Ikävä iskee kun näkee jonkun esim. esineen joka muistuttaa lähimmäisestä. Kävin eilen apteekissa ja näin nilkka tuen, äitini kaatui polkupyörällä lokakuussa 1983 jolloin nilkka murtui pahasti. Siitä jäi elinikäinen kipu ja kävely oli vaivalloista. Äiti etsi kaikkia keinoja jalan paranemiseen, mutta kun mikää ei auta niin ei auta.
Takki joka oli päällä kun äiti kaatui muistutti tapahtuneesta, hän sanoi aika usein että tämä oli silloin päällä. Kerran keväällä äiti uskaltautui ajamaan polkupyöllä kohti tapahtuma paikkaa, vahva trauma johti siihen että hän kaatui hyiseen vesiojaan ennen tapahtumapaikkaa.Äiti sanoi että hän pyörtyi, juuri sama takki oli päällä tällä reissulla. En tiedä missä kyseinen takki nyt on, mutta aina kun näin sen naulakossa iski Ikävä.
Ikävän tunne on jotenkin ahdistavakin, on pakko hengittää syvään. Vaikka aika kuluu ei muistot häivy koskaan, ei koskaan.
Takki joka oli päällä kun äiti kaatui muistutti tapahtuneesta, hän sanoi aika usein että tämä oli silloin päällä. Kerran keväällä äiti uskaltautui ajamaan polkupyöllä kohti tapahtuma paikkaa, vahva trauma johti siihen että hän kaatui hyiseen vesiojaan ennen tapahtumapaikkaa.Äiti sanoi että hän pyörtyi, juuri sama takki oli päällä tällä reissulla. En tiedä missä kyseinen takki nyt on, mutta aina kun näin sen naulakossa iski Ikävä.
Ikävän tunne on jotenkin ahdistavakin, on pakko hengittää syvään. Vaikka aika kuluu ei muistot häivy koskaan, ei koskaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.