Te, joilla on kokemusta tällaisesta: Olen suunnitellut että jos rahat eivät riitä siihen että jään hoitovapaalle, aion käydä töissä iltaisin ja/tai viikonloppuisin. Mieheni on töissä n.8-16. Olen siivooja, ja voin aika hyvin vaikuttaa kuinka paljon ja minä päivinä olen töissä. Hoitoon en haluaisi lasta viedä ainakaan heti äitiys- ja vanhempainloman jälkeen, palkkakin on niin pieni että tuskin edes kannattaa. Kotihoidontuki ja jonkun verran palkkaa siis olisi rahallisesti paras vaihtoehto.
Miten teillä on onnistunut tällainen järjestely? Hiertääkö parisuhdetta ettei yhteistä aikaa juurikaan ole? Miehen työ ei ole kovin stressaavaa, joten tuskin muutaman tunnin verran lapsen hoitoa illalla liian raskasta olisi, varsinkaan kun vasta yksi lapsi olisi hoidettavana. Aikaa tässä on vielä miettiä asiaa, koska lapsi syntyy ensi kesänä, mutta olisi kiinnostava kuulla kokemuksianne?
Miten teillä on onnistunut tällainen järjestely? Hiertääkö parisuhdetta ettei yhteistä aikaa juurikaan ole? Miehen työ ei ole kovin stressaavaa, joten tuskin muutaman tunnin verran lapsen hoitoa illalla liian raskasta olisi, varsinkaan kun vasta yksi lapsi olisi hoidettavana. Aikaa tässä on vielä miettiä asiaa, koska lapsi syntyy ensi kesänä, mutta olisi kiinnostava kuulla kokemuksianne?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä on vähän erilainen tilanne, mutta mikä minun silmääni pisti, oli ajatus siitä, että miehesi hoitaisi lasta iltaisin töiden jälkeen muutaman tunnin. Mahdoitko tarkoittaa joka iltaa? Koska silloin se ON hyvinkin raskasta.
Jokainen tarvitsee pari päivää viikossa sellaista aikaa, jolloin töistä tullessaan saa tehdä ihan omia juttuja. Koska kuten tiedät, myös lapsen hoitaminen on työtä. Jos sekä oma vapaa-aika että yhteinen "parisuhdeaika" kertaheitolla vähenee olemattomiin, niin parisuhde kärsii aivan varmasti.
Tosin täytyy myös ajatella että on sitä ennen pahemmistakin selvitty, ja jos parisuhde ei kestä tilapäisiä koetuksia niin ei se kestä pidemmänkään päälle.
Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun! Kyllähän tuo noin kokonaisuutena hyvältä ja järkevältä kuulostaa.
Meillä muuten mies osittaisella hoitovapaalla, itse olen töissä. Illat on vuorotellen lastenhoitoa tai vapaata.
Vähän hassua kyllä että onhan niitä yksinhuoltajia, jotka käyvät töissä ja hoitavat lasta sitten koko muun ajan kuin ovat töissä, luulisin sen olevan raskaampaa kuin 8 tuntia töissä 2 tuntia lastenhoitoa? Ja olisinhan minä taas töissä sanotaan vaikka 3 tuntia 21 tuntia hoitaisin lasta, jos lapsen hoito on yhtä rankkaa kuin töissä käynti niin minullehan se rankempi päivä tulisi... En oikein ymmärrä tuota logiikkaa miksi se miehelle olisi tässä tapauksessa erityisen rankkaa. Jäähän hänellekin sitä omaa aikaa, ja sehän voi hyvin olla silloin kun itse tulen töistä, tai jos menen vaikka iltaseitsemäksi töihin, hänellehän jää aikaa heti töistä tullessa ne muutama tunti.
Onneksi tosiaan on sitten mahdollisuus aika paljon säädellä kuinka paljon käyn töissä ja käynkö joka päivä. Lähinnä toivoisin kuitenkin nyt enemmän kuulla omia kokemuksianne, sujuiko ja jos ei niin miksi?
vapaa-aikaa paitsi palkkaamalla lastenhoitajan tai viemällä lapset hoitoon. Se on 24/7 hommaa, kun lapsia hankkii. Ja olettaisin, että se koskee sekä miestä että naista, jotka parisuhteessa elävät.
Olen tavannut ihmisiä, joilla on sellaisia haaveita, että perhe sopisi minulle, kun olisi 5 päivää töitä, yksi päivä perheelle ja puolisolla ja yhden päivän tarvitsen itselleni, että jaksan. Huih! Narsismia tai jotain...
ja yhteisesti kumppanini kanssa.
Miksi yhden naisen kanssa nuo touhut kelpaa ja toisen kanssa ei?
Jos molemmat vanhemmat ovat säännöllisesti samaan aikaan kotona, esimerkiksi iltaisin, saa sitä ns. vapaa-aikaa perheestä helpostikin järjestettyä. Ja se on kullanarvoista jos sekä mies että nainen ovat liikunnalisia ja sosiaalisia ihmisiä. Eli jos voi sopia niin, että jonain iltana äiti saa mennä harrastuksiin, ja jonain toisena isä, sillä välin kun toinen hoitaa lapsen kotona, niin sitä voi mielestäni sanoa vapaa-ajaksi perheestä.
Onhan se totta että perhe on 24/7 -projekti, mutta se ei tarkoita, etteikö siitä saisi hyvällä omallatunnolla irtautua ja hakea vastapainoa muista asioista leimautumatta narsistiksi.
Perheen elättäminenhän luonnollisesti on kuitenkin tärkeintä, eli jos ei voi järjestää töitä siten, että molemmat saavat tuota vapaata niin silloin työt menevät sen oman ajan edelle. TÄMÄ voi olla raskasta parisuhteelle. Parisuhde kärsii paitsi siitä ettei ole yhteistä aikaa, myös siitä jos toinen tai molemmat osapuolet kärsivät sosiaalisen elämänsä yhtäkkisestä surkastumisesta nollaan tai liikuntaharrastuksen poisjäämisestä. Näin palataan ketjun alkuperäiseen aiheeseen.
hauskkuutta.
ajatus että miksi juuri miehelle se olisi liian rankkaa muttei naiselle,joka aika monessa perheessä hoitaa joko koko vrk lasta tai käy töissä ja vielä illat hoitaa lasta?
No,minusta asia kuulostaa ihan järkevältä jos se toimii teillä,meillä toimisi jos olisi vaan töitä minulle tarjolla.
en sanonutkaan että se olisi miehelle rankempaa kuin naiselle. Yhtä raskasta se on molemmille yhdistää työ ja lastenhoito kotona.
Ja alkuperäiselle, kommenttini tarkoitus ei ollut suinkaan latistaa, kuten sanoin tuo voi olla ihan hyvä ratkaisu. Sain kuitenkin sen käsityksen että kyselit parisuhteen rasittavuudesta, jolloin halusin esittää mielipiteeni siitä miten töiden ja lastenhoidon yhdistäminen tosiaan saattaa rasittaa parisuhdetta.
Meidän esikoinen oli 10 kuukautta,kun sovittiin työnantajan kanssa, että vähennetään työtunteja ja teen töitä silloin kun mulle sopii (eli maks.50 tuntia/3 vko)
Mieheni on vuorotöissä,joka toinen vko 06-14 ja joka toinen 14-22. Parina viikonloppuna kuukaudessa ja pyhäpäivisin olen ottanut työvuoroja,JOSKUS iltavuoroja,kun mieheni on päässyt töistä kotiin.
Tämä toimii tosi hienosti ja isä ja poika saavat "laatuaikaa" ja minä saan "rentoutua" töissä...
Asuntolaina maksettavana,niin onhan sitä mietittävä,mennäkö töihin vai ei. Meillä toimii hyvin ,koska en haluaisi viedä lastani muualle hoitoon vielä,kun on vasta 1.v.
Kelasta sen verran,että maksavat siis kotihoidon tukea,kuntalisää,ja hoitolisää,molempien palkat ja lapsislisä kuitenkin otetaan huomioon.
Palkkaa saan kuukaudessa n.400-500 euroa käteen,joten ei mikään hurja summa,mutta parempi sekin kuin pelkkä hoitoraha.
Parisuhde ei ole kovin vakaalla pohjalla,jos se ei kestä "silloin tällöin erossa olemista",mutta jatkuvat vuorot-isä koton -äiti menee hommiin jne. ei kyllä pitemmän päälle varmaan toimi kellään...
Kun ihmisillä on vuorotöitä että käytäntö menee noin. Itse olen ollut aina päivävuorossa ja mies on tehnyt aina 3-vuorotyötä, joten lapset ovat olleet aina hoidossa vain muutaman päivän viikossa ja yleensä noin 5-tunnin päiviä (siis eskariaikana kyllä joka päivä sen eskariajan)Eli siis jos mieheni työaika oli 12-20 ja omani 8-15 oli lapsi/lapset hoidosssa yleensä 11-15. Mies on usein viikonlopun töissä, joten hänen arkivapaansa ovat viikolla, josta lapsille muodostui näitä vapaapäiviä viikonloppujen lisäksi viikolle.
Käytännössä se on ihanaa lapsille kun saa olla kotona (siis jos on tarjota mukava koti ja lähellä on lapsia) aina jomman kumman vanhemman kanssa, mutta koko perheen yhteistä aikaa ei aina niin paljon ole.
Meillä se on toiminut aina loistavasti. Kotona oleva laittaa ruokaa ja hoitaa kotia sekä tietysti lapsia =) En ole nähnyt sitä mitenkään raskaana, oikeastaan päinvastoin. meillä muodostui esim. tapa mennä lasten kanssa uimahalliin iskän iltavuoroina =)
Uskon että toi olis hyvä järjestely myös sen takia, että näin lapsen isällekkin jää omaa aikaa olla lapsensa kanssa (ja tehdä rauhassa kotihommia, leikkiä lapsen kanssa jne) Toisaalta on ihanaa myös äidille olla hetki "aikuisten hommissa" missä vastuu on erilaista (joo, työkin voi rentouttaa, hih). Unohtamatta tietenkään sitä ansiota ja mitä iloa siitä tulee.
Hyvähän se on etukäteen miettiä vaihtoehtoja. Tsemppiä ja nautinnollisia aikoja vauvan kanssa.
minä olen koko ajan tehnyt osa-aokatyötä ja mies on töissä ollessani huolehtinut aina lapsista. ilman ongelmia.
kun muksut olivat 3 5v olin puolivuotta keikkahommissa niin, että asuin viikot työpaikkakunnalla ja kävin vain viikonloput kotona.
ja hyvin senkin parisuhde kesti kuten myös lapsetkin.
isät osaavat ja pärjäävät hyvin, kun heille vain antaa tilaisuuden. eikä moiti heidän tapaansa hoitaa lasta ja kotia silloin kun he ovat vastuussa.
ottakaa yhteistä aikaa viikonloppuisin ja aina tilanteen tullen. tärkeintä on avoin mieli ja yhteiset päätökset joihin molemmat sitoutuvat.
Meillä mies kävi päivätyössä (8-16), ja kun hän tuli kotiin, minä lähdin kouluun (opiskelin iltalukiossa). Sama asia siis periaatteessa kyseessä.
Meillä tuo homma hoitui mutkattomasti ja ilman, että kukaan olisi kokenut joutuvansa tekemään liikaa - enemmänhän joutuu joka tapauksessa tekemään, ja omista menoista/ajasta tinkimään, kun lapsia tekee. Vastuu ei ole vain äidillä, vaikka olisikin päivät kotona!
Kyse on mielestäni organisointikyvyistä, onnistuuko homma vai ei. Jotkut osaavat sen luonnostaan, ja jotkut pitävät jo pelkkää ajatustakin liian vaikeana.
Yhteistä aikaa oli sitten loppuillat (tulin kotiin klo 21 maissa) ja viikonloput, joka oli meille ihan riittävästi. Ongelma se ei ollut, ennemminkin niin päin, että kun yhteistä aikaa oli rajallisesti, oppi arvostamaan jokaista hetkeä entistä enemmän.