Viime öinä sinä olet ollut siinä. Niin todellisena vierelläni. Ei mitään järkeviä sanoja. Yhdentekeviä. Edes hetkisen olit. Viimein sanoin sen, rakas. Vihdoin hymyilin. Tulihan se sieltä. Piilosta. Unessani. Me kosketetimme toisiamme. Kaunista. Energianvaihto kahden välillä. Ykseys. Viipyilevät kädet selässäsi, niskassasi. Tukassasi. Kätesi minussa. Kätesi kädessäni. Katse katseessa. Leisku ja imu meidän välissämme. Kamalan tuttua. Jopa pelottavaa. En välitä. Saisimpa edes hetkisen. Vain sinun kanssasi. Kyllä minä muistan sinut. Rakas. Vaikka tein väärin. Satoja ellei tuhansia vuosia sitten. Ehkä tämä aika, antaa vihdoin muistaa. Enemmän. Mielelläni minä nukun.
Sinä minussa ja minun unessa
Anonyymi-ap
8104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisin voinut kirjoittaa tuon saman kokemuksen niitä on välillä useinkin ja tosiaan jopa pelottaa toisinaan niin todellinen tunne.
Entäs jos verhot tosiaan poistuu. Hän on siinä. Kyllä, hän on. Mutta miksi. Siksi, että muistaisimme jotain? Vapaa tahto. Unelmia.
Uni menneisyydestä? Aika koskettavaa tekstiä vaikka runon tavoin pilkottuna. Rehellisenä.
Rakas sinäkin usein unessani. <3
Koska ajattelen sinua
Vai niin jos nyt rehellisesti keskityt vain jatkaa matkaasi sisimpään ja unholaan
Tulikohan minulle tänään syvä onnen haava merkiksi etusormen ja peukalon väliin ja 6 tikkiä ja saikkua päälle nyt on pitkä talviloma
Höpö höpö