Silloin kun kohtasin kaivattuni sen ensimmäisen ja samalla myös viimeisen kerran, niin vaikka se rakastumisen tunne tulikin niin silti minulla oli henkisesti paha olla. Sanoisin että oli jo ennen hänen näkemistään mutta sitten se vielä pahensi oloa entisestään kun ne epätietoisuuden ja kiinnostuksen täyteiset lyhyehköt hetket olivat läsnä. Miten siihen voisi muka osata varautua tai harjoitella etukäteen? Eihän ihminen voi pakottaa voimakkaita tunteitaan syntymään toisia kohtaan vaan ne tulevat jos ovat tullakseen, ja se on käytännössä aina spontaania. Mieli ja käytätytyminen toimivat epäloogisesti sekä ristiriitaisesti niissä tilanteissa.
Aivot narikkaan
Anonyymi-ap
6128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ne hetket on eletty sellaisina kuin ne oli.
Niinpä, epävarmuus tuollaisissa hetkissä on aina läsnä. Mietipä, jos toinen tykkää kovastikin sinusta ja hänelle hetkiin lähellä, vaikka mitään ei tulisi/olisi olis tärkeä ja jotenkin hänelle jääkin epämääräiset tai ikävät muistot jostakin syystä.
Kuinka niin viimeisen? Jatkoako ei seuraa?
Tuosta saa hieman ristiriitaisen vaikutelman, mutta et enää aio häntä kohdata?
Laita aivot narikkaan ja takki naulakkoon.
Samaistun tähän. Mietin , pitäisikö asialle tehdä jotain? Miksei hän tee mitään?