myönnän. Purin häneen oman pahan oloni ja tuskani sekä pelkoni.Liian myöhään huomasin, että loukkasin liian paljon.
Tänään tiedän , että rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja haluaisin yrittää uudestaan.
Hän ei enää halua minua...Suruni on suunnaton.
Haluaisin uuden mahdollisuuden mutta tuskin saan.
Minä opin tästäkin jotain...
Surullisena voin vain todeta: Minä hukkasin elämäni rakkauden. Syyttää voin vain itseäni.
Mutta sydämeni kysyy yhä uudelleen ja uudelleen:Miksi en voi saada uutta mahdollisuutta?? Minä kuitenkin ansaitsisin sen..
Tänään tiedän , että rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja haluaisin yrittää uudestaan.
Hän ei enää halua minua...Suruni on suunnaton.
Haluaisin uuden mahdollisuuden mutta tuskin saan.
Minä opin tästäkin jotain...
Surullisena voin vain todeta: Minä hukkasin elämäni rakkauden. Syyttää voin vain itseäni.
Mutta sydämeni kysyy yhä uudelleen ja uudelleen:Miksi en voi saada uutta mahdollisuutta?? Minä kuitenkin ansaitsisin sen..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mul on ainakin semmoinen naisystävä,jolle on mahdollista puhua paskoista fiiliksistä,mustasukkaisuudesta yms.Mun mielestä toimivan pari/rakkaussuhteen perustana on avoimuus ja rehellisyys.On tietysti eriasia, MITEN niitä paskajuttuja kaataa toisen niskaan.Kerron kokemuksen:olin seurustellut vuoden,kun halusin, että muutettais yhteen naisystäväni kanssa.Hän ei uskaltanut,koska hänellä on aikasemmista suhteista huonoja kokemuksia.Siis,epäonnistumisen pelko.Minähän en sitä oikein sulattanut, ja meille tuli ero!!! Minun käyttäytymiseni oli ala-arvoista.Ei kuitenkaan esim. aggressiivista, mutta...huonoa.Sain uuden mahdollisuuden ainoastaan jos hyväksyisin vallitsevat olo-suhteet;eli ei yhdessäeloa...vielä.Nyt meidän suhde on loistava!!..Ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikille kävisi näin, mutta..pieni neuvo:etsi OMA virheesi, pyydä anteeksi...muuta et oikein voi...ELÄMÄ ON IHMEITÄ TÄYNNÄ,kaikenlaista hyvää voi sattua!!!
Karppa! Olen etsinyt omat virheeni ja myöntänyt ne hänelle ja itselleni. Tiedän oppineeni virheistäni. Hän ei vain anna minulle minkäänlaista mahdollisuutta, väittää minun tappaneeni kaikki hänen tunteensa. Kaikki kuoli niin äkkiä...
Rakastan häntä ja tänään olen tunteistani täysin varma...ennemmin en ollut.
Olen miettinyt josko tässä kävikin niin, että hänelle sopikin "kissa-hiirileikki" ja kun kerroin rakkauteni hän säikähtikin. Eli hänen rakkautensa olikin vain sanoja..en tiedä :(
Ehkä hän ei halunnutkaan OIKEAA rakkautta...
Kiitos sanoistasi kuitenkin Karppa!
Aurinkoista kevättä sinulle... minun aurinko on pilvessä!
Sun kantsii kirjoittaa tonne pyydä anteeksi
palstalle, sieltä sut löydetään!
ei haluta löytää mistään... mutta kiitos vinkistä!
Älä vaivu itsesääliin..paljon parempaa on tiedossa!! Anna ajan kulua..elämässä tapahtuu paljon uskomattomia ihmeitä!!
en usko! Kun on tälläinen kuin minä olen..... niin :( Mutta onneksi en voi muuta kuin itseäni sormella osoittaa...
No ainakin hän tässä menettää... aidon rakkauteni!
Ja tämän syvemmälle ei voi itsesäälissäkään enää vaipua kuin minä nyt jo olen...
Harmi..mutta elämä jatkuu kuitenkin!
*Halaus sympatiasta Karpalle*
Usko pois,tiedän miltä sinusta tuntuu.Olen itsekin tullut jätetyksi muutaman kerran elämäni aikana. Herkkänä ihmisenä se tuntui, kuin maailma pysähtyisi.Minä jopa harkitsin jäynien tekemistä ja katkeroituminen oli lähellä.Mutta kun aikaa kului ja ikää tuli vähän lisää..nyt jo 39..niin asioihin osaa suhtautua jo toisin.Vaikka en aliarvioi tuskan määrää, se on kova. Mulle sanottiin muutaman kerran, että: elä sure,naisia on itikoiden jälkeen toisiks eniten ja niitä tulee kuin raitiovaunuja, yks kun jättää, niin toinen ottaa.Parempaa on tiedossa...usko pois...susta saa joku vielä hyvän naisen!!!
enää mikään pikkutyttö...olen samaa ikäluokkaa kuin sinäkin. Jotenkin minun ihmissuhteet tuntuu aina menevän päin... Ja tämä suhde oli ensimmäinen joka tuntui heti alusta lähtien niin TODELLISEN oikealta. Hän oli kuin se puuttuva pala minusta... ja nyt hukkasin sen. Palapelini ei tule koskaan valmiiksi :(
Mietin usein josko jo luovuttaisin.......
tere Jane! minä näen asian siten, että minä olen kokonainen,minusta ei puutu paloja,oli mulla parisuhdetta tai ei.Koen niin, että onni tulee omasta sydämmestä,omasta riippumattomuudestaan, eikä välttämättä toisesta ihmisestä.Kyetäkseni rakastamaan jotain toista, on minun oltava eheä..ja hyväksyttävä omat puutteni ja...oma erikoisuuteni..oli sitten niitä tai ei.Väitän, että rakastettuni on onnellisempi kanssani silloin, kun olen itsenäisempi!!! minun ymmärtääkseni rakkaus perustuu ystävyyteen ja tosi toveruuteen, ja se kestää useamman vuoden. Se mitä useat nimittävät rakkaudeksi, on se jalat irti maasta saava huuma,tunne, joka on ihastusta/rakastumista, mutta ei vielä rakkautta.Tässä en nyt tarkoita, enkä puhu sinusta, vaan ihan omista ajatuksista.ajatus luopumisesta on harkitsemisen arvoinen, siis luopuminen ajatuksesta, että pitäisi olla parisuhde, ollakseen kokonainen. Se oikea tulee juuri, kun sitä vähiten odottaa.vähän niinkuin vahingossa.ja voin sanoa, se on mielenkiintoista,jos on malttia vain...olla odottamatta!!!koita jaksaa...
Olen jossain määrin samaa mieltä kanssasi.Oletko koskaan tuntenut suurta yhteenkuuluvuutta tuntemattoman ihmisen kanssa? Heti ensi hetkestä kaikki on ollut kuin vuosien hyvän ystävyyden takaa?
Hän tuntee samoin... lukee sinun ajatukset... ei tarvita sanoja. Toisaaltaan voit puhua hänelle ensi hetkestä lähtien asioita joita muille et ole koskaan voinut...Kaikki on luontevaa.
Hänen kanssaan minulla nyt vain oli olo kuin hän olisi ollut osa minua. Se puuttuva pala minusta jota olin etsinyt ja etsinyt. Se tekikin kaikesta niin suunnattoman pelottavaa ja siksi käyttäydyin niinkuin sitten tein. Eniten maailmassa pelkäsin menettäväni hänet ja mikä kamalinta... käyttäydyin niin, että hänet menetin....
Kaipaan häntä niin mielettömästi..tekee suunnattoman kipeää tajuta, että syy on vain minun. Kysyn itseltäni MIKSI MIKSI MIKSI....
Olin jo luovuttaa kokonaan ja vajota ihan pohjaan asti kunnes tajusin että elämä nyt jatkuu ilman häntäkin.Tiedän nyt kuitenkin etten pysty rakentamaan enää oikeaa suhdetta kenenkään kanssa.
Minun on vain tyytyminen omaan ikävään seuraani, sillä minä satutan vain toista ja itseäni.
Ehkä ihmisen on kuitenkin hyvä olla yksin.Hetken lämpöä ja syliähän aina kyllä saa....
Rakkaus ei ole minua varten...
Aurinkoista viikonloppua Karppa sinulle ja KIITOS
ajatuksistasi!
tarraisin kiinni lauseeseen Menettämisen Pelko:olen itse kokenut samaa.Ja olen joutunut selvittämään syyn siihen, mistä ko.pelko tulee.Sehän ei ole miellyttävää kummallekaan osapuolelle, varsinkin jos se aiheuttaa suhteen aikana epämääräistä käyttäytymistä esim.mustasukkaisuutta.mulla on tästä kokemusta ja olen tullut jätetyksi pari kertaa juuri tästä syystä. Mutta siitä voi toipua.kun selvittää mistä se johtuu!!!minun kohdallani se johtui niinkin kaukaa kuin Äiti-suhteesta.hei, älä naura. tosi juttu, mutsi oli alkoholisti, eikä juuri koskaan ollu himassa, ja pikku-skidille se tarkotti että äiti jättää...sieltä se tulee. mua ainakin helpotti kun tiedostin mistä se pelko tulee...nykyään sen kanssa pärjää..ei se oikestaan vaivaa enää...Hei Jane, koita tsempata..mä lähden rodokselle viikoks treenaa ja lomailee..palataan..
mutta aurinkoisia lomapäiviä Karppa ! :)