Olen rv 8-2 ja syön päivittäin 50 mg Zoloftia. Mitä kokemuksia muilla odottajilla/ jo synnyttäneillä on tästä lääkityksestä. Onko tullut terveitä lapsia? Entä lopetitko lääkityksen jossain vaiheessa?
Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
keskustellut lääkärisikanssa??
Minä söin zoloftia,kun tulin raskaaksi lopetin käytön heti.Lääkärini sanoi ettei zoloftia suositella raskaudenkanssa ekan 3kk aikana epämuodostumien takia.
Zoloftista on hyvin vähän tutkimustietoa. Lopetin imetyksen kun aloin syömään Zoloftia. En itse uskaltaisi syödä raskausaikana, koska sitä ei ole vielä paljoa tutkittu. Raskausaikaan soveltuvia masennuslääkkeitä on kyllä.Vaikka en tiedä tehoaako ne sitten yhtä hyvin esim.pakkoajatuksiin.Keskustele kiiruusti asiasta lääkärin kanssa.
Minulle vaihdettiin juuri Zoloft, rv 28.
Lääkäri sanoi että pakkauksessa lukee ettei suositella raskauden aikana, mutta siitä ei pidä säikähtää. Viime aikaiset tutkimukset ovat osoittaneet ainoaksi haitaksi vauvan vieroitusoireet, joten keskeytän lääkityksen kuukaudeksi ennen synnytystä.
Olen käyttänyt edellisessä raskaudessa viikosta 9 lähtien sekä imetyksen ajan päivittäin. Lapsi on terve 2-vuotias. Tässä nykyisessä raskaudessa olen käyttänyt saman 50 mg / pv koko raskauden ajan. Missään vaiheessa kukaan lääkäreistä (olen tavannut ainakin 4) ei ole kyseenalaistanut lääkkeen käyttöä.
vaivaan olette sitä käyttäneet?
Ettekä tosiaan ilman pärjää edes raskausaikaa???
Luulen kuolevani ja pelkään sitä niin että herään yöllä painajaisiin. Päässäni pyörii ainoastaan yksi raastava ajatus, eikä se päästä minua rauhaan kuin unen ajaksi.Kaikki on mustaa, maailama näyttää mustalta. Iloa ei saa mistään, ei mistään. Mikään ei anna enää onnentunnetta. Rintaa puristaa, on helvetillinen olo. Ajattelen itsemurhaa, mutta pelkään kuolemaa.En saa tuskaista ajatusta päästäni pois. On kuin joku rakkaani olisi kuollut ja kuitenkin elämäni on päällisin puolin ihan mallillaan. Kukaan joka ei ole tätä kokenut ei voi käsittää. Ihmiset kehoittavat nauttimaan auringosta, matkustamaan, tekemään remonttia, menemään kampaajalle....Eivät he ymmärrä. Olen oman pääni vanki. Ajatukset eivät päästä minua vapaaksi vaan vainoavat minua päivin ja öin. Vain uni vapauttaa. Siksi ajattelen usein ikuista unta... Auttaisiko se? Mutta entä lapset. He jäisivät ilman äitiä....SIKSI IHANAN AURINGON PALJASTAVA ZOLOFT. Maailma kirkastuu. Nautin taas elämästä, pikkuhiljaa, mutta kuitenkin.
Pakkoajatukset alkavat helpottaa, voin taas tuntea hallitsevani ajatuksiani. Helvetti hellittää!
Älkää hyvät ihmiset milloinkaan vähätelkö kenenkään masennusta. Voin vannoa että se on hirvittävää sekä ihmiselle itselleen että hänen perheelleen!
Miten niin: "Ettekä tosiaan ilman pärjää edes raskausaikaa?"
Ei ihmisen persoonallisuus miksikään muutu raskauden aikana, vaikka hormonien takia tietysti saattaa tulla mielialamuutoksia. Jos ihmisellä on mielenterveyden häiriöitä ennen raskausaikaa, ne harvemmin yhtäkkiä loppuvat kun raskaustesti näyttää plussaa. Päinvastoin raskausaikana voi helpommin masentua sellainenkin, joka aikaisemmin ei ole kärsinyt 'päänupin ongelmista'. Jos epileptikko, sydänvikainen, reumapotilas jne. saa syödä lääkkeitään raskausaikana, miksi ihmeessä mielenterveysongelmista kärsivän pitäisi pärjätä ilman?
on meitä jotka kärsivät kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, elikkä maanisdepressiivisyydestä sekä paniikkihäiriöstä ymym...
tuskin raskauden aikaset mielialavaihtelut helpottaisivat lääkitsemätöntä md:ota....
Poden vakavaa masennusta ja paniikkihäiriötä, sosiaalinen elämä, esim kaupassa käynti ei ole mahdollista ilman Zoloftia, näin ollen en ole sitä uskaltanut lopettaa edes raskauden aluvaiheessa, pitänee vain toivoa parasta. Tottakai toivon pienen masuasukkini parasta, mutta pakko sitä on itseänikin ajatella, ilman tätä lääkitystä en kykenisi menemään edes neuvolaan tms, eli siksi en ole lopettanut. Kiitos vastauksista ja toivotaan parasta.
Sinä joka kirjoitit nimimerkillä "Zoloft", niin miten pitkällä tämä nykyinen raskautesi on, jossa olet syönyt koko raskausajan zoloftia?
En halua olla tympeä, mutta miksi ihmeessä tehdä lapsia siihen omaan henkilökohtaiseen helvettiin jos on jo ennen raskautta masentunut??? En sano etteikö masentuneella saisi olla oikeutta tehdä lapsia..MUTTA mitä jos ensin hoitaisitte ittenne kuntoon ja sitten tekisitte vasta niitä lapsia... En voi ymmärtää että joku joka ei pysty hoitamaan edes päivittäisiä asioitaan olisi myöskaan valmis huolehtimaan lapsestaan.. Täytyy välillä miettiä muitakin kuin itseään.. Eikö lapselle olisi edunmukaisempaa saada kasvaa turvallisessa perheessä kuin se että lapsi tehdään "omaksi turvaksi"... Anteeksi ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä ja olisin voinut tämän muotoilla toisinkin mutta...MIETTIKÄÄ NYT HYVÄT RAKKAAT ÄIDIKSI JATKOSSA HALUAVAT VIELÄ KERRAN SITÄ KUINKA TÄRKEÄÄ ON ENSIN HUOLEHTIA ITSENSÄ KUNTOON JA SITTEN VASTA MIETTIÄ NIITÄ LAPSUKAISIA...
Voivoi, olen kärsinyt masennuksesta 15 vuotiaasta lähtien, nyt ikää on lähemmäs 25. masennus tulee aina olemaan osa minua, vaikka söisin mitä ja kävisin miten monta vuotta terapiassa. Miksi alkoholistit, köyhät, kehitysvammaiset tai psyykesairaat ihmiset saavat siis haluta lapsia? Siitä syystä kuin kuka tahansa muukin, ei masennus/muut ongelmat tarkoita sitä ,ettei lapsen tulevaisuus ole turvattu. Sinuna miettisin hieman itsekin mitä tulee sanottua. Ei kukaan sairauksilleen mitään voi, ikävä kyllä. Eikä kukaan minua kadulla vastaan kävelevä pysty näkemään, että syön masennus lääkitystä. Että hoho vain itsellesi.
älä viitti haukkua toisia. jokaisella on omat kokemuksensa. kyllä säkin vielä joskus ymmärrät
Paraneminen on mahdollista! Odottaisit hetken. Minäkin pitkän taiston jälkeen päätin vain yhtenä päivänä lopettaa lääkityksen. Tuntui vain siltä että selviän ilmankin.
Ja niin selvisin. Ei tullut edes viertoitusoireita vaikka olin syönyt lääkettä 2 vuotta. Nyt menen ihan mihin tahansa ja millä tahansa! Minusta tulee vielä poliisikin jonain päivänä :)
Odottaisit hetken? :) Kummankin parhaaksi?
Vaikka et halunnut olla tympeä, niin onnistuit kuitenkin olemaan. Kuka tuossa on sanonut, ettei pysty hoitamaan päivittäisiä asioitaan? Lääkkeen avulla taitavat pystyä, ainakin minä ymmärsin kommentit niin.
Ei se maailma kuule niin mene, että kaikki taudit joskus paranisivat ja menisivät ohi. Itselläni ei ole masennusta, mutta minulla on vakituinen lääkitys toisenlaiseen vaivaan ja ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta, että se lääkitys joskus loppuisi tai tauti menisi ohi. Käytän siis jatkuvasti lääkkeitä ja lääkärit ovat sanoneet, että missään tapauksessa en saa lopettaa lääkitystä, se olisi vauvalle isompi riski kuin nykylääkitys. Ja vauva on kasvanut ja kehittynyt kaikkien käyrien ja arvojen mukaan hyvin.
Ideaalimaailmassa ihmiset tulevat terveiksi ja vasta sitten hankkivat lapsia, käytäntö on vähän erilainen, yritetään kaikki hyväksyä se ja olla suvaitsevaisia, eikö niin? Olen samaa mieltä kuin sinä, ettei lasta saa hankkia "omaksi turvaksi" mutta en minä ainakaan niin ymmärtänyt noita edellisiä viestejä...
Valitettavasti on meitä joilta lopettaminen ei onnistu. Olen syönyt erilaisia lääkkeitä vuodesta -97. Olen koittanut lopettaa, mutta parissa kuukaudessa vajosin takaisin toivottomuuteen. Lääkityksessä elän kuten kuka tahansa terve ihminen.
Pitäisikö lasten hankkiminen kieltää epilepsiapotilailta, syöpäsairailta tai
pyörätuolipotilailta? Entäs kaikki muut maailman sairaudet, jotka rajoittavat ihmisen elämää?
Kamalaa, miten historia toistaa itseään, mitään ei ole opittu, puhut nimittäin kuten Hitler konsanaan mestatessaan kaikki "poikkeavat" ihmiset. Pelottavaa.