Oltaispa tavattu

Miksi niin? Ajatteletko aikaa joka on mennyt hukkaan?

Ehkä tavattiinkin. Ehkä olen joskus katsonut silmiisi aiemminkin. Se on ihan mahdollista. Olen käynyt siellä sinun nurkilla ennen kuin kohdattiin "nykyisin". Ehkä ollaan joskus nähty jossain maitohyllyllä ohimennen ja katsottu toisiamme silmiin paljon ennen kuin kohdattiin. Tämä miehelle ja tuli vaan aloituksesta mieleen.

Ehkä oot nähny hänet. Eräs itkupillimies heräsi juuri oudosta unesta, sekavasta, ja miettii onko se sittenkin totta. Että nainen olisi kärsinyt lapsen kengissä ja isä "rakastanut" liikaa, äitikin. Ja että joku koputtiko oveen ja heräsin ja sanoin että "nii-in, sisään". Piti jatkaa unta tuohon outoon maailmaan kunnes tajusi sen viestin tulevan jostain kauempaa. . sieltä minne harvat ylettyy mutta lopulta kuulemma kaikki sinne pääsee. Näin unta nähneenä on todettava että toivottavasti sinne pääsee vain ne jotka ovat paikkansa sinne ansainneet. Lopuille on oma paikkansa. Näin juuri heränneenä miettii itkijämies vielä, olisiko mahdollista saada ylhäinen laskeutumaan kuolevaisten joukkoon ja tulevansa kahville? Aamullako? Ei. Nyt. Koputa niin sinulle avataan, sanoo suuri kirja. Tässä majassa matalassa ei ole korvia jotka jonkin hennon koputuksen kuulisivat. On mölyttävä kuin apina jos tahtoo tai haluaa tai voi kahvilaan apinanaaras nauttia. On myös verhot vedetty, kurkkii sisään ja koputtaa siihen. Ovikellon suuri ääni kaikuu ja herättää koko kylän. Aijaijai, silloin ei olisi rauhallista. Muutoin olisi. Kahvin laittaa jo tippumaan tämä itkijämies ja huutaa vielä kerran huutonsa, apinamies. Kuuleeko hän, se mielitiettylempikaunis, tuon mölyn .. keittiö on eka rasti, olkkari toka. Kolmas .. no siitä sitten ehkä uusi tarina.