Heräsi mieleen tuosta yhdestä alemmasta keskustelusta tällainen kysymys. Miten te päädyitte siivousalalle?
Mä päädyin "vahingossa". Olin pitkään työtön ja sain 6 kk työpaikan muualta. Jäi 4 kk puuttumaan siitä, että saisin liitosta päivärahaa. Kelalta ottivat mieheni tulot huomioon. Sain muistaakseni silloin 7 euroa/kk. Silloin hain mitä hyvänsä työtä ja eräs yksityinen laitos haki siistijää. Hain sitä ja sain sen paikan. Sitä kautta sitten oppisopimukselle ja suoritin perustutkinnon. Mielessä on vielä suorittaa myös ammattitutkinto. Kunhan nyt ensin saan kokemusta monelta kohteelta.
Viitaten vielä tuohon alempaan keskusteluun ammateista, niin olen ensimmäiseltä ammatiltani opettaja. Opettajasta tuli siivooja. :D
Mä päädyin "vahingossa". Olin pitkään työtön ja sain 6 kk työpaikan muualta. Jäi 4 kk puuttumaan siitä, että saisin liitosta päivärahaa. Kelalta ottivat mieheni tulot huomioon. Sain muistaakseni silloin 7 euroa/kk. Silloin hain mitä hyvänsä työtä ja eräs yksityinen laitos haki siistijää. Hain sitä ja sain sen paikan. Sitä kautta sitten oppisopimukselle ja suoritin perustutkinnon. Mielessä on vielä suorittaa myös ammattitutkinto. Kunhan nyt ensin saan kokemusta monelta kohteelta.
Viitaten vielä tuohon alempaan keskusteluun ammateista, niin olen ensimmäiseltä ammatiltani opettaja. Opettajasta tuli siivooja. :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
vähän haahuilua ja ja osapäivähommia.
Opintoja,itsensä hakemista, pettymistä.
Siivous oli se, mitä sai, ja mikä elätti.Monta vuotta, aina näihin päiviin asti.
Oikeestaan aika kiitollinen nykyään alalle siitä..Työttömyyttä kokeilleena aina siivoustyö joutilaisuuden päivittää - puhumattakaan siitä, että siivoaa intohimoisesti! Välillä inhottaa tää ainainen valitus, meinaan.
Unelmissa on kyllä puutarha-alan perustutkinto.En silti sano, ettenkö vois siivota lopun ikääni.Haluan vain haastaa itseni, yrittää vielä oppia uutta :)
Hyvä topikki muuten, toivottavasti ihmiset "paljastelee" taustojaan. Monenlaista joukkoa, arvaan..
Saatuani oppivelvollisuuden suoritettua ei lukeminen kiinnostanut. Tavoitteena oli työ ja toimeentulo. Siivousalalle oli helppo päästä ja sillä tiellä olen nyt tallustellut kohta 30 vuotta. Hetkeäkään en ole katunut.
Ala on kiinnostava ja kehittynyt paljon tänä aikana. Työnantajat ovat koulutttaneet matkan varrella.
Palkka ei päätä huimaa (sopimuspalkka tällä hetkellä 10,65 euroa tunti) mutta eipä ole opintovelkojakaan ollut ikinä eikä tarvinnut olla määräaikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa.
Työnantajia voi kilpailuttaa ja työkohteen saa valita siten että työajat ja -matkat ovat mahdollisimman mukavat.
Minusta siivostyö ei ole raskasta enkä ole koskaan millään firmalla nähnyt työaluetta, jota ei ehtisi siivoamaan työohjeiden mukaisesti. Kyllähän mikä tahansa työ on vaikeaa, jos sitä ei osaa.
Asiakkaat arvostavat todella paljon ja kohtelevat hyvin.
Tarinasi oli kuin omani. Ammattiani valitessa oli tärkeää alan työllisyystilanne. Päivääkään en ole ollut työttömänä enkä työttömyysuhan alainen.
Mielestäni siivoustyö on niin mukavaa, etten ole koskaan harkinnutkaan alan vaihtoa. Oma tyytyväisyys merkitsee minulle enemmän kuin muiden arvostus alaa kohtaan. Kyllähän sitä kuulee joiltakin, etteivät pystyisi tekeen siivoustyötä, koska se on niin kamalaa...millähän perusteilla? Toiset ovat joskus kokeilleet esim. kesätöinä ja pettyneet, koska työalueet muka mahdottomia. Kyllä minunkin kesäsijaiseni joka kesä järkyttyvät alueeni suuruudesta, kun tulevat tutustumaan. Aina on mennyt ylitöiksi, vaikka kaikki jaksottaiset työt on jätetty tekemättä ja suuri osa asiakkaistakin on ollut lomalla. Harvempi tosiaan ajattelee, että siivous on ammattitaitoa vaativaa työtä. Kyllä minultakin menisi sormi suuhun, jos joutuisin yks kaks kassalle tai sorvin ääreen.
Onneksi tosiaan minullakin asiakkaat arvostavat tosi paljon ja myös pomoni on ihan mukava.
kertoisitteko Leena ja Anneli tarkemmin mitä teette ja missä? Tarkistaisin tarinan. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ainakaan yleistäen.
Ajattelitko, että kerron tässä henkilötietoni vai? Miten ajattelit tarkistaa, olenko OIKEASTI tyytyväinen työhöni. Tiedätkö, että työnantajilla on myös vaitiolovelvollisuus?
Miksi kukaan ei kyseenalaista niiden kertomuksia, jotka haukkuvat työpaikkojaan ja -olojaan täällä? Itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä että paska työpaikka on useilla korvien välissä.
Kyllä minullakin on työkavereita, jotka valittavat kaikesta ja tekevät kaikkensa ettei mikään toimisi, mutta jokainen tavallaan...
Jos pitää esim. pomoakin vain ihmisenä ja haluaa että homma toimii joka suuntaan mahdollisimman hyvin, saa kuulla nuolevansa pomon persettä. Miksi haluaisisn hommata ikävyyksiä itselleni, kun voin olla tyytyväinenkin?
Kerrotko itse ensin sotut ym, niin tarkistan oletko olemassa.
Itse olen koulutukseltani vaatetusalan artesaani ja eihän Suomessa, saatikka Pohjois-Savossa ole ompelijalle hommia. Erinäisten työpaikkojen jälkeen olin työttömänö ja rupesi pälli leviämään kotona jo kahden viikon työttömänä olon jälkeen. Hain Sollille ja sinne pääsin. Siellä olin reilun puoli vuotta, kunnes vaihdoin erääseen kylpylähotelliin. Se oli erittäin hyvä päätös, koska olemme talon palkkalistoilla emmekä minkään ison siivousfirman. Syksyllä aloitin opiskelun amk:ssa ja käyn töissä viikonloppuisin ja lomien aikaan. Työ on mukavaa ja ei ole kieli vyön alla juoksemista (välillä tosin kiireistä), työkaverit on mahtavia ja kaiin puolin olen viihtynyt talossa.
Kävin ammattikoulun (siihen aikaan vielä nimikkeellä Laitoshuoltaja) 2vuotta valmistuin -94.
Jo opiskelun aikana tiesin pääseväni tuuraamaan satamaan äitiäni siivoustöissä, joka oli lähestymässä eläkeikää ja paljon sairaslomilla.
Siellä oli tosi hyvä palkka ja siivousfirmoihiin nähden alueen koko ihmismäinen.
Siellä olin 3vuotta enkä montaa päivää koskaan kuukauden aikana työttömänä n.2-8päivää,välillä olin muutaman kuukauden putkeenkin töissä.
Silloin työkkäri saattoi ehtiä tarjomaan jotain keikkaa, mutta en ei tarvinnut karenssin pelossa kieltäytyä, koska periaatteessa olin kokoajan samassa paikassa töissä.
Kun äitini jäi eläkkeelle siivous meni siivousfirmalle säästöjen takia.
Sitä ennen en edes tiennyt, että siivirmoissa oli niin huonot palkat.
Ensimmäinen siivousfirman määräaikainen paikka oli pieni firma jonka nimeä en muista.
Jossain välissä olin äitiyslomalla ja kodinhoitotuella muutaman kuukauden, sitten kaipasin töihin.
Jossain välissä olin työllistämistuella siivousringissä sukulaiseni ja heidän ystävien luona jotka lähes kaikki tunsin.
Kaikki sujui siellä oikein hyvin kukaan ei ollut niskaan huohottaja tms.
Sain tehdä siellä hommat omalla silmällä tarpeen mukaan.
Engelilläkin käväisin määräaikaisena 4kk.
Solille pääsin naapurin opastuksella jolloin heillä oli työvoimapula yliopistolla.
Sieltä sanouduin irti ja nyt jälleen äitiysloman jälkeen kodinhoitotuella (ensivuonna 3vuotta)ja mietin mahdollisesti muuta asiakaspalvelualaa.
Jos palkat nousis vähän, niin sitten voisin vielä jatkaa siivousalalla.
Täälainen on minun historiani.
Tai ainakin osa siittä, saattoi kyllä joku firma jäädä mainitsematta, mutta tuossa nyt tuli selväksi kuinka päädyin tälle alalle, kokemusta kaiken kaikkiaan 8vuotta :)