Viiltelystä kertominen

Tarkoitin viiltelyn saa loppumaan homeopaattisilla lääkkeillä. Kokemusta homeopaattina on.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin viiltelyn saa loppumaan homeopaattisilla lääkkeillä. Kokemusta homeopaattina on.

Onko sinulla käynyt vastaanotolla paljonkin alaikäisiä ?
Suositteletko heillekin noita homeopaattisia lääkkeitä ? Mites terveysriskit noilla ?

Suurin osa heistä, jotka itseään viiltelevät, ovat valitettavasti aika nuoria.
Itsensä satuttaminen ei ole hyväksi missään iässä.

Ja miten ne homeopaattiset lääkkeet vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, kun sieltä mielen sopukoista ne viiltely-, ym. itsetuhoiset mieliteot tulevat ? Mikä sellaisten lääkkeiden vaikutustapa aivoissa on ? Osaat varmasti kertoa tarkasti, kun olet homeopaatti.

Senhän se tekee, ahdistus ja masennus herkästi vain lisääntyy viiltelyn takia.
Nuorena viiltelin itsekin, ja ymmärrän kyllä, mistä se useimmiten johtuu.
Sisäinen tuska, ahdistus, voi olla niin valtava, että sen haluaa sieltä ulos, ja kun satuttaa itseään, esim. viiltelemällä, kipu tuntuu viiltohaavassa eikä vain mielessä sisällä.
Tunne ei tosin kestä sekunteja kauempaa, kun taas mielen valtaa ahdistus ja synkkyys.

Toinen syy kenties on sellainen ( ainakin itselläni oli ), kun ei hyväksy itseään, ei arvosta itseään, syyttelee itseään milloin mistäkin, siinä kertyy jonkinlaista vihaa itseensä kohtaan, ja sitten tuntee tarvetta satuttaa itseään, ehkä vähän kuin rangaistukseksi, mutta mistä/miksi?

Vastausta tuohon on vaikea löytää, vaikka sieltä vastauksesta se apukin asiaan löytyisi.
Eli jos saataisiin selville, mikä aiheuttaa halun satuttaa itseään, ongelma voisi hyvinkin olla hoidettavissa.

Totuus on valitettavasti se, että viiltely ym. itsensä satuttaminen, ei tuo hyvää oloa, vaan ruokkii sitä pahaa oloa, ja se on kuin oravanpyörä, jota on vaikeaa pysäyttää.
Puhuminen jonkun kanssa on paljon parempi, kuin itsensä satuttaminen.
Ei ole heikkoutta, jos alkaa kertoa ongelmistaan, vaikka monet saattavat luulla niin, voi hävettää, nolottaa, jne. Mutta se on turhaa, koska apua saa vain pyytäessään. Kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia, ei voi tietää, milloin toisella menee huonommin, tai miltä toisesta tuntuu.

Suosittelen, ei kukaan halua itseään huvikseen satuttaa, se on faktaa.
Masokistit tietysti eri asia, mutta se ei liity tähän juttuun.

Tämä täysin totta.
Kun salaa pitkään vaikeita asioita, ahdistus vain kasvaa kasvamistaan.
Kun saa kerrottua jollekin, ahdistuskin vähenee jo siinä vaiheessa vähän.
Se, että kertoo jollekin pahasta olostaan, ei tee kenestäkään huonoa ihmistä, kukaan ei ala syytellä tai vähätellä, ennemminkin ovat tyytyväisiä, että toinen on pystynyt puhumaan ja sitten avun saaminenkin onnistuu.
Ja kun on saanut ääneen sanottua, niin ajatelkaapa sitä omaa ylpeyden tunnetta itseään kohtaan " sainpas kerrottua ", kannattaa yrittää.