Toivottavasti sinulla on nyt parempi olla, toivottavasti isän kanssa menee paremmin.. Olisi niin kiva jutella sun kanssa enemmän.
En tiedä miksi meidän asiat meni, niinkun meni. Mutta nyt mä tiiän että mä en ole huono tai paha. Ethän säkään voi olla. Ei kukaan tee pahaa toiselle pahan vuoksi.
Miksi me annettiin tän mennä näin pitkälle? Miksei me puhuttu? Miksei me selvitetty asioita? Nyt on jo menny liikaa aikaa, melkein 10 vuotta.. kylmyyttä, inhoa, puhumattomuutta.
Mä olen pahoillani mun murrosiästä, ja pahoillani siitä, jos sotkin ja olin tiellä.
Mutta kerro vielä...
miksi mun huoneen oven piti aina olla kiinni? miksi mä en saanut pitää kenkiä ja takkia eteisessä? Miksi sä otit kaikki mun piirustukset pois seiniltä? miksi mun pyykit pestiin erilleen muista? miksi mä en saanut käyttää uunia tai kokata? miksi mun piti viedä omat astiatkin omaan huoneeseen? miksen saanut käyttää samaa shampoota kuin muut? ja kun ostin oman, miksei se saanut olla kylpyhuoneessa? miksi tein aina väärin? mikset sanonut suoraan?
Voikun sä myöntäisit tehneesi väärin. Voikun voitais puhua.
Mutta nyt mä olen miettinyt tätä niin paljon ja syyttäny itseäni liian kauan; MÄ EN ole huono tai paha. MÄ olin lapsi ja SÄ aikuinen.
tytärpuoli -81
En tiedä miksi meidän asiat meni, niinkun meni. Mutta nyt mä tiiän että mä en ole huono tai paha. Ethän säkään voi olla. Ei kukaan tee pahaa toiselle pahan vuoksi.
Miksi me annettiin tän mennä näin pitkälle? Miksei me puhuttu? Miksei me selvitetty asioita? Nyt on jo menny liikaa aikaa, melkein 10 vuotta.. kylmyyttä, inhoa, puhumattomuutta.
Mä olen pahoillani mun murrosiästä, ja pahoillani siitä, jos sotkin ja olin tiellä.
Mutta kerro vielä...
miksi mun huoneen oven piti aina olla kiinni? miksi mä en saanut pitää kenkiä ja takkia eteisessä? Miksi sä otit kaikki mun piirustukset pois seiniltä? miksi mun pyykit pestiin erilleen muista? miksi mä en saanut käyttää uunia tai kokata? miksi mun piti viedä omat astiatkin omaan huoneeseen? miksen saanut käyttää samaa shampoota kuin muut? ja kun ostin oman, miksei se saanut olla kylpyhuoneessa? miksi tein aina väärin? mikset sanonut suoraan?
Voikun sä myöntäisit tehneesi väärin. Voikun voitais puhua.
Mutta nyt mä olen miettinyt tätä niin paljon ja syyttäny itseäni liian kauan; MÄ EN ole huono tai paha. MÄ olin lapsi ja SÄ aikuinen.
tytärpuoli -81
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tulipa surullinen olo kirjoituksestasi. Voi vain ihmetellä millainen aikuinen todellakin käyttäytyy noin lasta kohtaan ja missään tapauksessa syy ei ole sinun. Nämä on tosi surullisia tapauksia missä uusi puoliso ei voi hyväksyä toisen lasta. Ja silloin on vika kyllä siellä aikuisen päässä.
Itselläni on ollut vähän samansuuntaisia kokemuksia, mutta äidin uuden miehen taholta. Olin hänelle kuin ilmaa, jos joskus jotain sanoi niin takuulla negatiiviseen sävyyn. Saattoivat lähteä matkalle johon minua ei otettu mukaan, mutta miehen lapsi kyllä. Jos tein ruokaa niin hän ei sitä syönyt. Kotonakin asuin ilmeisesti liian kauan koska järjestelmällinen painostaminen äitiäni kohtaan alkoi, jotta hän olisi savustanut minut ulos. Toki sitten ymmärsin jo itsekin lähteä. Susullista oli se, että äiti ei omassa heikoudessaan pitänyt puoliani, pelkäsi varmaan niin moisen miehen menettämistä, että ei uskaltanut. Usein näin aikuisena olen miettinyt mikä saa aikuisen ihmisen noin käyttäytymään. Mitä hänen elämässään on mennyt pieleen, jotta paha olo pitää purkaa asianosattomaan lapseen. Tällä miehellä oli kipeä ero takana, joten olisiko sillä ollut vaikutusta, mene ja tiedä. Kerran yritin asiasta äidille kertoa kirjeessä ja sain haukut päälleni, sen koommin asiasta ei puhuttu ennen kuin aloin itse odottaa. Silloin äitini jo myönsi väärin kohtelun siinä mielessä, että se ei saa toistua minun lastani kohtaa. Pelkäsin moista syrjintää, mutta pelko on ollut turha. Ehkä ikä on hiukan pehmittänyt miestä ja nykyisin puhumme jo ihan arkiasioista, mutta kyllä ne asiat siellä jossain jäytää. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tässä vaiheessa niitä on enää turha kaivaa esiin, aikaa on mennyt niin paljon. Parempi tällainen arkinen suhde kuin välit katkaiseva riita. Mutta surettaa suunnattomasti, että tällaisia tapauksia on kuitenkin jatkuvasti. Ne on suunnattoman kipeitä asioita, joiden pohtimiseen kuluu hirveästi energiaa.Miten isäsi on asiaan suhtautunut? Oletko jo nyt omillasi omassa kodissa?
Ehkä isäsi uuden puolison taustalla on omia kipeitä asioita, joiden takia hän noin on käyttäytynyt, vaikka se ei mikään puolustus ole. Ja missään tapauksessa et ole syyllinen, et huono etkä paha. Olet ollut kohtuuttoman käytöksen kohde, jota ei kenellekään soisi. Nyt on vain katsottava eteenpäin. Olet nuori nainen jolla on oma elämä edessä, älä anna tämän surullisen tapauksen lannistaa itseäsi. Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.
Aurinkoisia ajatuksia kesääsi ja iloista mieltä kohdata uusia asioita, ehkä tämä on se sinun elämä kesä!
Onneksi voin ilolla todeta, ettet ole lapsipuoleni. Kirjoituksesi luettuani olen entistäkin tyytyväisempi itseeni ja siihen, että meillä saavat myös miehen lapset elää ja hengittää.
Tuttu tunne, mutta en kyllä voi sanoa, että toivoisin äitipuolelleni vieläkään mitään hyvää... ehkä en ole yhtä kypsä ihminen kuin sinä. Kolmeen vuoteen en ole kyseistä naista edes nähnyt, mutta vieläkin se vähättely, syrjiminen ja haukkuminen sattuu. Eniten kyllä sattuu se, että pikkuveljeni elää siellä edelleen ja kärsii pahasta masennuksesta (joka kanhen psykologin ja yhden lääkärin mielestä johtuu kotioloista).
Tiedän, ettei katkeruudesta ole mitään hyötyä, mutta en pääse siitä yli. Niin paljon se ihminen tuhosi. En usko että unohdan ikinä tai että annan edes anteeksi. Tiedän olleeni teini-ikäinen (joskaan minulla ei ollut ongelmia kenenkään muun aikuisen kanssa edes teininä), mutta aikuiselta olisin odottanut vähän enemmän...
"Voikun sä myöntäisit tehneesi väärin. Voikun voitais puhua.
Mutta nyt mä olen miettinyt tätä niin paljon ja syyttäny itseäni liian kauan; MÄ EN ole huono tai paha. MÄ olin lapsi ja SÄ aikuinen. "
Veit sanat suustani. Jaksamisia sinulle!
En olisi ikinä uskonut, että on muitakin jolla on kotona ollut samanlaista kun mulla.
Olin niin varma, että liiottelen kaikkia mun tunteita ja kuvittelen suurentelen asioita. ..Että ei se oikeesti voinut tarkoittaa tota, ehkä se ei todellisuudessa mennytkään noin. ..Että ehkä mulla ITSELLÄNI oli joku asenne sitä kohtaan ja siksi koin äitipuolen tekemät asiat niinkuin koin....
Tutustuinkin ikäiseeni tyttöön, jolla oli asiat samalla tavoin kun mulla.. Luinkin tätä palstaa ja tajusin, ettei inho toisen lasta kohtaan olekkaan niin tavatonta. Että ehkä mä en tosiaan olekkaan itse niin likainen ja inhottava, kuin oon luullu.
Itse olen asunut jo muutaman vuoden omillani ja kyllä mä silti toivon äp:lle hyvää, se kuitenkin on mun isän rakastama nainen. Tahtoisin vaan ymmärtää, miksi se teki niinkuin teki. Ehkä se koki huonoa omaatuntoa, kun asuikin meidän kanssa, eikä omien lastensa. Joku selityshän on oltava.
Jps aikuinen ihminen käyttäytyy noin kuten kerroit, niin äp:lla taitaa olla asiat itsensä kanssa tosi huonosti. Säälittävää hänen kannaltaan. Ei taida voida hyvin omassa elämässä. Jaksamista sulle, noita tollasia löytyy kuule maailmasta paljonkin...
olet olemassa!
Oltiin suht nuoria vanhempien erotessa, mä n.10, sisko vähän nuorempi ja veli vähän vanhempi.. Sillä naisella (meidän äp) ei ollut kuin yks laps (melkein aikuinen sillon), ja sehän oli selvää että kaikki meni tälle maailman ihanimalle lapselle! Aina kun menimme käymään isällämme oli vastaanotto samanlainen, nainen juonut itsensä umpitunneliin haukkui meidän oikeaa äitiämme ja meitä, teki isän kanssa isot riidat vaikka mistä asioista ja uhkaili meitä lapsia vaikka millä tavoin. voisin jatkaa listaa hänen ilkeistä teoistaan lähes loputtomiin, mutta annan hänen olla.. en tahdo kuluttaa aikaani niin surkeaan ihmiseen.. Tuskin kertaakaan olemme tavanneet häntä selvinpäin..
Mutta syy ei ole yksin äitipuolen. Olin (olen kai vähän vieläkin) myös katkera isälleni, koska hän antoi naisen käyttäytyä noin hänen omia lapsiaan kohtaan, mutta onneksi ei tarvitse enää olla tekemisissä heidän kanssaan kuin joskus sattumalta.. Kaipaan kyllä isääni, mutta hän ei ilmeisesti meitä..
Mulla tai meillä samanlainen tilanne melkein. äitipuoli keksi kaikkea paskaa meistä jokaisesta isän lapsesta ja isän kanssa ei ollut enää kukaan yhteydessä/väleissä. Äitipuolen lapsi oli kanssa aivan samaa maata kuin äitinsä. Minä jouduin elämään siinä helvetissä kolme vuotta(muut elivät jo omillaan). Minulla ei ollut yksityisyyttä, kaikki tavarat tutkittiin, syyteltii turhasta, sisaruksistani ja isän sukulaisista se keksi todella pahoja juttuja. Isä kuitenkin järkiintyi yhdessä vaiheessa ja otti avioeron. Sanoi että me lapset olemme tärkeitä. Viikko sitten kuulimme että hän on palannut takaisin tämän naisen luo. Olemme kyllä jo kaikki omissa talouksissamme mutta me kaivataan isää ja kerta toisensa jälkeen me menetetään se.
Minun isäpuoleni hakkasi, käytti seksuaalisesti hyväksi, käytti fyysisen väkivallan lisäksi henkistä väkivaltaa, tuhosi itsetuntoni, lapsuuteni,nuoruuteni,melkein aikuisen elämänikin..
Minä jouduin elämään tässä helvetissä 15 vuotta.
Niin! Viisaita ovat ne vanhemmat, jotka pitävät erossa lapset tälläisiltä hulluilta!
Miksi sinä tytärpuoleni keksit juttuja äidillesi, mitä me muka olimme sanoneet hänestä?
Miksi kerroit äidillesi miten me muka joimme kaljaa kokoajan?
Miksi valehtelit ja olit kaksinaamainen?
Yritin rakastaa sinua kuten omaa lastani ja koitin olla kaveri. Ostin vaatteita ja pieniä lahjoja. Laitoin sinulle huoneen meille jotta tuntisit itsesi tervetulleeksi luoksemme. Otimme sinut lomamatkoille mukaan. Tein lempiruokaasi viikonloppuisin kun tulit vierailulle.
Miksi aina syytit minua? Vanhempiesi erokin oli minun syy. Vaikka äitisi oli se joka petti.
Annoinhan isällesi rakkautta mitä hän ei ollut saanut vuosiin (äitisihän petti häntä vuosikausia).
Nostin isäsi itsetunnon ylöspäin ja toin naurun takaisin hänen kasvoilleen.
Rakastimme isäsi kanssa toisiamme hyvin paljon.
Koitin ymmärtää sinua kun olit mustasukkainen.
Änkesit isäsi syliin kun istuimme lähekkäin sohvalla. ja ikää oli sinulla jo 15.
Vanhempana (n. 20 v) sinä aina kun näit isäsi pussasit häntä ja roikuit kaulassa kuin rakastunut tyttöystävä.
Minä sain kuulla kylältä kuinka ilkeä ja paha ihminen olen.
En enää jaksa kanssasi. Olet jo 25 ja edelleen käyttäydyt kuin pikkulikka isääsi kohtaan. Ja lähetät minulle herjaavia testiviestejä.
Miksi et voi hyväksyä minua isäsi vaimoksi?
Miksi isäsi ei saisi kokea rakkautta minulta?
Anna anteeksi jos koet itsesi hylätyksi, mutta minä en siihen ollut syyllinen. Miksi et kysy niiltä jotka sen on aiheuttanut?
Miksi minä ja veljeni emme saaneet kaltaistasi äitipuolta? Meidän äitipuolemme teki kaikkensa oksettaakseen meidän luotaan, kävimme heillä jopa kerran kuussa viikonlopun ajan. Olin 14, kun sanoin, etten enää halua. Sen jälkeen minulla on ollut paljon parempi olo.
Minä olen kauhea äitipuoli jota lapset pelkää.
No se siitä.
Ehkä meille jokaiselle annetaan vain sen verran kuin tarvitaan. Minä sain pahanäitipuolen pahuudet niskaan ja sinä ehkä ............... lapsipuolen. Me emme koskaan tavanneet, koska lapsemme vanhemmat ei olleet tuttuja keskenään.
Olen nyt 40 vuotiaana oppinut ei rakkautta voi jakaa kaikille. Sen saa välillä takas suoraan naamaansa. tai oikeammin oveensa kun tytärpuoli kävi kännissä huutamassa oven takakana kuinka mä olen "saatanan ämmä" '"jonka isä on löytänyt itelleen" no se siitä olen jo ollut 18 vuotta nykisen mieheni kanssa joten ehkä ei enää voi puhua löytymisestä.
Ja edelleen koitan ymmärtää.
Antakaa mulle vinkkejä. MITEN JAKSAN...