Tuli mieleen toisesta ketjusta, että miksi ja miksi pitää.
Milloin viimeksi peitit tai piilotit tunteesi, miksi
Anonyymi-ap
2085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Peittelen niitä aina kun olen tekemisissä hänen kanssaan.
En tiedä hänestä tarpeeksi, että voisin näyttää tunteeni. En tiedä onko varattu enkä oikein muutakaan.
Tällä hetkellä juuri... etten satuttaisi itseäni
Samoin ajatuksin täällä.
Aina. Se on ainoa tapa kestää.
Sama. Pienestä pitäen. Saatan tehdä erittäinkin outoja suorastaan pervoja ratkaisuja peittääkseni todelliset tunteeni.
Olen tämän vuoden puolella peitellyt tunteitani, syynä on itsensä ja toisen suojaaminen. Uskon puute hyvään suosii omien tunteiden piilottamista. Elän ilmeisen haastavaa aikaa, luottamuksen puute kaikkea kohtaan elää vahvana mielessä.
Outo kyssäri. Terveet ihmiset hiukan peittelee päivittäin tunteitaan, koska kaikki tunteet ei kaikissa tilanteissa ei oo sopivia.
Tietty on niitä joilla tunne-elämältä epävakaa persoonallisuushäiriö ja siihen liittyen tunnesäätely ja tunteiden hallinta ja kontrollointi on puutteellista. Tästä johtuen erilaiset tunteen purkaukset tulevat esille sopimattomissa paikoissa ja hallitsemattomasti.
Esim. Raivotaan ja riehutaan paikoissa missä se on sopimatonta.
Peitän tunteeni aina kun kohdataan. Teen sen suojellakseni itseäni ja häntä. Ei tule kenelläkään sanomista, että kumpikaan toimi tilanteessa väärin.
Tietääkö hän kuitenkin tunteistasi häntä kohtaan?
Ei, ellei ajatustenlukija ole.
Eiks toi ole sit aika epäreilu tilanne? Meinaan vaan että jos peittää kaikki hyvät tunteet ni toinen voi tulkita kohtuullisen tylynä ja torjuvana ja jopa pahimmassa tapauksessa kärsiä siksi, vaikka tilanne noin muuten voisi olla ymmärrettävissä. Ja
mitä tarkoittaa virhe? Jokin kolmiodraama? Ketä kiinnostaa kahden henkilön välit muussa tapauksessa.
Noilla asioilla ei ole väliä. Tunteet eivät ole molemminpuolisia.
siinä vaiheessa yleensä kun toinen kertoo olevansa varattu.
Mun mielestä varatut yleensä on paljon avoimempia tunneilmaisussaan ja flirttaileekin enempi ja huoletta keskenään, varattu ei paljon hätkähdä tunteita koska se on "turvassa", ja ei ole toisaalta paineita mihinkään - tietty jos on täysin lääpällään varattuun ja itse vapaa, epäsuhta on ja sillon ehkä hyvä ottaa etäisyyttä itseä suojellakseen. Mut keskimäärin varattu on vain imarreltu huomiosta, eri tavalla kuin vapaa, rennommin. Siis noin keskimäärin. Poikkeuksia on varmaan sit tsiljardi.
Poikkeuksia on, kyllä. Itsellä se tuntuu menevän toisinpäin. En tiedä montako kertaa miespuoliset ovat ottaneet tehtäväkseen mainita vaimonsa tai kumppaninsa ihan vain työympyröissä täysin puskista, kun olen heidän kanssaan jutellut. Ilmeisesti hymyilevä ja normaalisti iloinen käytökseni tulkitaan miesten taholta flirttailuksi ja he ovat halunneet tehdä varatun statuksensa selväksi. 🤨 On tehnyt mieli vastata, että joo, ei kyllä kiinnosta sun parisuhdestatukset sitten ollenkaan, minä tässä vain ihan juttelin normaalisti ja kohteliaasti uusien työtuttujen (ja kerran jonkun täydennyskoulutusryhmäläisen) kanssa. No, ainakin heillä on itsetunto kohdillaan, kun kuvittelivat jonkun tulevan heti heille lirkuttamaan. 😂
Joo toi on niin perus. Se on ihan pirun outo oletus että vapaa ihminen juttelee vain koska on kiinnostunut 😂😄
Peittelen toisinaan ujouttani, epävarmuuttani, pelkojani, ahdistumistani, kipujani, epämukavuuttani ja mutta en koskaan rakkauden tunteitani.
Hiukan toki niitä säännöstelen vastapuolen mukaan, hillityksi, sellaiseksi mikä hänen on mukavaa vastaanottaa ja käsitellä kulloinkin.
Nolottaa jos ympärillä on tuttuja
Peittelen niitä usein, kun hänet näen.. en vain pysty sanomaan sitä ääneen, kuinka kaipaan hänen läheisyyttään..
Joskus tilanne vain on sellainen, että ei voi avautua. Jos vaikka ihastuu johonkin, jota ei kunnolla tunne tai on paljon ympärillä vilinää, ettei saa tilaisuutta puhua toisen kanssa jne. Tarkoitan siis tilanteita, joissa ei muuten mitään väärää tai häpeiltävää olisi normaalien ihmisten kesken.