Ikävä on hiipumassa, ehkä niin on parempikin.
Olikohan se ikävä vain väliaikainen voima, joka auttoi jaksamaan ja piti toivoa yllä?
Se masennus hiipii hiljaa mielessä, se syöttää ajatuksia.
Katselin taulua ja ajattelin: tuleekohan pian kuolinpesä myyntiin?
Vielä tahtoisin löytää paikan jossa iloita.
Muistelen aikaani tällä palstalla, mietin hetkeä milloin annoin sen toivon hiipua ja aloin päästämään irti.
Nopeasti se tuli, vastasi kutsuun ja oli heti siinä lähellä.
Kuin veitsellä leikaten maailma kääntyi.
Siihen loppui se entinen, on tässäkin omat puolensa, se synkkä puoli.
Minneköhän se johdattaa ja mitäköhän se antaa.
Ehkä tässäkin on oma kauneutensa, ehkä jokin aarre vartioituna ja valvottuna.
Vaarallinen polku, ei niin miellyttävä, jotain se kätkee sisäänsä.
Kaikelle on aikansa, pitäähän tämäkin käydä läpi.
Kirjoitan sinulle ajatukseni, vaikka niistäkin on joskus harmia ja haittaa, mutta kyllä ne täytyy kirjoittaa.
Ei niistä minulle ole hyötyä, mutta ehkä jollekin toiselle ne antavat jotain.
Enpähän ole yksitoikkoinen, vaan menevä seikkailija, seikkailen läpi mielen maailmojen, sen vaarat ja väijytykset.
Kai tällekin on tarkoituksensa, oppia jotain uutta vaikkakin vanha tuttu, nyt katselen sitä uusin silmin, tarkkaillen ja pohtien sen olemusta.
Jos se ei minua vie eikä saa, sitten ei kukaan.
Ehkä olemme itse itsemme pahin vihollinen.
(Tähän pohtiva hymiö)
Olikohan se ikävä vain väliaikainen voima, joka auttoi jaksamaan ja piti toivoa yllä?
Se masennus hiipii hiljaa mielessä, se syöttää ajatuksia.
Katselin taulua ja ajattelin: tuleekohan pian kuolinpesä myyntiin?
Vielä tahtoisin löytää paikan jossa iloita.
Muistelen aikaani tällä palstalla, mietin hetkeä milloin annoin sen toivon hiipua ja aloin päästämään irti.
Nopeasti se tuli, vastasi kutsuun ja oli heti siinä lähellä.
Kuin veitsellä leikaten maailma kääntyi.
Siihen loppui se entinen, on tässäkin omat puolensa, se synkkä puoli.
Minneköhän se johdattaa ja mitäköhän se antaa.
Ehkä tässäkin on oma kauneutensa, ehkä jokin aarre vartioituna ja valvottuna.
Vaarallinen polku, ei niin miellyttävä, jotain se kätkee sisäänsä.
Kaikelle on aikansa, pitäähän tämäkin käydä läpi.
Kirjoitan sinulle ajatukseni, vaikka niistäkin on joskus harmia ja haittaa, mutta kyllä ne täytyy kirjoittaa.
Ei niistä minulle ole hyötyä, mutta ehkä jollekin toiselle ne antavat jotain.
Enpähän ole yksitoikkoinen, vaan menevä seikkailija, seikkailen läpi mielen maailmojen, sen vaarat ja väijytykset.
Kai tällekin on tarkoituksensa, oppia jotain uutta vaikkakin vanha tuttu, nyt katselen sitä uusin silmin, tarkkaillen ja pohtien sen olemusta.
Jos se ei minua vie eikä saa, sitten ei kukaan.
Ehkä olemme itse itsemme pahin vihollinen.
(Tähän pohtiva hymiö)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hmmm... Nyt alkaa jo kuulostamaan kutsuvammalta. Hyvin noustu. Olen ylpeä sinusta.
Ja ettet luule minun kannustavan sinua itsemurhaan, niin tätä tarkoitin et päästä irti unelmasta, se palaa sinun luoksesi kun on aika. Ja keskityt hetkeksi itseesi. Eli just noin.
Hiukan hymyilyttää.
Tässä kuljen siellä täällä tarinoiden ja joku on kuin kulkenut vierellä.
Ikään kuin matkalla tarttunut hihaan kiinni, kuin takiainen, piikikäs, mutta tiukasti tarttunut kiinni on sitä sitten missä tahansa pilvilinnoissa taikka syvimmissä vesissä.
Onko kiva roikkua siinä hihassa?
Oon mä välillä piikikäs, mutta en takiainen. Jonkun pitää sinuakin välillä potkia takapuoleen.
Takiainen se huutelee, "en minä tässä mitään kiinni roiku, mutta tiukasti pysyn tässä kiinni ja valvon ettet pysähdy".
Minne matka takiainen?
Sinne minne minäkin vai?
No ajattelin seuraavaksi lähteä höyhensaarille. Ja en ole takiainen. Ne on maailman inhottavimipia juttuja mitä luonto on meille riesaksi luonut. Vai olenko mielestäsi riesa? :(
Ei ne nyt niin inhottavia ole, piikikkäitä, täytyy käsitellä varoen.
Ja huomaamatta sellainen takertuu matkalla mukaan ja tulee perille asti mukana.
Onko se riesa, se riippuu miten sitä katsoo ja mitä siitä ajattelee.
Käsittele varoen siis, etten pistä. Tää riesa lähtee nyt nukkumaan ja ei muuten tekisi sinullekkaan pahaa. Hyvää yötä.
Joo, kyllähän mä olen aika varovainen.
Öitä.
Hyvä sitten. Ne piikit voisi tuntua inhottavalta.
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#178000072
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Ei minulta. En kulje näitä polkuja koskaan. Mulla on toinen koodisto.
Tupu-mies
Hän kusi siis omiin muroihin
Kello tikittää vieressä, on vielä eilisessä, elän kahdessa ajassa yhtä aikaa.
Voisin keittää kahvia tai ehkäpä teetä.
Katselen kelloa ja näen viisarin liikkeen, niin pieni on se liike sekunnissa, mutta kaukaakin silmä sen erottaa.
Näköaisti toimii hyvin, vaikka olenkin hieman väsynyt, liike ikään kuin vahvistuu, liekö se ihmisen ominaisuus iltaisin ja öisin olla varuillaan ja skarppina.
Tuli mieleen talviuni, kuinka paljon siinä säästäisi.
Kömpisi pieneen viileään kapseliin ja hidastaisi elintoiminnot lähelle nollaa.
Olisi pysähdyksissä tai hidastettuna, se tuntuisi kuin yöunelta kun kuusi kuukautta on mennyt.
Olisi ainainen kesä aika, vaikka voihan sitä mennä kesäunillekin ja olla ainainen talvi aika.
Siinä olisi tutkittavaa, mikä on se hormooni karhulla, joka saa horrokseen?
Karhua olen juonut kyllä, saahan silläkin horroksen aikaan mikäli tahtoo, mutta olisihan se hienoa kun voisi nukkua tahtoessaan tylsät hetket pois.
Kaapuja on monenlaisia. Olet maailmaa nähnyt mies, joita akat ei ymmärrä. Vaellusta jatkamalla päässä alkanut suhina puuroutuu entisestään. Syyn tietää jokainen niin halutessaan.
Tämmöistäkö on koko elämä joltain eri vuosisadalta, aprikoin. Kaavun kantajat ilman silmänreikiä tuskin silmiin uutta maisemaa luo.
Olen nyt sanaton.
Oliko nämä hyvästit?
Voi miten harmillisen surullista, ellei ole enää mitään sinulla sanottavaa naisellesi.
Tosi dramaattisen lohdutonta. *itkee pari kyyneltä*
Voi miten kurjaa on, että sanatkin loppuu. jostain syystä. miten milloinkin. *meittii*
Jokaisen on saatava mennä se oma risteilynsä mielensä sopukoissa, omilla laineilla, omin välinein. Toivottavasti sanat palautuvat muissa yhteyksissä, jos ne tässä tapauksessa lopahtavat, mikä sitten on kuin onkin erittäin masentavaa. kaikkinensa.
Toivon kuitenkin, että pohdit asiaa loppuun asti, ettet tee hätiköityjä päätöksiä, minkään suhteen, ees sanojesi. Ei kaikkea tarvitse ITSE lopettaa, kaikki loppuu ihan itsekseen,
sen kummempia loppukirejä tai auringonlaskuja toteuttamatta.
Antaa vaan asioiden rullata, omaa kehäänsä,
löytyiskö sieltä jotain viisautta sanoihinkin!
Miksi sinua mies alkaa aina omat sanat liikuttaa? On hyvä jos et hoidu puheita pitämään heh heh
Hyvä Anonyymi-kirjoittelija,
yrityksesi sotkea ajatuksia on tyylitön.
Eivät ne ajatukset noin vähästä mitenkään sekaannu,
eivätkä edes kirjoittajat vaihdu.
No piäppä sitte se leipäläpes kiinni.
Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
Room.12:12
Kiitos Aamen
Oletko itse tänään toiveikas vai ahdistunut?
Kiitos, olen hieman huono rukoilemaan!
Kuitenkin kiitän aina ja ylistän Taivaan Isää...
Vaikka tunteet risteilee, toiveekuus ja ahdistus tempoilee...
Miksi ei ole mitään sanottavaa? Minun ja hänen kohdalla on juuri toisinpäin on paljonkin sanottavaa. Keskustelu on ihan alku tekijöissä vielä.
Minulla tulee olemaan aina jotain sanottavaa hänelle miehelle. Jos hän vain haluaa vastaanottaa kysymys tulvani. 😁🙂👍
Onnea matkaan👏
Ei hän mihinkään lähde. Ei se millään voi jättää mua tänne palstalle yksin.