Edunvalvonta

Sen mitä olen sivusta kuullut, niin suurin osa "tyytyy" elämään edunvalvonnassa.

Ei kai se herkkua ole, mutta eipä pysty myöskään sössimään elämäänsä, jos niikseen tulee.

Hmm. Mulla on useampia skitsofreniaa sairastavia, sairastaneita tai diagnoosin saaneita ystäviä ja tuttavia. Ainoastaan yhden heistä tiedän olevan edunvalvonnassa. En tiedä, etteikö kukaan muu olisi. En ole tullut ajatelleeksi, että tällainen sairaus vaatisi edunvalvonnassa oloa, että edunvalvonta asiaa auttaisi.

Tän ystäväni kohdalla pidän suurempana syynä edunvalvonnan tarpeelle hänen päihteidenkäyttöään ja haluttomuuttaan vastuun kantamiseen. Tosin edunvalvonnassa oleminen ei sitä päihteidenkäyttöä hillitse juurikaan, koska läheinen edunvalvojana ja saa kyllä aina sen verran rahaa juomiseen, kuin haluaa verukkeella millä milloinkin.

Itsellänikin on diagnoosina skitsofrenia ja olen myös alkoholisti. Olen ollut tällainen aikuinen ongelmanuori niin kauan, että olen oppinut olemaan sössimättä asioitani enää pahemmin juomisesta huolimatta, sekä skitsofrenialääkityksen puutteessa säilyttänyt luovuuteni ongelmien ratkaisussa niiden ilmetessä. Aniharvoin joudun nykyään lainailemaan rahaa, enkä tahdo kehdatakaan, kun tiedän, että läheiseni ehkä epäilevät niiden menevän juomiseen.

Tietyllä tapaa tosin "lainaan" itseltäni suunnittelemalla, milloin ja missä järjestyksessä hankin, maksan ja teen asioita. Esim. hamstraan säilyviä elintarvikkeita ja lemmikkien ruokia, ettei rahaa jäisi juopotteluun ja kun saan taas rahaa, ei tarvitse ostaa edellämainittuja ja rahaa jää johonkin isompaan, kuten omaan tai koiran lääkärikäyntiin tai virkistysreissuun.

Jos olisin edunvalvonnassa, tuskin pystyisin edellä kuvattuun. Sama rahahan mulla on käytössä, mutta jos sen saa liian pienissä osissa, niin jotenkin on vaikea säästää. Samoin tosin jos kaiken saa aina vain kerran kuussa, niin helposti jää ne rahattomat viikot, jolloin enemmän ahdistaa, kun "ei ole mahdollista tehdä mitään". Kahdessa erässä kuussa rahan saaminen on hyvä. Pysyy vuokrat, bussiliput ja koiranruuat ajantasalla eikä ahdista, vaikka tulisi yllättäviä laskuja.

Elän tosiaan kädestä suuhun ja minulla ei jää mitään säästöön muuten kuin korkeintaan ruokakomeroon, mutta olen siitä hyvässä tilanteessa, että minulla on terveitä ja ilmeisen hyvin toimeentulevia läheisiä, jotka kyllä auttavat taloudellisesti pyydettäessä ja usein pyytämättäkin.

Esimerkiksi eilen ystävä kysyi, milloin tulen käymään kaupungissa, jossa hän asuu. Sanoin, etten tule varmaan pitkään aikaan, koska on pakollisia isompia menoja, tulee pitkä rahattomampi kausi. Hän sanoi, että voi ostaa joskus minulle junaliput, "ei ne niin paljon maksa". Hän on terve ja vakituisissa töissä. Vaikka tässä on puhe rahasta, niin saa kuitenkin ajattelemaan, että rakkautta on olemassa. Että ihmiset välittävät niidenkin hyvinvoinnista, jotka eivät ehkä koskaan voi maksaa takaisin ja haluavat olla tekemisissä. On ystävyyttä, että minäkin olen jollekin arvokas ja toivottu, vaikka olen mielisairas alkoholisti.

On.

Minulla on ollut edunvalvoja jo 15 vuotta ja olen ollut siihen tyytyväinen. Edunvalvoja maksaa kaikki laskut niin minun ei tarvitse niistä stressata.