Ajattelin että jos asuisin yksin niin olisi helpompaa

Muutin uudelle (pienelle) paikkakunnalle yliopistoa varten, olin niin iloissa ja kuvittelen että nyt se tapahtuu, pääsisi parisuhteeseen ekaa kertaa ja ei tarvitsisi selittää tai pelätä vanhempia tai sukulaisia, saisi olla oma itsensä.

Asiathan on sinänsä paljon paremmat kun ennen, en ole enää niin masentunut mutta silti on vähän ehkä pettynyt siihen että tää nyt ei ollukkaan ihan mitä halusin. Tinderissä ei ole ketään ja Grinderissä vaan vanhoja miehiä jota laittoi epämukavia viestejä, on siis vaan liian pieni kaupunki. Yliopistolla ei ole mitään LGBT seuraa tai tapaa tavata homo miehiä.

En ollut miettinyt tätä vähään aikaan kun yritän olla miettimättä mitään parisuhde asiaa kun alkaa masentamaan, mutta tänään tuli tunteet esille kun katoin Tampereen yliopiston meininkiä ja näin ihan oikean homo pariskunnan. Tämä on siis toinen kerta elämässä kun olen nähnyt sen oikeasti. Ajattelin että olisi tullut kiva olo mutta oikeasti tuli vaan aika paska olo ja yksinäinen olo. Kaikki tunteet mitä en ole käsitellyt niin taas räjähti ja nyt on vaikea olla.

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsisin kesäksi Helsinkiin ekaa kertaa.