Kotiäiti=työtön

ollut kotona vuodesta 2002. Syksyllä silloin syntyi ensimmäinen lapsi ja toinen viime kesänä. Jos mahdollista niin haluan kyllä olla lasten kanssa mahdollisimman pitkään kotona, koska ei tätä aikaa saa ikinä takaisin. Toivottavasti on taloudellisesti mahdollista tämä myöhemminkin, toivoisin myös että saisimme kolmannen lapsen parin vuoden päästä. Monet kyselly että mitä meinaan tehdä, ettiä töitä, jatkaa opiskelua, minun puolesta saa aatella vaikka mitä mut tärkeempää mulle olla lasten kanssa nyt kun vielä pieniä.

jep,itsekin olen 4 vuotta kotona enkä vaihtaisi töihin.Kyllä noita töitä kerkee aina painaa vaan aikaa lasten kanssa ei saa takasin.
Mulle varsinkin tää aika on todella kallis arvoista kun molempåien lapsien teko/saanti on ollut työn takana ja on käyty lapsettomuus tutkimuksissa ja muissa.Nyt mulla on sitten 2 maailman suloisinta tyttö lasta ja haluan olla heidän kanssaan.Sitä aikaa ei missään maailman rahassa mitata.

Minäkin olen ollut pitkään kotona, vanhin lapsi täyttää kesällä 17.
Tuttua tekstiä ovat nuo mitä kirjoitit. Ja juuri se ihmetyttää kun joku miettii, että millä me tullaan toimeen! Eiköhän se ole ihan meidän oma asia millä talomme ja automme maksamme. ;)
Lähinnä kuitenkin ajattelin sitä, että monet kuvittelevat minun nostelevan kaikennäköisiä tukia kun pystyn olemaan kotona. Mutta, kuten hyvin tiedät, en ole työtön. Päinvastoin 5n lapsen kanssa!
Toki itseäni arvostan ja muita kotiäitejä!
Hauskaa kesää sinullekin ja kaikille muille kotiäideille!!

Mielenkiintoinen kirjoitus :):) .

Kommentoin kirjoitustasi, olen merkinnyt suorat lainaukset lainausmerkeillä:

"MUTTA mielestäni jokin raja kotiäitiydellekin ajallisesti on oltava. Jonkun pussista se kotonaolo on maksettava, tai ainakin miehen selkärangasta. Ei ole perusteltua olla tänä päivänä kotiäitinä esim. 17 vuotta, vaikka kuuluisi sellaiseen sosiaaliluokkaan, että kotiäidin rooli on taloudellisesti mahdollista."

Entäpä isot perheet, joissa on vaikkapa 4 lasta tai enemmän? Kyllä näitä kotiäitivuosia kertyy nopeasti. Itsellänikin tuo 17 vuoden raja täyttyy kohta!

Meitä kotiäitejä on myös monista sosiaaliluokista. Perheen taloudellinen asema ei yksin vaikuta siihen, kuka ryhtyy kotiäidiksi. Äidin oma arvomaailma ja mm. lapsuuden kokemukset vaikuttavat valintoihin.

"Naisen on ajateltava myös itseään lapsiensa lisäksi." Totta, mutta lasten ollessa pieniä lasten etu menee naisen ja äidin edun edelle. Lapset eivät voi itse valvoa omia etujaan. Aikuisten tehtävänä on huolehtia lapsista, ja miettiä perheen ratkaisut lasten etuja ajatellen.

Ja kyllä minusta naisen itsekkyydelläkin on rajat! Kyllä perheenäidin on valintoja ( koti / ansiotyö ) tehdessään ajateltava myös koko perheen hyvinvointia. Ei äiti voi aina toteuttaa itsekkäästi vain omia etujaan, ja jättää muiden perheenjäsenten toivomuksia huomioimatta.

Mutta tottakai kotiäidillä on oikeus omiin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen!

"Itse olen palannut nopeasti takaisin työelämään, enkä kadu valintaani pätkääkään.Lapset on hoidettu päivähoitopaikassa, jossa viihtyivät hyvin."

Meillä on iso perhe, ja ei olisi mitään järkeä siinä, että me molemmat vanhemmat kävisimme työssä kodin ulkopuolella, ja lapset olisivat päivähoidossa.

Lapsilla olisi päivähoidossa noin 9-10 tunnin hoitopäivät, pienet lapset eivät sellaista jaksa. Ja pienemmät koululaiset olisivat ennen koulupäivän alkua, ja koulun jälkeen hoidossa. Joten, ekaluokkalaisenkin koulupäivälle tulisi mittaa noin kymmenen tuntia.

Myös isommat koululaiset olisivat yksinään kotona koulupäivinä, useita tunteja päivässä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton tutkimuksen mukaan jo noin 10 tunnin viikottainen yksinolo altistaa lasta häiriökäyttäytymiselle ja masennukselle.

Suomessa on pääosin laadukas päivähoito, jota on tarjolla kaikille. Emme ole sukulaisten hoitoavun varassa, niin kuin asia on esim. monissa Etelä-ja Keski-Euroopan maissa.

Kuitenkin päivähoidossa on Suomessakin epäkohtia. Päiväkodeissa on aivan liian suuria lapsiryhmiä, ja hoitajia on liian vähän.

Perhepäivähoito on kodinomainen hoitomuoto, mutta epäkohtia löytyy sieltäkin. Perhepäivähoitajillakin voi olla liian suuria hoitoryhmiä. Jos perhepäivähoitaja sairastuu, ovat lapset hoidossa ylimääräisinä varahoitajalla. Perhepäivähoitajien koulutus ja kokemus vaihtelee myös paljon.

"Mitä järkeä lasten on olla kotona, jos äiti vaan siivoo koko ajan tai kattelee telkkaria." Tunnen useita kymmeniä kotiäitejä. Ja en tiedä yhtään kotiäitiä, joka siivoaisi aina tai katsoisi vaan televisiota.

Tosin, kyllähän ne kotityötkin on kotona tehtävä, tai huusholli ratkeaa pian :):):) . Ruoanlaitto, leipominen, siivous, kauppa-asioinnit ja ulkotyöt vuodenajan mukaan kuuluvat tavallisiin kotitöihin.

Lapset ovat meillä mukana tavallisissa kotitöissä, sen mukaan, mitä osaavat tehdä. Sen lisäksi meillä luetaan kirjoja, ulkoillaan lasten kanssa, käydään muutamassa kerhossa, ollaan mukana koululaisten koulutyössä ( läksyissä auttaminen, kokeisiin kysely, koulujen vanhempainillat ja vanhempainyhdistys ), ja on meillä harrastuksiakin. Isommat lapset kulkevat harrastuksiin jo osin itsekin.

"Kotiäidin rooli on myös erittäin haastava. On ainakin pienten lasten kanssa oltava luova ja aktiivinen." Tunnen itse paljon näitä aktiivisia kotiäitejä. Aika monella on opisto-tai yliopistokoulutus. Kotiäidit hoitavat luottamustoimiakin ansiokkaasti, ja ovat mukana myös vapaaehtoistoiminnassa eri järjestöissä. Ja pärjäisivät myös työelämässä varmasti!

Suomessa kotiäitejä kyllä kehutaan äitienpäivänä, mutta yhteiskunnan lainsäädäntö ja päätökset ( mm. kotiäitien sosiaaliturva ) eivät tue kotiäitien työtä käytännössä.

Kotiäidillä pitääkin olla hyvin vahva itsetunto. Oman puolison ja lasten tuki on ensiarvoisen tärkeää äidille. On hyvä, jos myös oma ja puolison suku tukee kotiäitiyttä.

"Minun työurani on ollut nousujohteinen kaikkien vuosien aikana, ja olen hyväpalkkaisessa duunissa. Koen tästä naisena turvallisuutta." Minä olen tehnyt työuraa täällä kotona. Ja arvostan sitä yhtä paljon, kuin Sinun nousujohteista työuraasi kodin ulkopuolella.

Kotiäitiys on hyvin selkeä arvovalinta. Elämässä on tehtävä valintoja. Ja aivan kaikkia asioita ei elämässä voi saadakaan.

Oma, jo edesmennyt äitini on ollut aina kotona ( maalaistalo ). Minulla ei ole kokemuksia päivähoidosta. Arvelisin, että moni äiti ryhtyykin kotiäidiksi, koska on saanut mallin lapsuudenkodistaan.

Suomessa vapautuu lähivuosina paljon työpaikkoja, koska työntekijöitä siirtyy eläkkeelle. Joillekin aloille, mm. hoitoalalle, joudutaan hakemaan työntekijöitä ulkomailtakin. Pitkään kotona olleet kotiäidit ovat vastuuntuntoisia, ahkeria ja järjestelykykyisiä työntekijöitä.

Oikein mukavaa kesän alkua :) :) .

Ammattina omien lasten hoito kirjoitti:

Mielenkiintoinen kirjoitus :):) .

Kommentoin kirjoitustasi, olen merkinnyt suorat lainaukset lainausmerkeillä:

"MUTTA mielestäni jokin raja kotiäitiydellekin ajallisesti on oltava. Jonkun pussista se kotonaolo on maksettava, tai ainakin miehen selkärangasta. Ei ole perusteltua olla tänä päivänä kotiäitinä esim. 17 vuotta, vaikka kuuluisi sellaiseen sosiaaliluokkaan, että kotiäidin rooli on taloudellisesti mahdollista."

Entäpä isot perheet, joissa on vaikkapa 4 lasta tai enemmän? Kyllä näitä kotiäitivuosia kertyy nopeasti. Itsellänikin tuo 17 vuoden raja täyttyy kohta!

Meitä kotiäitejä on myös monista sosiaaliluokista. Perheen taloudellinen asema ei yksin vaikuta siihen, kuka ryhtyy kotiäidiksi. Äidin oma arvomaailma ja mm. lapsuuden kokemukset vaikuttavat valintoihin.

"Naisen on ajateltava myös itseään lapsiensa lisäksi." Totta, mutta lasten ollessa pieniä lasten etu menee naisen ja äidin edun edelle. Lapset eivät voi itse valvoa omia etujaan. Aikuisten tehtävänä on huolehtia lapsista, ja miettiä perheen ratkaisut lasten etuja ajatellen.

Ja kyllä minusta naisen itsekkyydelläkin on rajat! Kyllä perheenäidin on valintoja ( koti / ansiotyö ) tehdessään ajateltava myös koko perheen hyvinvointia. Ei äiti voi aina toteuttaa itsekkäästi vain omia etujaan, ja jättää muiden perheenjäsenten toivomuksia huomioimatta.

Mutta tottakai kotiäidillä on oikeus omiin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen!

"Itse olen palannut nopeasti takaisin työelämään, enkä kadu valintaani pätkääkään.Lapset on hoidettu päivähoitopaikassa, jossa viihtyivät hyvin."

Meillä on iso perhe, ja ei olisi mitään järkeä siinä, että me molemmat vanhemmat kävisimme työssä kodin ulkopuolella, ja lapset olisivat päivähoidossa.

Lapsilla olisi päivähoidossa noin 9-10 tunnin hoitopäivät, pienet lapset eivät sellaista jaksa. Ja pienemmät koululaiset olisivat ennen koulupäivän alkua, ja koulun jälkeen hoidossa. Joten, ekaluokkalaisenkin koulupäivälle tulisi mittaa noin kymmenen tuntia.

Myös isommat koululaiset olisivat yksinään kotona koulupäivinä, useita tunteja päivässä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton tutkimuksen mukaan jo noin 10 tunnin viikottainen yksinolo altistaa lasta häiriökäyttäytymiselle ja masennukselle.

Suomessa on pääosin laadukas päivähoito, jota on tarjolla kaikille. Emme ole sukulaisten hoitoavun varassa, niin kuin asia on esim. monissa Etelä-ja Keski-Euroopan maissa.

Kuitenkin päivähoidossa on Suomessakin epäkohtia. Päiväkodeissa on aivan liian suuria lapsiryhmiä, ja hoitajia on liian vähän.

Perhepäivähoito on kodinomainen hoitomuoto, mutta epäkohtia löytyy sieltäkin. Perhepäivähoitajillakin voi olla liian suuria hoitoryhmiä. Jos perhepäivähoitaja sairastuu, ovat lapset hoidossa ylimääräisinä varahoitajalla. Perhepäivähoitajien koulutus ja kokemus vaihtelee myös paljon.

"Mitä järkeä lasten on olla kotona, jos äiti vaan siivoo koko ajan tai kattelee telkkaria." Tunnen useita kymmeniä kotiäitejä. Ja en tiedä yhtään kotiäitiä, joka siivoaisi aina tai katsoisi vaan televisiota.

Tosin, kyllähän ne kotityötkin on kotona tehtävä, tai huusholli ratkeaa pian :):):) . Ruoanlaitto, leipominen, siivous, kauppa-asioinnit ja ulkotyöt vuodenajan mukaan kuuluvat tavallisiin kotitöihin.

Lapset ovat meillä mukana tavallisissa kotitöissä, sen mukaan, mitä osaavat tehdä. Sen lisäksi meillä luetaan kirjoja, ulkoillaan lasten kanssa, käydään muutamassa kerhossa, ollaan mukana koululaisten koulutyössä ( läksyissä auttaminen, kokeisiin kysely, koulujen vanhempainillat ja vanhempainyhdistys ), ja on meillä harrastuksiakin. Isommat lapset kulkevat harrastuksiin jo osin itsekin.

"Kotiäidin rooli on myös erittäin haastava. On ainakin pienten lasten kanssa oltava luova ja aktiivinen." Tunnen itse paljon näitä aktiivisia kotiäitejä. Aika monella on opisto-tai yliopistokoulutus. Kotiäidit hoitavat luottamustoimiakin ansiokkaasti, ja ovat mukana myös vapaaehtoistoiminnassa eri järjestöissä. Ja pärjäisivät myös työelämässä varmasti!

Suomessa kotiäitejä kyllä kehutaan äitienpäivänä, mutta yhteiskunnan lainsäädäntö ja päätökset ( mm. kotiäitien sosiaaliturva ) eivät tue kotiäitien työtä käytännössä.

Kotiäidillä pitääkin olla hyvin vahva itsetunto. Oman puolison ja lasten tuki on ensiarvoisen tärkeää äidille. On hyvä, jos myös oma ja puolison suku tukee kotiäitiyttä.

"Minun työurani on ollut nousujohteinen kaikkien vuosien aikana, ja olen hyväpalkkaisessa duunissa. Koen tästä naisena turvallisuutta." Minä olen tehnyt työuraa täällä kotona. Ja arvostan sitä yhtä paljon, kuin Sinun nousujohteista työuraasi kodin ulkopuolella.

Kotiäitiys on hyvin selkeä arvovalinta. Elämässä on tehtävä valintoja. Ja aivan kaikkia asioita ei elämässä voi saadakaan.

Oma, jo edesmennyt äitini on ollut aina kotona ( maalaistalo ). Minulla ei ole kokemuksia päivähoidosta. Arvelisin, että moni äiti ryhtyykin kotiäidiksi, koska on saanut mallin lapsuudenkodistaan.

Suomessa vapautuu lähivuosina paljon työpaikkoja, koska työntekijöitä siirtyy eläkkeelle. Joillekin aloille, mm. hoitoalalle, joudutaan hakemaan työntekijöitä ulkomailtakin. Pitkään kotona olleet kotiäidit ovat vastuuntuntoisia, ahkeria ja järjestelykykyisiä työntekijöitä.

Oikein mukavaa kesän alkua :) :) .

Lue lisää

Mikäs siinä, toki voi olla 17 vuotta kotiäitinä. Arvokasta työtä, sitä en edelleenkään kiistä.

Me naiset pidämme ja kannamme huolta lapsistamme ja perheestämme pyyteettömästi. Suremme lapsiemme pitkiä päiväkotiaikoja. Omat lapseni hoidetiin päiväkodissa ja vaikka välillä päiväkodissa oli pitkiäkin päiviä, viihtyivä hyvin tarhassa jossa oli toimintaa ja kavereita.

Kun minun lapseni olivat pieniä, työskentelin siihen aikaan kuntamme kotiavustajana, kunnes päätin jatkaa omia opiskelujani ja "vaihtaa alaa". Kävin lapsiperheissä 80 luvulla hoitamassa mm. uupuneiden isojen perheiden kotiäitien huusholleita ja heidän lapsiaan, auttaen arjen askareissa. Kotiin jääminen ei oikeasti sovi kaikille.

Ystävättärelläni on viisi lasta, ja hän on työelämässä. Toki matkan varrella hän ollut välillä kotona, kun kolme lasta syntyi pienellä aikavälillä, mutta palasi duuniin kun nuorin meni kouluun. Opiskeli välillä avoimessa korkeakoulussa. ARvostan häntä ja hänen saavutuksiaan ja perhettään todella paljon.

Työskentelen nyt aikuiskoulutus sektorilla ja näen ja kohtaan työssäni erityisesti kotiäitien tilanteita ja siksi olen naisena kiinnostunut ja aidosti huolissani naisten yhteikunnallisesta asemasta ja paluusta jossain vaiheessa takaisin työelämään. Kannustan ja toivon että naiset pitävät ammattitaidostaan ja osaamisestaan huolta, olen elinikäisen oppimisen lipun liehuttaja.Mielestäni kotiäitien on hyvä joko opiskella jotain kotona työskentelyn vastapainoksi, tai tehdä osa-aikatyötä.


Tulossa on hoitoalalle työvoimapulaa, mutta ilman koulutusta kentälle on vaikea päästä. Kyllä peruskoulutus pitää olla, jotta sinne hoiva-alalle töihin pääsee. Vaikka on hoitokokemusta kotoa, kokee esim. lähihoitajakoulutuksen moni aikuisopiskelija vaativana ja haastavana.

Anteeksi itsekkyyteni ja ajattelutapani,mutta onko se aina lasten etu, jos äiti on kaksikymmentävuotta kotona. Taloudellinen tilanne kohenee, jos molemmat vanhemmat käyvät työssä, naisen asema ja turva paranee jos jotain sattuu. Tulee avioero, mitä sitten tehdään??????? Tai tapahtuu jokin muu tragedia, puoliso sairastuu, uupuu, menehtyy, menettää työpaikkansa....

Edelleen arvostan ja puolustan kotiäitiyttä,mutta vieläkin olen sitä mieltä, että samalla kannattaa päivittää ammattitaitoaan ja miettiä tulevaisuuden perspektiiviä,tuskin kotiäidiksi eletään eläkkeellä saakka.Mun mielestä kotiäitiys on myös perusteltua silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kyllä vähän isommat koululaiset koulun jälkeen muutaman tunnin pärjäävät itsekseen kotona. SItä paitsi jos lapsia on useammasta sarjasta, isommat voivat tsekata pienempiä. Näin siellä maalaistalossakin on tehty. Maalaistalon emännällä on aina kädet täynnä töitä, tuskin päivät ovat kuluneet lasten parissa, kyllä lapset ovat menneet siinä sivussa. ITsekin olen maalaistalon lapsia ja voin vannoa,että lapsena kannoin vettä ämpärillä sisään ja toisella ulos ja tein äidin apuna kotitöitä ja kun me lapset tulimme kotiin koulussa, meillä oli joka päivälle velvollisuuksia. Äidillä oli aina paljon työtä ja me lapset olimme maalaistalossa hyvää työvoimaa.

Mitä pitäisi tapahtua, laisäädäntöä pitäisi muuttaa niin,että kotiäidin työstä maksetaan palkkaa ja siitä kertyy myös eläkkeitä.

Olen naisten aseman puolesta puhuja !!!