Kertoisin miltä ukkonen aiheuttaa minulle, jos vaikka se helpottaisi minua.
Tummat pilvet taivaalla (vaikkeivät olisi ukkospilviä) tekevät olon tukalaksi, sydän hakkaa. Sitten jos kuuluu kaukaista jytinää olen jo aivan paniikissa, juoksen hulluna kiskomassa johtoja irti. Kerään tarvittavat tavarat kassiin oven suuhun (jotta pakeneminen palavasta talosta olisi helpompaa) Sydän hakkaa niin että klonkse kuuluu suusta. Adrenaliinia virtaa ettei tunne mitään, vaikka nastaan astuisi ei se tunnu ollenkaan. Salamointi ja ukkosen lähellä olo tekevät sen että 'unohtaa' hengittää, silmissä sumenee ja pelottaa se ettei ole kokoajan valppaana. Silloin huomaa että tarvitsee hengittääkkin. Silmät lautasen kokoisina istun jossain nurkassa (mielellään lähellä ulko-ovea), en voi mennä sähkörasioiden tai vastaavien lähelle. Takka ja savuhormi ovat aivan hirveät kanavat taivaalle. Pitää olla toisessa huoneessa. Vessassa ei voi käydä koska jos 'se' iskeekin jonnekkin vesiputkiin. Niistä pitää olla kaukana.
Jos ukkonen alkaa lähestyä töissä ollessani en voi poistua sieltä ennekuin se on varmasti ohi. Ja jos olen ulkona juoksen hengen hädässä suunnattomalla vauhdilla sisään.
Koko toimitus ahdistaa aivan kamalasti ja siitä toipuminen kestää monta tuntia.
Kesäöinä nukkuminen on sellaista koiran unta. Kokoajan täytyy kuulostella ja 'olla valmiina'
Miten hiivatissa tästä voisi päästä eroon? Onko kenelläkään vastaavanlaista?
Nykyään jo keväällä alkaa ahdistamaan ja pelkäämään tulevan kesän ukkosia.
Tummat pilvet taivaalla (vaikkeivät olisi ukkospilviä) tekevät olon tukalaksi, sydän hakkaa. Sitten jos kuuluu kaukaista jytinää olen jo aivan paniikissa, juoksen hulluna kiskomassa johtoja irti. Kerään tarvittavat tavarat kassiin oven suuhun (jotta pakeneminen palavasta talosta olisi helpompaa) Sydän hakkaa niin että klonkse kuuluu suusta. Adrenaliinia virtaa ettei tunne mitään, vaikka nastaan astuisi ei se tunnu ollenkaan. Salamointi ja ukkosen lähellä olo tekevät sen että 'unohtaa' hengittää, silmissä sumenee ja pelottaa se ettei ole kokoajan valppaana. Silloin huomaa että tarvitsee hengittääkkin. Silmät lautasen kokoisina istun jossain nurkassa (mielellään lähellä ulko-ovea), en voi mennä sähkörasioiden tai vastaavien lähelle. Takka ja savuhormi ovat aivan hirveät kanavat taivaalle. Pitää olla toisessa huoneessa. Vessassa ei voi käydä koska jos 'se' iskeekin jonnekkin vesiputkiin. Niistä pitää olla kaukana.
Jos ukkonen alkaa lähestyä töissä ollessani en voi poistua sieltä ennekuin se on varmasti ohi. Ja jos olen ulkona juoksen hengen hädässä suunnattomalla vauhdilla sisään.
Koko toimitus ahdistaa aivan kamalasti ja siitä toipuminen kestää monta tuntia.
Kesäöinä nukkuminen on sellaista koiran unta. Kokoajan täytyy kuulostella ja 'olla valmiina'
Miten hiivatissa tästä voisi päästä eroon? Onko kenelläkään vastaavanlaista?
Nykyään jo keväällä alkaa ahdistamaan ja pelkäämään tulevan kesän ukkosia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutamassa viikossa. Ainakin se lievittää.
Nimittäin. Isommilla paikkakunnilla on yksityisiä terv.keskuksia, joilla
annetaan myös hypnoosihoitoja.
En osaa pelätä näitä naispuolisia hypnoterapeutteja vaan menen heidän
käsittelyynsä luottavaisena kuin lapsi äidin syliin.
Ahdistusneuroosit ja vahvat traumaattisuuden tunnot ovat lieventyneet siedettäviksi.
Minulle KELA ei ole korvannut!
toisen ahon jussi
Taisit ymmärtää väärin, en kysynyt miten pääsisin eroon peloistani vaan kysyin "Onko kenelläkään vastaavanlaista?"
ei vaan taisit kysyä että,
"Miten hiivatissa tästä voisi päästä eroon? Onko kenelläkään vastaavanlaista?"