Tuligeeni..

Ison sivistyskeskuksen palo tai tuli on pyhä asia.
Kaupungissa on tulen teon kielto.
Kukaan ei koskaan kosketa tulta.
Tulta saa yksilöllisessä muodossa enää tupakan verran.
Ihmisten geeneissä tuligeeni ja tulibakteeri voi kuitenkin olla luultua isompi historialtaan, eikä siitä päästä heti eroon.
Ihmisten tulee tarve polttaa kokkoa, koskettaa nuotiota ja katsella tulipaloa.
Pariisin tulipalot voivat olla eheyttävä, tervehdyttävä, parantava kokemus.
Tulipalot palaavat keskellä isoa vanhaa, siistiä Pariisia ja kaikki ovat ihmeissään.
Jos kaupungissa tulikielto jatkuu, niin väliajoin kansalaiset väsyvät ja heidän tulee mieleen polttaa jotakin kokeaksen tulta,
vähän samaan tapaan kuin turistit, maahanmuuttajat tulevat Suomeen ja kokevat hyvän olon tunnetta kun saavat paikan hakata puuta vapaasti. Hakatapuutageeni on sekin ikivanha kuin tulikin, mutta 2000 luvulla jäämässä vähemmälle nopeassa tahdissa.
Ihmiset itkevät kun hakkaavat kirveellä puuta ja polttavat nuotiota.
Se on voimistava tunne.