Useamman kerran palstalta olen lukenut että ihmiset tuntevat jonkinlaista lähes telepaattista yhteyttä toiseen tai kovasti toivovat sitä...
Tämä liittyy siihen että ihminen kovasti tuntee olevansa toisen kanssa samalla aaltopituudella ja että "ollaan niin samanlaisia".
Huomannut vain omassa elämässäni ja kaivatessani jotain naista että se on käytännössä aina silmänlumetta. Ajan kuluessa ei huomaa pelkästään että toisen kanssa on eroavaisuuksia vaan myös se että se kuviteltu "yhteys" on ollut lähinnä omassa päässä.
Kaikkein vaikeinta on minulle ollut luopua ennen kaikkea tuosta tunteesta. Siis siitä että toinen on tuntenut samalla tavalla, sellaisen yhteyden välillämme ja jotain erityistä aivan kuten ystävyydessäkin.
Olen miettinyt että onko se rakkautta, mutta omassa elämässäni se ei ole koskaan toteutunut (koska kukaan ei ole ollut rakastunut minuun eikä rakastanut minua) joten en tiedä. Sen verran on tullut myös ikää etten kaipaa enää tuota tunnetta vaan enemmän tunnen vain suurta pettymystä kun se on ollutkin lumetta.
ps. ne jotka kuvittelevat että kyse on siitä että "sä oot vaan pettynyt kun se toinen ei tykkää susta niinku sä tykkäät siitä" niin en tarkoita sitä vaan nimenomaan sitä että toisen kanssa jakaa jonkin sellaisen yhteyden että toinen ymmärtää toista lähes välittömästi, tykkääminen tulee sen jälkeen.
Tämä liittyy siihen että ihminen kovasti tuntee olevansa toisen kanssa samalla aaltopituudella ja että "ollaan niin samanlaisia".
Huomannut vain omassa elämässäni ja kaivatessani jotain naista että se on käytännössä aina silmänlumetta. Ajan kuluessa ei huomaa pelkästään että toisen kanssa on eroavaisuuksia vaan myös se että se kuviteltu "yhteys" on ollut lähinnä omassa päässä.
Kaikkein vaikeinta on minulle ollut luopua ennen kaikkea tuosta tunteesta. Siis siitä että toinen on tuntenut samalla tavalla, sellaisen yhteyden välillämme ja jotain erityistä aivan kuten ystävyydessäkin.
Olen miettinyt että onko se rakkautta, mutta omassa elämässäni se ei ole koskaan toteutunut (koska kukaan ei ole ollut rakastunut minuun eikä rakastanut minua) joten en tiedä. Sen verran on tullut myös ikää etten kaipaa enää tuota tunnetta vaan enemmän tunnen vain suurta pettymystä kun se on ollutkin lumetta.
ps. ne jotka kuvittelevat että kyse on siitä että "sä oot vaan pettynyt kun se toinen ei tykkää susta niinku sä tykkäät siitä" niin en tarkoita sitä vaan nimenomaan sitä että toisen kanssa jakaa jonkin sellaisen yhteyden että toinen ymmärtää toista lähes välittömästi, tykkääminen tulee sen jälkeen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hirveää analysointia ja itsesääliä. Tullut mieleen että ehkä vika on sussa ja sun noissa omituisissa ajatuksissa? Taia ehkä oot oudon näkönen?
Mistä tiedät miehen ulkonäön?
Onpa typerä kommentti. - sivusta
Ihan voi olla aloitteen tekijä normaalin näköinen ihminen.Yksinäinen ja asiaa kirjoitti. Joskus ihmiset kuvittelee on yhteistä vetovimaa.Ymärtämättä on vain omassa päässä se. Syy miksi suhde ei livenä ole.Onhan se omia kuivteluja helpompi tänne kirjoitaa kuin itselle kirjoittasi päiväkirjaa. Mutta jo tällä kaipaa,uskoo luule henkilö juuri hänelle kirjoittaa.Hukkaa tosi elämän ja todellisten ihmisten kohtaamisien.Ihan oikeassa elämässä se sähkö tuntuu varpaissa asti kohdatessa molemilla,jos Amorin nuoli osuu kohdalle.Ei netti kirjoituksissa.
Olen koittanut järkeillä tuon niin kuin ap kirjoitti. Sitten tuleekin se suuri MUTTA... Kun toinen ei lähde millään mielestä pois. Mitä pitäisi tehdä? Jos aloittajalla on vinkkejä, niin otan vastaan. Kyseessä ei ole edes mikään entinen suhde. Exät on yleensä exiä syystä ja helpompi unohtaa.
Miten siitä mielikuvaan ihastumisesta pääsee eroon? Saatan joskus onnistua olemaan kuukaudenkin miettimättä, kunnes taas jostain ilmaantuu mieleen. Viimeksi olin jo onnellinen "nyt olen päässyt yli tuosta mielenhäiriöstä". Kuin tilauksesta nähtiin ohimennen ja se oli menoa taas. Me ei edes nähdä kovin usein. Kohtaamiset on laskettavissa yhdellä kädellä vuoden sisään. Välillä tuntuu, että maailmankaikkeus leikkii kieroja leikkejä.
Mielikuvaan ihastumisesta onkin vaikeampi päästä eroon, kuin siitä että tutustuu ihmiseen oikeasti, ja huomaa ettei toinen vastaakaan sitä omaa unelmaa.
Eli lääke olisi tutustuminen. Ihan tuntematon ei siis ole kyseessä, mutta ei tarpeeksi tuttukaan.
Jep. Pelkkää oman mielen onanointia. Pitää kurkottaa Toista kohti.
Miten ihmeessä ihminen joka ei ole koskaan kokenut molemminpuolista rakastumista voi analysoida kuinka ihmiset kokevat yhteyden keskenään?
Ei aloittaja tainnut sitä tarkoittaa ettei molemminpuolista rakastumista kokeneet voisi tuntea jonkinlaista yhteyttä toisiinsa, vaan usein se yhteys on omassa päässä kunnes tutustuu oikeasti toiseen.
Täh? Sehän yhteys syntyy vasta sitten kun kunnolla tutustuu. Eihän nyt kehenkään tuntemattomaan voi tuntea yhteyttä.
Mä en myöskään ymmärrä, nyt on joku harhapoluilla. Miten voi sanoa että yhteyttä ei edes ole jos ei ole tutustunut paremmin??
On se kyllä tavallista, että ihmiset tekee nopeita johtopäätöksiä aivan ihme asioista, sitten kääntää kelkkansa. Tutustumatta.
Minä en toivo sellaista yhteyttä. Elämäni aikana olen tuntenut kahta kohtaan ns. telapaattista yhteyttä ja molemmat kerrat ovat tapahtuneet vaikeassa elämäntilanteessa. Luulen että kyse oli jonkinlaisesta tarpeesta olla yhteydessä telapaattisesti johtuen vaikeasta elämäntilanteesta, mutta kummankaan kanssa en halunnut olla missään tekemisissä koskaan!
Mulle taisi juuri valjeta jotain omasta tilanteestani. Kiitos. En oikeastaan ajatellut ikinä asiaa tältä kantilta. Olen vaan ihmetellyt et miksi joku kenen kanssa en aiemmin halunnut edes tutustua pyörii nyt mielessä. Kuvittelen välillä myös yhteyden.
Ei siihen mitään telepaattista yhteyttä tarvita.
Hanki selkeä, pelkkä, pornoseksisuhde
.. ja kaikki on taas niinkuin ennenkin.
Älä viritä ketään Naista ainakaan rahoittajaksesi.
Olen mieheen tuntenut moisen yhteyden ja sekin laantui kun ei nähty tai oltu tekemisissä. Silti edelleen nähtäessä se yhteys jotenkin pilkahtelee sieltä muistojen uumenista kun luulin jo olleensa asian ja tilanteen yli. En tiedä mikä mielensairaus tämä on mut se on todellinen. Epäilen että ei tämä yksisuuntaista voi olla mutta..
Se tunteesta luopuminen on vaikeinta. Jollain tavalla se luo yksinäisyyteen jotain turvaa.
Itse koen asian niin, etten voi tunteilleni mitään. Vaikken näkisi häntä, on hän silti aina mukana mieleni sopukoissa. Se että tuntee toisen ja hyväksyy sellaisena kuin on, ei tee asioista silti aina mutkatonta.
Tunnen kyllä jonkinlaista yhteyttä vielä. Tiedän kokemuksesta, että se lakkaa, kun oikeaa yhteyttä ei enää ole. Alkaa olla aika sulkea palsta. Sitä myöten asiat haalenee myös omassa mielessä.
Sä etsit jotain unelmaa. Yhteys tulee siitä, että on samanlaiset arvot, samantyyppinen huumorintaju. Se kun juttua riittää ja on helppo tulla toimeen. Ei se sen kummallisempaa ole. Jos on vielä vetovoimaa, kiinnostus on molemminpuolista ja toinen kohtelee hyvin niin on löytynyt hyvä yksilö johon kannattaa tutustua enemmän.
Ihmisen tarve tekee tuota. Kun kohtaa jonkun joka kutittelee sitä osa-aluetta missä ihmistä kaipaat. Mun mielestä.