Mennäänpä 60 vuotta takaperin. Tuossa kun pehmyellä sohvalla makailin muistui mieleen ja entis ajan makaukset. Oli se suuri onnen hetki kun sai vaihtaa olkipatjaan uudet oljet. Punaraitaiseen patjan kuoreen survoin rukiin olkia niin paljon, että se oli kuin makkara pullollaan. Ja voi että kun siihen illalla sai paneutua nukkumaan miten pehmyt se oli. Ja ei nokka vielä korkealla ollut, varmaan alle 10 vuotta ikää.. Ite ompelin patjan kuoren kiinni. Sitä piti sitten aina kun oljet painui littanaksi aina muokata välillä. Pienet oli ilot siihen aikaan köyhyyden keskellä. Tänäkin päivänä puhutaan köyhyydestä, siitä oikeasta köyhyydestä ei nykysukupolvi tiijä mitään. Tänä päivänä ei kukaan ole nälissään tai kuule resupekkana, ellei ite revi housujaan rikki. Minun nuoruuvessa sai hävetä rikkinäisiä ryysyjä. Ei ollu sossua, josta hakea rahaa. Jonku vaaterievun taisi saaha Hooverista. Kenkiä ei ollu kuin kaksi paria, jonkinlaiset kesäkengät ja kumikengät. Nykyaikana jokaisen eteinen on täynnä kengänrojuja joka lähtöön.
Ihmisen pienet ilot
Anonyymi-ap
085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.