Tulin katsomaan lihavuuspalstaa, joskus olen ohimennen vilkaissut vain. Ylipaino on monitahoinen ongelma, jos se on ongelma. Täällä näyttää haukkujia riittävän. No se on ihan turhaa, paremminkin vain lisää ahdistusta. Miksi ihminen syö enemmän kuin kuluttaa, siinä se ongelma. Voihan se olla sitä, että ei välitä ja että elintavat ovat vähän vääränlaiset. Mutta kyllä siinä voi olla jotain ongelmaa syvemmälläkin.
Tänä aamuna heräsin jotenkin; näin kauniin mekon lehdessä ja ajattelin, että olisinpa kuten ennen menisin heti ostamaan sen. Olen aina ennen pitänyt kauniista vaatteista ja jotenkin minulle oli aina tärkeää pukeutua hyvin. Miksi en ole kuten ennen ? Siinäpä kysymys.. Olen yli nelikymppinen, toki ikä rupeaa näkymään vartalossa. Mutta olen käynyt jonkinlaisen kriisin läpi, sitä on kestänyt jo reilut viisi vuotta. Sukeltanut syvälle muistoihin, käynyt läpi lapsuutta, ollut masentunut välillä hiukan. Ennenkaikkea avioliitto on ollut epätyydyttävä, sitäkin on pitänyt miettiä. Minä en ole välittänyt itsestäni, olen vain huolehtinut työstäni, lapsistani, mutta en juurikaan ulkonäöstäni. Laiskako, no en tosiaankaan, työni ja kotini olen hoitanut ja pää on tehnyt töitä välillä melkein vuorotta. Joku sanoisi, etten terveydestäni, mutta ei se niin ole. Olen käynyt läpi elämääni ja tällä hetkellä olen mieleltäni terveempi, seesteisempi, iloisempi, elämää täynnä.
Ja nämä vuodet, ne näkyvät vyötärölläni, välillä on pitänyt syödä murheeseen, ainut lohtu tavallaan, lasten ja itkun lisäksi. Nyt olen ottanut pesäeron miehestäni, olo on hyvä. Paitsi, että kymmenen kiloa pitäisi saada pois, vähän sieltä täältä, jotta pääsisi mekon ostoon :)
Joten, mollaajille ainakin sanoisin, että lopettakaa ! Ette voi tietää toisen ihmisen tilannetta, hänen murheitaan ja ongelmiaan, ilojaaan ja surujaan, varsinkaan hänen ahkeruudestaan ette tiedä mitään.
Ja pullukoille tsemppiä, ihan varmasti se onnistuu joskus !
Ja kaikille hyvää alkavaa kesää !
Tänä aamuna heräsin jotenkin; näin kauniin mekon lehdessä ja ajattelin, että olisinpa kuten ennen menisin heti ostamaan sen. Olen aina ennen pitänyt kauniista vaatteista ja jotenkin minulle oli aina tärkeää pukeutua hyvin. Miksi en ole kuten ennen ? Siinäpä kysymys.. Olen yli nelikymppinen, toki ikä rupeaa näkymään vartalossa. Mutta olen käynyt jonkinlaisen kriisin läpi, sitä on kestänyt jo reilut viisi vuotta. Sukeltanut syvälle muistoihin, käynyt läpi lapsuutta, ollut masentunut välillä hiukan. Ennenkaikkea avioliitto on ollut epätyydyttävä, sitäkin on pitänyt miettiä. Minä en ole välittänyt itsestäni, olen vain huolehtinut työstäni, lapsistani, mutta en juurikaan ulkonäöstäni. Laiskako, no en tosiaankaan, työni ja kotini olen hoitanut ja pää on tehnyt töitä välillä melkein vuorotta. Joku sanoisi, etten terveydestäni, mutta ei se niin ole. Olen käynyt läpi elämääni ja tällä hetkellä olen mieleltäni terveempi, seesteisempi, iloisempi, elämää täynnä.
Ja nämä vuodet, ne näkyvät vyötärölläni, välillä on pitänyt syödä murheeseen, ainut lohtu tavallaan, lasten ja itkun lisäksi. Nyt olen ottanut pesäeron miehestäni, olo on hyvä. Paitsi, että kymmenen kiloa pitäisi saada pois, vähän sieltä täältä, jotta pääsisi mekon ostoon :)
Joten, mollaajille ainakin sanoisin, että lopettakaa ! Ette voi tietää toisen ihmisen tilannetta, hänen murheitaan ja ongelmiaan, ilojaaan ja surujaan, varsinkaan hänen ahkeruudestaan ette tiedä mitään.
Ja pullukoille tsemppiä, ihan varmasti se onnistuu joskus !
Ja kaikille hyvää alkavaa kesää !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todella hienosti kirjoitettu! Täytyy toivoa, että nämä haukkujatkin saisivat elämänkokemuksen myötä uusia näkökantoja asioihin. Todella hyvää kesää myös sinulle, onneksi mekkoja saa myös isommissa koissa. :)
että meissä jotka emme hirveän hyvänä asiana ylipainoa pidä, on myös elämää kokeneita ja nähneitä henkilöitä. Emme ole kaikki aaseja, vaikka olemmekin laihduttaneet ja emme hyväksy läskiä ainakaan itsessämme. Ja voimme vieläpä olla tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen.
Ihan vain siksi että ette laita taas kaikkia samaan pussiin ja merkkiä päälle jossa sanotaan että läskiävihaavat ääliöt.
Se, että ei suvaitse läskiä itsessään, on ihan eri asia kuin se, että tullaan yleiselle keskustelufoorumille haukkumaan ihmisiä ilman minkäänlaista kunnioitusta. Eiköhän sen eron ymmärrä lapsikin, lihavasta puhumattakaan. Mielestäni en sanonut "kaikki jotka ei tykkää läskist on ihan tyhmii!", vaan toivoin että ihmiset oppisivat katsomaan asioita toistenkin kannalta, ja käyttäytyisivät ehkä jopa inhimillisesti toisiaan kohtaan. Tottakai empatiakyvyttömiä apinoita löytyy joka ikäluokasta, mutta jaksan silti toivoa, että elämä pystyisi korjaaamaan asian edes osassa tapauksia.
Lempeästi kirjoitettu. Tällä "äänensävyllä" soisi kaikkien asiaan suhtautuvan.
Sattuiko joku näkemään telkasta Talo Italiassa ohjelmaa. Yksi osanottaja, ei kovinkaan vanha (Kai joku) oli reippaasti ylipainoinen. Silti on rohkeasti kokonaisena itsenään kuvaruuduissamme.
Hyvin kirjoitettu, kerrankin tällä palstalla! Itse olen ollut koko ikäni ylipainoinen, lukioikäisenä sain tarpeekseni, laihdutin 40 kiloa ja sain valkolakin hoikkana. Sitten tapahtui kaikkea, eräs ystäväni teki itsemurhan ja rakastuin. Laihduttaminen ja painon ympärillä pyörivä elämäni tuntui turhanpäiväiseltä. Joten lihosin uudestaan. Nyt taas opettelen uusia elämäntapoja. Ei pidä arvostella ihmisiä ulkokuoren perusteella, eikä luulla että lihava on vain laiska. Ihmisten elämässä tapahtuu niin paljon pahaa ja ahdistavia asioita että joskus sitä ei vaan jaksa miettiä mitä syö. Ja vaikka ihminen onkin hoikka ulkoapäin, eihän silti välttämättä syö terveellisesti. Hyvää tulevaa kesää kaikille, koosta riippumatta! Pitäkää lippu korkealla!