Hei
Kertokaa minulle miten pääsisin psykiatrin potilaaksi. Minua ahdistaa koko ajan ja pelottaa. En pärjää. Olen käynyt yleislääkärillä ja se vain vähättelee oireitani eikä oikeastaan auta. Määrää vain lääkkeitä joka myös on ihan ok. Kuitenkin se määrää niitä lääkkeitä niin pieniä määriä, että ne loppuvat aika nopeasti... Jos kerta tässä maassa oikeus päästä terapiaan on vain niillä jotka ovat kaikkein äänekkäimpiä ja trenditietoisimpia, kuinka käy meidän, jotka kärsivät hiljaa? Pitääkö terapiaa jotenkin vaatia tyyliin "En lähde pois tästä vastaanottohuoneesta ennenkuin saan lähetteen psykoterapeutille!"? Jos terapiaan ei pääse, millä tavalla saa lääkäriltä niin paljon lääkkeitä ettei tuntuisi koko ajan niin pahalta? Mitä näitä viestejä lukee, monet ottavat päivittäin kymmeniä eri psyykenlääkkeitä ja silti valittavat. Miten minä pääsisin osalliseksi moisesta nappimäärästä?
En enää poistu kotoani tarpeettomasti minnekään. Ei ole mitään sosiaalista elämää jäljellä eikä ylipäätäänsäkän mitään elämää.
Kertokaa minulle tie lääketokkuraan.
Kertokaa minulle miten pääsisin psykiatrin potilaaksi. Minua ahdistaa koko ajan ja pelottaa. En pärjää. Olen käynyt yleislääkärillä ja se vain vähättelee oireitani eikä oikeastaan auta. Määrää vain lääkkeitä joka myös on ihan ok. Kuitenkin se määrää niitä lääkkeitä niin pieniä määriä, että ne loppuvat aika nopeasti... Jos kerta tässä maassa oikeus päästä terapiaan on vain niillä jotka ovat kaikkein äänekkäimpiä ja trenditietoisimpia, kuinka käy meidän, jotka kärsivät hiljaa? Pitääkö terapiaa jotenkin vaatia tyyliin "En lähde pois tästä vastaanottohuoneesta ennenkuin saan lähetteen psykoterapeutille!"? Jos terapiaan ei pääse, millä tavalla saa lääkäriltä niin paljon lääkkeitä ettei tuntuisi koko ajan niin pahalta? Mitä näitä viestejä lukee, monet ottavat päivittäin kymmeniä eri psyykenlääkkeitä ja silti valittavat. Miten minä pääsisin osalliseksi moisesta nappimäärästä?
En enää poistu kotoani tarpeettomasti minnekään. Ei ole mitään sosiaalista elämää jäljellä eikä ylipäätäänsäkän mitään elämää.
Kertokaa minulle tie lääketokkuraan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joka kunnasta ja kaupungista löytyy mielenterveystoimisto. Varaamalla ajan pääset ehkä noin 2 viikon päästä vastaanotolle. Se ei ole pitkä aika sikäli että lienet ihmetellyt elämääsi jo vuosia?
Lääketokkura ei ole mikään vastaus. Useimmille ihmisille jotka eivät kykene ahdistukselta tai muilta tuntemuksiltaan elämään ihmismäistä elämää riittää yksi ainoa valmiste. Ainakin olen itse niin kokenut käyttäessäni Cipramilia. Ehkä joitain omituisuuksia on vielä jäljellä, mutta kykenen mielestäni elämään niiden kanssa. Kaikilla ihmisillähän jotakin outoa on päässään, jos aletaan kunnolla etsimään!
Älä usko tällä palstalla visertäviä kahjoja. Ei lääkkeiden tarkoitus todellakaan ole laittaa sinua tokkuraan! Mikäli lääketehtaat tehtailisivat vain myrkkyjä ja huumeita, eivät ne kauaa porskuttelisi. Lääkkeistä voi olla myös todellista apua.
Vai väittääkö joku siellä taas että särkyynkään ei saa ottaa särkylääkettä?!
Voiko mielenterveystoimistoon varata ajan suoraan vai pitääkö sinnekin pyytää yleislääkärin kautta? Kiitos paljon vastauksista! Olisipa yhtä ystävällisiä ihmisiä enemmänkin...
Sinä olet kahjo, C. Et vain itse tajua sitä.
Itse sain terveyskeskuslääkärin lähetteen. Kyllä niiden pitäisi se kirjoittaa jos asiakas on tarpeeksi hätääntyneen oloinen. Sitä en tiedä käykö suora soitto, mutta ainahan voi yrittää. Voivat tosin sieltäkin sanoa että käy ensin terveyskeskuksessa.
Jos siellä TK:ssa joku idiootimpi lääkäri heittäytyy hankalaksi ja alkaa esittää jotain että jos vielä odottaisit tms. niin sano että sinulla on TODELLA PAHA OLLA, ja vihjaa että sittenhän ne siellä TK:ssakin pääsevät ainakin yhdestä potilaasta kun potilas pääsee oikeaan osoitteeseen! Itse olen vähän siinä käsityksessä ettei TK:ssa aina ole kovin fiksuja lääkäreitä... Siihen hommaan valitaan niin kirjavaa sakkia. MTT:ssa ovat ainakin alan juttuihin perehtyneitä. Ja jos ei sielläkään heti natsaa oikein 1. lääkärin kanssa, niin voihan sitä aina kysyä toista. Ei niiden siitä pitäisi loukkaantua.
Onhan se aina niin KAHJOA neuvoa ihmisiä miten he selviytyvät eteenpäin elämässään.
Sinä itse varmaan tarjoaisit ensimmäiseksi hirttoköyttä, vai mitä?
-Miksi sinusta c on kahjo?noh olet ainakin itsellesi valinnut hyvän nimimerkin!onnea valitsemallesi tielle!
Taidatpa olla niin tyhmä ja yksinkertainen että sinulle sitä on turha selittää. - Kuten huomaat, en itse varsinaisesti valinnut nimimerkkiä, vaan sen C ikäänkuin minulle lahjoitti haukunnallaan.
Se kuvaa kyllä paremmin C:tä sekä sinua kuin minua.
Mutta koskapa kysyt, niin kerron siitä huolimatta, selviää se toki C:n kirjoituksistakin.
C:llä on vakavia harhaluuloja siitä mitä lääkkeet tekevät. Mistä luulot ovat tulleet, en tiedä enkä välitäkään.
Harmi vaan että levittää virheellistä sanomaansa pahaa aavistamattomien keskuuteen.
Onneksi tosin näillä keskusteluilla on niin vähän lukijoita, ettei hän täällä mitään suurempaa haittaa aikaan voi saada, mutta olettaa sopii että hän myös yksityiselämässään harjoittaa samaa.
Siellä saattaa monikin jäädä koukkuun hyvin vaarallisiin aineisiin, joiden vaarallisuudesta ei koukkuun jäävällä ole etukäteen mitään aavistustakaan.
En se minä ole joka niin tekee.
Ongelmallista psykiatriassa on se, että kyseisen ammatin harjoittajat eivät useinkaan kykene erottamaan edessään olevaa henkilöä, sanotaan häntä vaikka Calleksi, itsestään ja/tai muista tapaamistaan henkilöistä.
Kymmenen peräkkäin tulevaa henkilöä saattavat hänestä omata aivan saman taudin.
Vaikka kellään ei olisi mitään tautia.
Psykiatrilla on etukäteisoletus, että tauti on oltava, opiskeltuaan vuosia aihetta, joten se hyvin mahdollinen vaihtoehto että sitä ei ole, on poissuljettu.
Tietyt oireet tai sanat vaikka Callelta viittaavat aina vahvasti johonkin tiettyyn tautiin, oli sitä tai ei. Usein sanat on vahavasti johdattelemalla pyydetty sanomaan.
Sitten tulee vääriä lääkkeitä, suurine ja vakavine sivuvaikutuksineen.
Itselläsi tuntuu olevan vieläkin vakavampia harhaluuloja lääkkeistä. Asiallisen tiedon jakaminen ei liene harhaluuloista. Toisin voisi käsittää hädässä olevien ihmisten pelottelun. Avun hakeminen pahaan oloonsa ei ole rikos. Arveluttavampaa on esittää omia harhaluuloisia käsityksiään lääkkeiden vaikutuksista, jotka kaikesta huolimatta ovat yksilöllisiä, ihmisestä ja hänen tilanteestaan riippuvaisia.
Sinä tunnut niputtavan kaikki lääkkeet samaan kategoriaan; kaikki lääkkeet tappavat tai vähintään tekevät sekopäisiksi. Tosiasiassahan näin ei ole. Useimmat lääkkeet kuitenkin parantavat käyttäjänsä elämänlaatua ja auttavat häntä jos ei nyt aina parantumaan niin ainakin kestämään oireensa. Joihinkin lääkkeisiin voi jäädä koukkuun, jos on taipumusta riippuvuuteen. Kaikki ihmiset eivät ole taipuvaisia tähän ja jos ovatkin, lääkärin valvonnassa ja asian tiedostaen riski on pienempi.
Keksit Sonja taas omiasi. Olen lukenut jokaisen kirjoituksen nimimerkilläsi. Mistä ihmeestä aina saatkaan päähäsi noita tuollaisia.. kertooko ne pieni menninkäinen huoneen nurkassa silloin kun olet ottanut lääkkeesi ?
Syksyllä mietin onko elämässä mitään järkeä, vai olisiko parempi ettei minua olisi olemassakaan.
Keväällä olen suht'koht' kondiksessa, koen elämän mielekkääksi ja nautin jokaisesta päivästä.
Koko talven olen syönyt Cipramilia. Jos ajattelen että se auttoi, olenko harhoissani...? Vai auttoikohan kenties meditointi, jota aloin harrastaa, vai auttoiko vain aika?
Kenpä tietäis sen. Mutta jos lääkkeet aina ja kaikille olisivat vain haitaksi, varmasti itsemurhia tapahtuisi huomattavasti enemmän ja lääketehtailla olisi vähän helvetin kova työ yrittää kehitellä parempia troppeja. Nykyiset mielialalääkkeet ovat muuten täysin eri asia kuin vanhat mielisairauslääkkeet, joiden väärinkäytöstä minulla on kokemuksia sivusta seuranneena. Esim. Diapam on kamala myrkky jos sitä nielee kuin Sisu-pastilleja... Mutta nämä ääritapaukset eivät kerro koko totuutta lääkkeiden käytöstä.
Lääkkeiden vastaiset ihmiset pitävät tällä palstalla niin kovaa mölyä, että katson parhaaksi välillä vähän tunkea väliin esittämään omia näkemyksiäni, vaikka en olekaan mikään lääketehtaan mannekiini (en syö kuin yhtä ainoaa lääkettä).
Ihmeisiin lääkkeetkään eivät pysty. En usko että masennukseni katoaa lopullisesti tämän nykyisen lääkekuurin avulla. Jotta en enää koskaan masentuisi maailman pitäisi muuttua paratiisiksi jossa kukaan ei kiusaa toistaan.
Onkos koskaan tullut mieleen ettei niitä itsemurhia ollut nykyistä enempää ennenkuin lääkkeitä oli olemassa ?
Kannattaisiko muuttaa jonnekin missä on auringon valoa talvisaikaankin jos se noin muuttuu vuodenaikojen mukaan tuo olotila..
vaan toinen juttu. Syksyllä minua simputettiin töissä ja ainoa ystäväni teki itsemurhan loppukesästä. Että tämmöinen tapaus.
..älä kerro työpaikalla että syöt lääkkeitä tai innostuvat vielä enemmän, jos siellä vielä olet.
Minä kyllä pääsin aivan heti terapiaan vaikken edes tahtonut, samoin mielisairaalaan.
Se hieman ihmetyttää miten muka joku ei niihin pääse jos tahtoo kun sinne viedään mitä pienimmistä syistä (joita siellä sitten kutsutaan vaikka miksi) - ohimennen sanottuna, olin -ja olen- kykenevä todistamaan etten tehnyt sitä, mitä minun sanottiin tehneen.
Oikeutta vaan valitettavasti jaetaan ainoastaan niille, joilla siihen rahaa on.
En todella osaa kertoa kuinka sinä sinne pääsisit, ehkä he pitävät sinusta niin paljon etteivät tahdo sinulle lääkkeitä antaa ?
ja ikävää kun terveyskeskuksissa vähätellään huonoa oloasi! Et ole ainoa joka asiasta kärsii,se on niin lääkäristä kiinni.jotkut saavat lähetteen pienemmästäkin vaivasta.mutta tällä lääkärillä ei oikeastaan ole oikeutta kieltää/vähätellä pahaa oloasi,sinuna laittaisin vähän rahaa ja hakisin lähetteen yksityiseltä,saat sen ehkä helpommin,tai menemällä päivystykseen sanoen ettet jaksa etkä kestä enään.lääkityksesi ei varmasti ole kovin kohdallaan josset koe saavasi apua niistä?saako kysyä mitä lääkäri kirjoitti?annoksilla?onko tämä uusi asia sinulle vai vanha?toivon sinun saavan apua pian,ja kun on paha olla on sen hakeminenkin tosi raskasta ja vaikeaa,onko ketään joka voisi puolestasi hoitaa asiaa?Mielenterv,periaatteessa toimii lähetteellä,mutta soitapa ja juttele ehkä saat ajan ilman lähetettä,näin pääset psykiatrillekin ja saat sopivat lääkkeetkin!Voimia sinulle!
Kiitos vastauksestasi. Yleislääkäri kirjoitti Seromex 20mg 1 tab./vrk aamuisin ja Oxepam 15 mg 1-3 krt/vrk tarvittaessa. Ei auta. Mä soitan sinne mtt:oon, mutta mitä olet mieltä siitä, että opiskelen sairaanhoitajaksi. Tuleeko siitä jotain ongelmia myöhemmin kun haen työtä?
Mene mielisairaanhoitajaksi. Siihen joukkoon iloiseen sovit erinomaisesti.
Henkilökunta on vaitiolovelvollista, eivätä terveydenhuoltohenkilötkään ole immuuneja mielenterveysongelmille. Käsitykseni mukaan terveydenhuoltohenkilöt ovat myös vielä tavanomaistakin tarkempia keskenään.
Ehkä on kuitenkin paras, ettet mene harjoitteluun, etkä töihin ko. mielenterveystoimistoon vähään aikaan. Muutoin ongelmia ei pitäisi olla.
Psykiatri on siis se joka määrää sinulle nappeja. Psykoterapeutti on yleensä erillinen henkilö.
Itse käyn toistaiseksi nuorisopsyk. polilla n. kerran/2kk, lääkärillä/psykiatrilla lääkkeitäni uusimassa. Ja 2krt/vko psykoterapiassa yksityisellä (kelan tuki) toista vuotta.
Ja .. en todellakaan koe olevani äänekäs tai trenditietoinen. Minä olin juuri sellainen joka kärsi hiljaa eikä itse osannut vaatia mitään.. en tiedä mitä kamalaa olisi tapahtunut jos olisin joutunut taistelemaan itselleni oikeuksia hoitoon.. en olisi jaksanut. Eli yritä vain sinne mtt:oon kuten tuolla ylempänä neuvottiin, ei siellä ole mitään karsintarajoja sille kuka on tarpeeksi rikki saadakseen hoitoa.
Ja tuo lääketokkurajuttu meni vähän yli.. ei napit ole mikään ratkaisu, eikä terapiakaan mitään ihmeitä tee, kyllä siinäkin joutuu itse tekemään töitä.
Kannattaa uskoa terveyskeskuslääkäriä. Oletan että psykiatrit valitaan siten, että lääketieteellisessä ne, joilla vaikuttaa olevan vähän ongelmia päässä, ohjataan hienovaraisesti sille alalle. "Sinusta tulisi varmaan hyvä Psykiatri !" - tapaan. Muut lääkärit ovat monesti tunnollisia ja ahkeria, psykiatrit taasen tekevät lyhyempiä päiviä, istuen toimistossa, miettien pään sisäisiä asioita. Psykiatrit ovat myöskin todella itsekeskeisiä, eriävää mielipidettä ei noteerata mitenkään.
Päin vastoin! Olen menettänyt luottamukseni "arvauskeskuksen lääkäreihin" (päivystysvastaanotot". Olen itse sekä lähiomaiseni oleet vähällä menettää kalliin henkikultamme päivystysvastaanoton tk lääkärin hoidossa (kyseessä sentään vielä sommattiset sairaudet).
Itse olen loppuunpalamisen ja masennuksen vuoksi aikoinani etsinyt ja valinnut minulle sopivan psykiatrin ja hoito on ollut asianmukaista, aikaa ja paneutumista antavia! Ja myös erimielisyyksistä on voitu keskustella ja tarvittaessa vaikka kiistellä. Rakentavasti. Ei tulisi pieneen mieleenikään kääntyä tk lääkärin puoleen mielenterveysongelmien vuoksi!
Oletuksesi on todella OLETUS! Toki ihan kaikkiin ammattiryhmiin mahtuu junaan lähtijöitä ja asemalle jääviä :-)