Mumma kysyy: minkä kokoinen on sopiva koti?

Kyllä yksiöönkin mahtuu ihan kivasti ellei sinne tarvi koko elämänhistoriaansa mukaan raahata. Kaksio ois siinä mielessä helpompi että voi majoittaa tarvittaessa jälkikasvua ellei muusta syystä ole onnistunut pilaamaan välejä niihin. Kolmiota pidän jo hivenen hätävarjelun liioitteluna kun tuskin jälkikasvu pidempiä aikoja viihtyy että niillä oma kortteeri tarvisi olla.
Tietysti maun ja mieltymyksen mukaan. Itse olen iän myötä alkanut arvostamaan pienempää kortteeria ja vähempää romumäärää. Uskoisin että tämä on kaltaisillani yleisempi trendi kuin roinansa keskelle juuttuminen vaikka toki näitäkin piisaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä yksiöönkin mahtuu ihan kivasti ellei sinne tarvi koko elämänhistoriaansa mukaan raahata. Kaksio ois siinä mielessä helpompi että voi majoittaa tarvittaessa jälkikasvua ellei muusta syystä ole onnistunut pilaamaan välejä niihin. Kolmiota pidän jo hivenen hätävarjelun liioitteluna kun tuskin jälkikasvu pidempiä aikoja viihtyy että niillä oma kortteeri tarvisi olla.
Tietysti maun ja mieltymyksen mukaan. Itse olen iän myötä alkanut arvostamaan pienempää kortteeria ja vähempää romumäärää. Uskoisin että tämä on kaltaisillani yleisempi trendi kuin roinansa keskelle juuttuminen vaikka toki näitäkin piisaa.

Lue lisää

Yksiö on siitä kurja, että olet siinä yhdessä ainoassa huoneessa aina. Et pääse pakoon esim. äänekästä astianpesukonetta (yleensä halvat mallit ovat sekä hitaita että äänekkäitä eli peruspesussa mökää riittää 2½ h ja tehopesussa 3 h) ja jos punkka ei ole viimeisen päälle pedattuna, niin siinähän sekin on levällään sekä omien että satunnaisten vieraiden silmien edessä. Kovin rajallisesti on myös säilytystilaa yleensä. Nykyasunnoissa vaatehuone on harvinaisuus ja kaappitilaakin voi olla niin vähän, että ajatuksena on kait ostaa uudet talvivaatteet joka syksy jne....

Ei ole kovin kätevää sekään, jos ainoa paikka, missä mahtuu tietokoneen äärellä puuhailemaan, on keittiön pöytä. Tätähän testattiin laajemmassa mitassa koronan tiimoilta ja, kas kummaa, tuli muotiin ostella asuntoja, joissa on enemmän huoneita.

Eteisenkin olisi hyvä olla kohtuu kokoinen. Siihen saa sitten tarvittaessa rakennettua vaikka parkkipaikan rollaattorille. Tarve moiselle voi ilmetä yllättäen ja pyytämättä, kun vaikka ottaa sopivasti lipat (äitini putosi perhekämpässä portaat juuri poismuuton alla -> nilkka tohjoksi ja rollaattorin kanssa sai painella menemään siitä pitäen). Ei yksiöissä yleensä riitä neliöt tällaiseenkaan. Tuli myös uuden talon matalat kynnykset ja automaattiovelliset hissit hyvään tarpeeseen. Haussa oli ollut myös vanhoja taloja, missä ahtaat hissit tai ei hissiä lainkaan.... olisi saanut pistää ostetun asunnon myyntiin jo ennen sisäänmuuttoa.

Tietysti on poikkeuksia, isoja yksiöitä/yksiöitä, missä on alkovi jne, mutta pääsääntöisesti yksiö on aikas ahdas enkä sitä pitkäaikaiseen asumiseen suosittaisi yhdelle, vaan pientä kaksiota. Saunan tarve kannattaa harkita kahdesti. Että kannattaako niistä neliöistä 20 000 € maksaa (uudiskohteessa), jos ei käytä lainkaan (sauna vaatevarastona ei ole lainkaan harvinainen näky).

Kahdelle hengelle sitten kolmiota, niin saa vierashuoneen/harrastushuoneen eikä tarvi koko ajan toisen silmissä/jalossa pyöriä.

Tavaran karsiminen on joka tapauksessa välttämättömyys pienempään asuntoon muutettaessa. Ei 100+ m² taloon passelit 6 hengen ruokapöydät yms. pienempään kerrostalokämppään mallaa. Paras ratkaisu olisi päivittää käytännössä kaikki huonekalut.

Loppuun bonusvihe: osakehuoneisto kannattaa hankkia niin, että mummon lisäksi jollakulla toisella on omistusosuus asuntoon. Osuus voi olla hyvin pienikin, vaikka muutama prosentti. Helpottaa todella paljon asioiden hoitoa, kun voi osakkaan saappaissa (vaikkei itse ao. talossa asukaan) tarpeen tullen käskyttää isännöitsijää, osallistua yhtiökokouksiin ja asioida huoltoyhtiön kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksiö on siitä kurja, että olet siinä yhdessä ainoassa huoneessa aina. Et pääse pakoon esim. äänekästä astianpesukonetta (yleensä halvat mallit ovat sekä hitaita että äänekkäitä eli peruspesussa mökää riittää 2½ h ja tehopesussa 3 h) ja jos punkka ei ole viimeisen päälle pedattuna, niin siinähän sekin on levällään sekä omien että satunnaisten vieraiden silmien edessä. Kovin rajallisesti on myös säilytystilaa yleensä. Nykyasunnoissa vaatehuone on harvinaisuus ja kaappitilaakin voi olla niin vähän, että ajatuksena on kait ostaa uudet talvivaatteet joka syksy jne....

Ei ole kovin kätevää sekään, jos ainoa paikka, missä mahtuu tietokoneen äärellä puuhailemaan, on keittiön pöytä. Tätähän testattiin laajemmassa mitassa koronan tiimoilta ja, kas kummaa, tuli muotiin ostella asuntoja, joissa on enemmän huoneita.

Eteisenkin olisi hyvä olla kohtuu kokoinen. Siihen saa sitten tarvittaessa rakennettua vaikka parkkipaikan rollaattorille. Tarve moiselle voi ilmetä yllättäen ja pyytämättä, kun vaikka ottaa sopivasti lipat (äitini putosi perhekämpässä portaat juuri poismuuton alla -> nilkka tohjoksi ja rollaattorin kanssa sai painella menemään siitä pitäen). Ei yksiöissä yleensä riitä neliöt tällaiseenkaan. Tuli myös uuden talon matalat kynnykset ja automaattiovelliset hissit hyvään tarpeeseen. Haussa oli ollut myös vanhoja taloja, missä ahtaat hissit tai ei hissiä lainkaan.... olisi saanut pistää ostetun asunnon myyntiin jo ennen sisäänmuuttoa.

Tietysti on poikkeuksia, isoja yksiöitä/yksiöitä, missä on alkovi jne, mutta pääsääntöisesti yksiö on aikas ahdas enkä sitä pitkäaikaiseen asumiseen suosittaisi yhdelle, vaan pientä kaksiota. Saunan tarve kannattaa harkita kahdesti. Että kannattaako niistä neliöistä 20 000 € maksaa (uudiskohteessa), jos ei käytä lainkaan (sauna vaatevarastona ei ole lainkaan harvinainen näky).

Kahdelle hengelle sitten kolmiota, niin saa vierashuoneen/harrastushuoneen eikä tarvi koko ajan toisen silmissä/jalossa pyöriä.

Tavaran karsiminen on joka tapauksessa välttämättömyys pienempään asuntoon muutettaessa. Ei 100 m² taloon passelit 6 hengen ruokapöydät yms. pienempään kerrostalokämppään mallaa. Paras ratkaisu olisi päivittää käytännössä kaikki huonekalut.

Loppuun bonusvihe: osakehuoneisto kannattaa hankkia niin, että mummon lisäksi jollakulla toisella on omistusosuus asuntoon. Osuus voi olla hyvin pienikin, vaikka muutama prosentti. Helpottaa todella paljon asioiden hoitoa, kun voi osakkaan saappaissa (vaikkei itse ao. talossa asukaan) tarpeen tullen käskyttää isännöitsijää, osallistua yhtiökokouksiin ja asioida huoltoyhtiön kanssa.

Lue lisää

Kirjoittajallahan on ihan täysin oma näkemyksensä yksiöstä ja siinä asumisesta. Eikä ihan oikea ja tuskin kokemustakaan. Jos nyt pari mainitsee niin yksiössä ei tarvita astianpesukonetta ja tarkoitus ei olekaan tuoda sinne edellisen elämän tapoja. Elämiseen tarvittavat tavarat mahtuu ihan hyvin ja ei sen pedin tarvi särmä olla ellei huvita.
Tietysti olo voi käydä ahtaaksi ellei ymmärrä konseptin luonnetta. Itse viihdyn oikein mainiosti yksiössä enkä enää isompaa edes halua.

Periaatteessa kiva, muttas käytäntö voi olla muuta. Näitä on ajettu alas eli muutettu seniori/palvelutalosta ihan normaaliksi osakeyhtiöksi, kun toiminta ei olekaan ollut kannattavaa.

Tosin hieman yllättäen senioreille tarkoitetusta talosta sai sitten osakehuoneiston huomattavasti normaalia hintatasoa halvemmalla. Ja talossa silti ihan hyödyllisiä piirteitä, kuten automaattiovet porrashuoneeseen yms. vaikka kaikenlainen palvelutoiminta loppuikin. Toisaalta siivoukset yms saa silti järjestettyä rahalla eikä ne senioritaloissakaan ilmaiseksi tapahdu.