Varattuna ihastuminen

Tämä keskustelun aloitus nostaa varmaan palstalle paskamyrskyn. Mutta kirjoitan silti, varattuna naisena.
Kun on pitkään parisuhteessa, mikä on tasaista ja jollain tasolla kyllä palkitsevaa, eikä siinä suhteessa ole mitään vikaa, se on tuttu ja turvallinen. Ei ole mitään syytä lähteä suhteesta, kaikki on hyvin.
Sitten kohtaat hieman itseäsi nuoremman, eräällä tavalla valloittavan persoonan, joka valloittaa sinut - ihastut.
Ei ne tunteet siis katso aikaa eikä paikka, eikä statusta. Niille ei vaan voi mitään - niitä vastaan voi kyllä taistella. Jokainen päivä on taistelua, ettei sitä viestiä lähetä.
Silti se satuttaa, kun joku hänestä muistuttaa. Mutta niin kauan kuin hän ei selkeästi ilmaise, että haluaa että olemme "me". Minä taistelen ja jatkan omassa turvallisessa kuplassani ja ikävöin, mitä meillä oli. Vaikka mitään fyysistä, yhtä halausta ja poskipusua lukuun ottamatta, ei koskaan ollut.

Väitän että palstalla on muitakin varattuna ihastuneita, eikös?

- Ihmistä ei voi omistaa.