.
Kerran tosiaan mieheni oli kysynyt, että miksi annatte syödä ja vastaus oli tuo "koska se on ainoa ilo". Ei sitten ole tullut mieleen järjestää pojalle muuta iloa, jos syöminen tosiaan on ainoa ilo.
Kerran tosiaan mieheni oli kysynyt, että miksi annatte syödä ja vastaus oli tuo "koska se on ainoa ilo". Ei sitten ole tullut mieleen järjestää pojalle muuta iloa, jos syöminen tosiaan on ainoa ilo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsellä joskus sama tunne, ainut nautinto syöminen (johtuu kyllä vain raskaasta elämänvaiheesta). Ei kyllä lapselle pitää löytyä muuta iloa ei elämä saa pyöriä liikka ruuan ympärillä. Nyt keksimään pojalle joku tarpeeksi mielenkiintoinen harrastus.
Syöminen on kuitenkin saatava loppumaan. Seuraavassa lääkärintarkastuksessa pyydettävä veren kolesteroliarvot. Asian selittäminen isoäidille on ainoa keino. Iloa voi tuntea syömällä kevyemminkin. Vähän vaivannäköä mummulle ja poika hoikistuu...
Lapsi pitää vedestä, siispä käymme mahdillisimman paljon uimassa ja leikimme vedellä.
Pitää metsästä, ulkoilemme paljon myös metsässä. Tykkää istua autossa, autoilemme paljon. Mutta vaatii se itseltä vaivan näköä ja voimia. Ei sitä jaksa aina, tänään taas huono omatunto videoista. Ps meillä mummulassa omat säännöt ja kotona omat.
Meillä mummilassa sama juttu. Olen sanonut asiasta monta kertaa kauniisti ja aina vastaus on sama: "Juu juu, ihan hiukan rasvaa ja pieniä annoksiakin vain."
Kun poju saapuu kotiin mummilasta, hän voi pahoin yömyöhälle ja seuraavakin päivä menee bantatessa. Jos asiasta kysyy mummilta, on vastaus närkästyneensävyinen. Olen siis päättänyt olla puhumatta enää asiasta ja supistanut viikonloppuvierailuja päiväkäynteihin.
Mikähän siinä on että useat eivät ymmärrä, että kulkeminen ja meneminen, asioiden tekeminen olisi miljoonasti parempi vaihtoehto kuin herkuilla rakastaminen? Jo bussiretki pillimehuineen olisi elämys! Ei välttämättä pizzeria tai sata isoa lettua hillolla!
Ongelmaa on myös koulun - iltapäiväkerhon - kodin välisessä kommunikoinnissa, nimenomaan syömisten suhteen. Siihen en saa toimivaa systeemiä aikaiseksi.
Poika voi syödä aamupalan kotona klo 7 (vahdittava ettei mene kolmea sämpylää) harvemmin nykyään, koska tiedän hänen syövän välipalan klo 9 koulussa, noin 11 aikaan lounaan, klo 13 kokkaustunnilla syödään joskus oikein tuhdisti, sen jälkeen iltapäiväkerhon kanssa lähdetään makkarangrillausretkelle!.. Kotona päivällinen ja iltapala.
Kyse on lapsesta joka ei pidä fyysisestä liikunnasta lainkaan; energiaa taitaa tulla monelle päivälle tuplasti mitä hän kuluttaa.
Toukokuu on mielestäni pahin kuukausi. Kansallisiajuhlia on paljon, niitä juhlitaan koulussa, kerhoissa ja kotona, mummilassa ja harrastuksissa. On kevätretkeä ja syntymäpäiviä. Ja joka paikassa syödään koko ajan. Viikon sisällä sekä koulun, että ip-kerhon kanssa seisomapöytään ravintolaan. Kahdet synttärit ja lopuksi kevätjuhla jonka jälkeen mummulaan ...hymyilyttää..
Joskus tunnen itseni hirviöksi, kun puhun rasvattomasta ruoasta ja ruoka-aineista ääneen koko ajan,jatkuvasti,sopivissa tilanteissa, aina kerron että karkkia syödään vain lauantaisin, miksi on parempi ottaa mehujää, kuin tuutti, jos liikkuu enemmän, voi syödäkin enemmän. Miten rasva vaikuttaa verenkiertoon ja lihominen sydämeen jne..
Juuri eilen ostin meille uudet syvät lautaset, huomattavasti pienempää kalibeeria kuin entiset. Niihin ei yksinkertaisesti mahdu paljoa ja siitä huolimatta lautanen näyttää täydeltä. Kaikki konstit ovat sallittuja
Lihominen on alku oravanpyörälle. Kohta hän ei halua liikkua senkään vertaa kuin nyt, suurin pelkoni = Katastrofi.