Onko teidän mielestänne väärin olla hankkimatta lapsia, koska pelkää synnytystä (ja kantamista) niin paljon, että se on esteenä?
Olen kuullut, että on jotain terapiaa tai jotain mikä lieventäisi pelkoa. Mitä siellä nimenomaan sitten kerrotaan/tehdään?
Olen kuullut, että on jotain terapiaa tai jotain mikä lieventäisi pelkoa. Mitä siellä nimenomaan sitten kerrotaan/tehdään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? Mikä on taloudellinen tilanteesi jos saisit lapsen ja millaiseksi muodostuisi lähin tukiverkostosi? Onko lapsesi isä oikeasti halukas saamaan lapsen kanssasi ja huolehtimaan hänestä ja sinusta vaikeuksienkin kohdatessa? Et tee väärin ketään muuta kuin itseäsi kohtaan jos et halua lasta pelkojen vuoksi. Et tee väärää päätöstä, teit kummin päin tahansa.
Jos haluat keskustella niistä asioista, niin perheneuvolassa varmasti osataan kertoa, mitä tehdä ja kenen kanssa keskustella. Lähimpään neuvolaan on helppo ottaa yhteyttä soittamalla.
Odottavillä äideilläkin on isommilla paikkakunnilla erillinen pelkopoliklinikkakäyntimahdollisuus, jonka avulla pyritään pääsemään turhasta pelkäämisestä ja saadaan kivunlievitystietoa tilalle.
Jos emmit asiaa vuosikausia etkä osaa päättää, niin oma neuvoni on, että tee lopullinen päätös mahdollisimman pian, koska mitä enemmän ikää tulee, sen hankalampi on koko asia pelkästään fyysiseltä kantilta ajateltuna. Iäkkäämpänä niitä lapsia ei voi aina edes saadakaan, vaikka muuttaisi mielensä vihdoinkin. Ja siltikin, erilaiset komplikaatiot eri vaiheissa mahdollistuvat iän myötä, myös lapsen (lievätkin) kehitysvammat. Kuulostaa karulta, mutta näin asian moni on joutunut toteamaan.
Tosin, itse olisin nuorena tehnyt abortin, jos olisin tiennyt, mitä kaikkea juuri minulle tuleman pitää koko touhusta, joten liian nuorenakaan ei aina onnistu. Lapsen isän äiti puhui minut viimeisellä hetkellä ympäri, kun olin varannut jo ajan lääkärille abortintekoa varten. Valinta muutti lopullisesti koko elämäni suunnan.
Olen vasta 18 ja aion hankkia lapsia vasta 30 paikkeilla. Enkä edes tiedä hankinko koskaan. Mutta jos joskus hankin, niin olisi kiva tietää mitä siellä sitten "opetetaan".
Pelkoni vaan on niin valtava, että siitä tuskin pääsee eroon.
Sinulla ei ole hätäpäivää jos asia ei ole lähelläkään ajankohtaista. Kolmenkymmenen paikkeilla on ihan hyvä ajoitus ruveta uudelleen miettimään asioita. Asiat edistyvät hyvän tutkimuksen myötä koko ajan lisää ja kymmenen vuoden päästä ollaan jälleen viisaampia joka suhteessa. Uskoisin lisäksi että kivunlievitystapojakin tulee uusia tuon ajan kuluessa, ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Sellaisiahan jatkuvasti kehitetään. Ihmisten tietämystaso Suomessa on jo huimaa silloin, joten rauhassa vain katso kehitystä. Niin olisin itsekin tehnyt, jos parisenkymmentä vuotta sitten olisin tiennyt ajatella asiaa niin, ettei yli 30-vuotias ole suinkaan vanha synnyttäjä, kuten silloin vielä aika tavallisesti uskottiin.
Onneksi nykyisin ei kenenkään ole pakko tehdä lapsiaan itse. Kannattaa muistaa, että adoptio on erittäin hyvä vaihtoehto lapsen hankkimisessa.
ei, ei ole väärin olla hankkimatta lapsia pelon takia. Jos kuitenkin se on syy siihen, että ei hanki lapsia vaikka haluaisi niin silloin kehottaisin hakeutumaan neuvolan kautta pelkopoliklinikalle. Pelkopolit toimivat synnytyssairaaloiden yhteydessä, joten siellä todella tiedetään mistä puhutaan. Käytännössä homma etenee polilla niin, että saapuessasi sinne keskustelet (pelkoon erikoistuneen) synnytyssalikätilön kanssa kaikesta mistä haluat puhua. Tarvittaessa hän ohjaa sinut (samassa paikassa työskentelevien) psykiatrin tai synnytyslääkärin puheille. "Istuntoja" jatketaan läpi raskauden aina synnytyksen jälkeiseen lapsivuodeaikaan asti. Mahdollista on myös saada keisarinleikkaus mikäli pelko on niin voimakasta, että sen katsotaan olevan alatiesynnytyksen este.
Tällaiset keskustelupalstat ovat usein vihoviimeisiä paikkoja, joilla raskaus- ja synnytyspelosta kärsivien kannattaisi käydä. Keskustelu saattaa ahdistaa, eikä ole mahdollisuutta peilata täällä lukemiaan asioita yleisten tosiasoiden kanssa vaan toisten kokemat "kamaluudet" voivat jäädä mieleen kummittelemaan totuuksina, joita tapahtuu kaikille. Ja näinhän ei ole. Toisaalta, mikäli ei kärsi patologisesta pelosta, niin nämä foorumit mahdollistavat mielipiteiden vaihdon, joka on ihan ok.