.Olet tuskin täällä, joten kirjoitan tämän viestin enemmänkin itseni vuoksi, päästäkseni eteenpäin. Kun toivotit minut viime kesänä tervetulleeksi paikkakunnalle, olin iloinen ja yllättynyt viestistäsi. En kuitenkaan osannut odottaa, mitä kaikkea se toisi mukanaan.
Löysin sinusta monella tapaa itseni kaltaisen ihmisen, jonka kanssa oli helppoa jutella kaikesta, jonka lähellä oli hyvä olla ja jonka seurasta nautin suunnattomasti. Jostain syystä en kuitenkaan osannut olla täysin luontevasti intiimeissä tilanteissa, enkä uskaltanut esimerkiksi spontaanisti halailla tai suudella sinua. En osaa edelleenkään sanoa, mistä se johtui. Vaikuttiko siihen se, että olimme jollain tavalla tuttuja entuudestaan, pelkäsinkö etten ole tarpeeksi "hyvä valinta" sinulle ja perheellesi.
Kun sitten aloit etääntyä, jouduin pelon valtaan. Tiedän, että hylkäämisen tunnelukko sai otteensa minuun. Olen pahoillani, etten osannut toimia oikealla tavalla. Kun lopulta ilmoitit lähteväsi, en kestänyt ajatusta siitä. En ymmärtänyt yhtään, miksi kaikki muuttui, enkä kokenut saavani sinulta selitystä asiaan.
Sen vuoksi olen edelleen ristiriitaisissa ajatuksissa. Kaipaan sinua, mutta samalla mietin, etten ole varma haluanko koskaan enää nähdä sinua. Loukkasit minua pahasti mm. sanomalla moneen kertaan, ettei sinulla ole mitään syytä jäädä tänne, sillä sinulla ei ole täällä ketään. Haluan, että olet onnellinen, mutta haluaisin olla myös itse onnellinen. Luulen, että se onnistuu vain joko katkaisemalla side sinuun kokonaan (en tiedä, miten se onnistuu, kun mitään sidettä ei enää pitäisi olla) tai palaamalla alkuun ja katsomalla mihin se johtaa..
Löysin sinusta monella tapaa itseni kaltaisen ihmisen, jonka kanssa oli helppoa jutella kaikesta, jonka lähellä oli hyvä olla ja jonka seurasta nautin suunnattomasti. Jostain syystä en kuitenkaan osannut olla täysin luontevasti intiimeissä tilanteissa, enkä uskaltanut esimerkiksi spontaanisti halailla tai suudella sinua. En osaa edelleenkään sanoa, mistä se johtui. Vaikuttiko siihen se, että olimme jollain tavalla tuttuja entuudestaan, pelkäsinkö etten ole tarpeeksi "hyvä valinta" sinulle ja perheellesi.
Kun sitten aloit etääntyä, jouduin pelon valtaan. Tiedän, että hylkäämisen tunnelukko sai otteensa minuun. Olen pahoillani, etten osannut toimia oikealla tavalla. Kun lopulta ilmoitit lähteväsi, en kestänyt ajatusta siitä. En ymmärtänyt yhtään, miksi kaikki muuttui, enkä kokenut saavani sinulta selitystä asiaan.
Sen vuoksi olen edelleen ristiriitaisissa ajatuksissa. Kaipaan sinua, mutta samalla mietin, etten ole varma haluanko koskaan enää nähdä sinua. Loukkasit minua pahasti mm. sanomalla moneen kertaan, ettei sinulla ole mitään syytä jäädä tänne, sillä sinulla ei ole täällä ketään. Haluan, että olet onnellinen, mutta haluaisin olla myös itse onnellinen. Luulen, että se onnistuu vain joko katkaisemalla side sinuun kokonaan (en tiedä, miten se onnistuu, kun mitään sidettä ei enää pitäisi olla) tai palaamalla alkuun ja katsomalla mihin se johtaa..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.