Elämä ei ole helppoa (

- Saara tuu nyt kattoon tätä hevosta, paras ystäväni Mari aneli puhelimessa.
- Joo, no okei. Mä tuun.. Oota hetki niin puen päälleni ja tuun sitten saman tien, sanoin Marille.
Puin vaatteet päälleni astuin pitkään eteisen käytävää ja astuin ulko-ovesta lämpimään kevät päivään.
Pysähdyin puutarhaamme ja katsoin taloamme. Talo oli valkoinen ja aivan valtava. Olimme muuttaneet siihen vuosi sitten. Helsingistä landelle, aika iso muutos, mutta olimme siskoni ja veljeni kanssa sopeuuneet tänne todella hyvin. Talossamme oli kaksi kerrosta. Alakerrassa olivat olohuone, ruokasali ja keittiö. Meillä oli erikseen ruokasali, koska äiti ja isä pitivät talossamme paljon kutsuja. Yläkerrassa oli 4 makuuhuonetta; minun, sikoni Siljan, veljeni Samin ja äidin ja isän makuuhuoneet. Lisäksi siellä oli kaksi vierashuonetta ja kylpyhuone.
- Mä meen kattoon sitä Marin hevosta, huusin äidilleni, joka oli puutarhassa.
- Okei, mutta tuletsitten kuudeksi takaisin ja käytkö hakemassa Silverin ensiksi sisällä? äiti kysyi.
- Joo, mä otan sen, otan loput sitten myöhemmin, sanoin lähdin kävelemään metsään päin.
Silver oli minun hevoseni. Täällä pienessä kylässä melkein kaikilla 14-vuotiailla oli oma hevonen tai poni. Ponia minulla ei ollut, koska olin aika pitkä ikäisekseni.
Kävelin metsän läpi kapeaa polkua, joka oli lyhyempi reitti talleille. Puitten välistä nain punaisen tallirakennuksen, jonka takana oli peltoaukeita. Osa pelloista oli ympäröity sähkölangalla. Kävelin reippain askelin tallille ja aukaisin vitivalkoisen puuoven. Ovi aukeni hieman narahtaen. "Hitto, tääkin täytyy korjata", manasin mielessäni. Kävelin sisälle satulahuoneeseen ja sen perällä olevaan komeroon. Otin sieltä mustan, nahkaisen riimun ja pitkän mustan juoksutusliinan.
Kävelin tallin lävitse ja näutin tallin viileydestä. Kävelin ulos ja suunnistin kaikista uloimmalle tarhalle, jossa Silver laidunsi. Muut hevoset katsoivat uteliaina touhujani.
- Silver, tuupa niin mennään sisälle, huusin Silverille ja siristin silmiäni nähdäkseni sen. Viimein näin ruunikon, orin, jolla oli suuri tähti päässään. Se katsoi minua noilla uteliailla silmillään ja pureskeli heinää samalla. Sitten se lähti astelemaan kohti minua, ja pian alkoi ravaamaan. Silver ravasi luokseni pitkin, matkaa voittavin askelin. En ollut aikoihin hakenut Silveriä tarhasta, joten ajattelin että se ravaa kauniinti luokseni jälleen näkemisen kunniaksi... Mutta kun meidän välillämme oli vain jotain 5 metriä, niin se teki äkkipysähdykden, hyppäsi pystyyn ja lähti laukkaamaa aiva toiseen suuntaan.
- Ja tollako mun pitäis ratsastaa tänään, ajattelin ääneen.
- No oo siellä sitten, huusin sille kiukuissani ja lähdin kävelemään pois päin, mutta jätin riimun ja liinan siihen portin viereen. Kävelin talliin ja sytytin valot, koska siellä oli hieman hämärää. Soitin nopeasti Marille.
- No kerro, Mari vastasi iloisena puhelimeen.
- Mulla nyt vähän kestää, kun Silver ei TAASKAAN tuu sisälle, siitä on tullut ihan hirvee kun mä en oo ollut täällä, sanoin Marille väsyneenä.
- No, jos mä tulisin sinne tällä Missellä, kun sillä pitäis kuitenkin ratsastaa, Mari sanoi.
- No joo, tuu vaan. Voit sitten auttaa mua vähän liikuttaan noita hevosia, sanoin o selvästi iloisempana ja suljin luurin.
Astelin tallin käytävää pitkin ja hain kottikärryt ja aloin siivooman karsinoita, ainoastaan Silverin karsina oli siivottu.
Jaoin myös ruuat valmiiksi ja lakaisin käytävän.
Menin satulahuoneeseen ja istuin pöydän äärelle. Katselin lappuja, jotka äiti oli kasannut siihen.
- Viikko poissa ja kaikki on ihan perseelleen, puhuin tallikissalle.
Menin hakemaan muita hevosia sisälle. Hain ensiksi äidin mustan tamman Josen, joka oli jo 18-vuotias. Äiti oli kilpaillut Josella joskus kenttää, ja voittanutkin jotain "isoja" kisoja.
Jose nosti ylväästi mustaa päätään, jossa oli katkopiirto, ja ravasi portille. Kiinnitin riimunnarun riimun ja aukaisin portin. Lähdin taluttamaan Josea talliin. Huomasin, kun Mari ratsasti suurella rautiaalla hevosellaam tallin pihaan.
- Moi, Saara, se huusi.
- Moikka. Hieno hevonen, huusin sille takaisin.
- Voinko mä laittaa tän jonnekkin? Minna kysyi.
- Joo, johonkin.. Laita se vaikka Ripen karsinaa, Sami on valmennuksessa, sanoin sille ja talutin Josen edellä talliin.
Vein Josen karsinaansa ja otin riimun pois ja laitoin karsinan oven kiinni.
- Minkä rotunen toi on? kysyin Marilta.
- Hannoveri tää on. Ostettiin viime viikolla, kun sä olit siellä leirillä. Miten muuten meni? Mari kysyi viitaten viikon keatäneeseen valmennusleiriin.
- No se oli ihan ok. Siellä oli yksi semmonen jätkä.. ihan söpö semmonen, mutta se oli niin kusipää, sanoin Marille ja tämä valahti vihreäksi kateudusta.
- Oisit soittanut mulle, niin mää oisin tullut vähän kattomaan sitä söpöä jätkää, Mari sanoi nauraen.
- Mennään nyt hakemaan noi muut sisälle, sanoin ja viitoin ovelle päin. Kävelimme rinnakkain ja juttelimme siitä kuinka Mari oli ollut auttamassa aitiä tallin kanssa. Otimme Siljan hevoset, Viken ja Masan, jotka kummatkin ovat suuria massiivisia ruunia, joilla Silja kisaa koulua. Molemmat ovat oikeita katujyriä, en voinut ymmärtää, miksi Silja oli ostanut juuri nämä hevoset. Silja kuitenkin menestyi niillä ihan hyvin.
Veimme hevoset talliin ja jätimme ne syömään. Mari otti ensin Samin ruunan, Maken ja minun tammani Astan ja vei ne talliin ja tuli sitten ottamaan minun puoliverioriani, Maxia. Max ja Silver olivat aika lailla samanlaisia; Villejä ja kurittomia. Molemmat olivat 5-vuotiaita, mutta pitkälle koulutettuja.
Mari pärjäsi hyvin Maxin kanssa, koska hoiti tätä aina kisareissuilla.
Kävelin Silverin tarhalle ja tällä kertaa se oli jo odottamassa portilla ja antoi vielä kiinikkin. Asetin narun suuhun, koska Silver vaikutta aika virkeältä. Mari oli lähtenyt ja Maxin kanssa tallille päin, kun minä avsin portin ja lähdin taluttamaan Silveriä talliin. Silver kulki koko matkan hienosti.
- Voitaisiin mennä ratsastamaan Silverillä ja Josella, kummallakin pitäisi mennä vähän kevyemmin, sanoin Marille, joka kuunteli sanomatta mitään. Otin Silverin varusteet ja kannoin ne sen karsinan eteen. Mari seurasi perässäni Josen varusteet mukanaan. Katsoin Josen varusteita; vanhat ja kuluneet, pian täytyisi sillekkin ostaa uudet varusteet, ainakin suitset. Silverin varusteet olivat juuri päinvastaiset; uudet Sübbenin suitset (kahdet ertilaiset) ja Kiefferin koulusatula ja Stübbenin estesatula. Suojat ja harjatkin olivat juuri ostettuja.
Rahaa meillä oli aina ollut. Siitä kiitos isälle, joka matkustelee hyvinkin paljon; ulkomaillakin. Äiti toimii täällä kotimaassa edeustus tehtävissään.
- Mennään kentälle vähän treenaan koulua, sanoin Marille.
- Okei, tuleeko Sami tänään kotiin? Mari kysyi odottamattani.
- Joo tulee, kuinka niin? Onko sulla ja Samilla jotain säpinää? kysyin leikkisästi.
- Itse asiassa me ollaan kimpassa.. Sami ei ilmeisesti ollut vielä kertonut sulle? Sen k...
- TE OOTTE KIMPASSA!!! Miks vitussa te ette mulle sanonut? Mä oon nyt vähän pettynyt teihin, ku ette mulle mitään sanonut, sanoin mukamas suuttuneena.
- Anteeks. Mutku Samin piti soittaa mulle ja se sano et SE haluu kertoo sulle, Mari sanoi.
- Joo, no ihan kivahan se on et te ootte kimpassa, sanoin iloisesti ja talutin tanssahtelevan Silverin ulos.
Talutin Silverin nurkan taakse ja nousin nopesti selkään. Silver tanssahteli vähän ja yritti kiskoa ohjia pois, mutta pidin ohjat tukevasti käsissäni. Kiristin satulavyön ja säädin jalustimet valmiiksi.
- Ootko sä jo selässä? huusin Marille, joka oli nurkan toisella puolella.
- Joo oon mä, Mari vastasi.
Lähdin menemään käyntiä kentälle päin ja Mari seurasi Josella turvallisen välimatkan päässä. Silver oikein puhkui intoa ja vilkkautta. Se pysähtyi portille ja nosti päänsä korkealle kuin katsoakseen että onko kentällä mörköjä.
- No niin, meneppäs nyt, sanoin orille ja puristin pohkeet kiinni kylkiin. Silver käveli jännittynein askelin kentälle.
- On tää kyllä hassu. Kun tätä irtojuoksuttaa kentällä, niin ei mitään, mutta kun pitäis ratsastaa niin ei tuu mit...
Lauseeni jäi kesken kun Silver 'paikansi' mörön ja päätti lähteä jahtaamaan sitä. Pukkilaukkaa kentän toiseen päätyyn ja äkkikäännös vasemmalle oli tasapainoleni liikaa. Putosin Kyljelleni maahan ja Silver katsoi minua hölmönä.
- Joo, on se kyllä hassu, Mari sanoi tirskuen ja käveli JOsen kanssa rauhallisesti käyntiä pitkin ohjin.
Nousin ylös ja kirosin Silverin hiljaa mielessäni. Nousin takaisin Silverin selkään ja ratsastin uralle ja annoin sen kävellä lepokäyntiä. Ratsastimme käynnissä ja ravissa voltteja, ympyröitä ja kiemurauria saadaksemme hevoset kuuliaisiksi.
Jose ei ollut yhtään yhteistyö kykyinen ja Mari joutui tekemään kunnolla töitä sen kanssa. Lopuksi laukkaulimme ympyröillä ja teimme pari laukanvaihtoa. Menimme maatoon hieman jaloittelemaan ja huomasimme että Sami tulee kopin kanssa pihaan. Kun tulimme maastosta, niin Sami oli ottanut jo Ripen pois ja vei sitä talliin.
- Moikka hani, Mari huusi ja Sami punastui hieman, kun huomasi ettei itse ollut kerinnyt kertoa asiasta minulle.
- Moikka, kulta. Miten Silver meni tänään? Sami kysyi ja katsoi Silverin unista ilmettä.
- Ihan kivasti, vähän kunto ropissut. Olsit kyllä voinut ratsastaa sillä edes kerran, sanoin Samille moittivalla äänellä.
- Joo, mut en mä ton selkään uskalla mennä. Sitä paitsi mulla oli vähän kiireitä. Ton Marin hevosta etittiin ja kaikkee, Sami puolustautui.
- Eli siis sä ettit sun uudelle heilalle hevosta ja teitte kaikkee muuta kivaa, mutta sä et kerinnyt kertaakaan ratsastaa Silverillä, vaikka sä tiedät miilanen tää on kun se saa levätä, sanoin jo hieman suuttuneena.
- Mitä vittua sä oikeen vaahtoot? Onko sille sattunut jotain mukamas? Sami alkoi jo kimmatua.
- No ei, mut musta ois ollu reiluu jos sä olisit ratsastanut tällä edes kerran, sanoin vastaan.
- Reilua? Kuinka niin?
- Kuka ratsasti sun puolihullulla Ripella kun sä ja Satu olitte paneskelemassa jossain, tai kun sää ja Saana olitte Kanarialla? MInähän sillä ratsastin ja liikutin kaikki muutkin sun hevoset, huusin jo. Silverkin huomasi äänensävyni sillä se alkoi jo tanssahdella levottomasti. Laskeuduin alas selästä ja vein Silverin talliin. Otin siltä varusteet pois ja vein sen pesupaikalle. Pesin Silverin selän ja kaulan kylmällä vedellä ja kylmäsin hieman jalkoja. Hain Silverille ohuen loimen kaapista ja vein sen takaisin ulos.
Kuulin kun Mari ja Sami tulivat talliin iloisesti naureskellen. Otin Maxin harjat ja menin harjaamaan sitä.
- Enkö mä saa mennä Maxilla tänään? Mari kysyi ja Kiehnäsi Samin kyljessä.
- Et saa. Meen sillä esetitä, kun sunnuntaina on kisat. Meetkö sä Ripellä niihin, kysyin Samilta.
- Joo Ripellä 110cm ja 120cm. Makella olis tarkotus mennä ainakin 120cm ja ehkä 130cm. Kellä sä meet? Sami kysyi ja suuteli Maria samalla.
- Josella pitäis mennä 120cm ja 130cm. Maxilla ainakin 110cm ja 120cm, 130cm ei oo ihan varma vielä, kattoo nyt miten tää hyppää ja Silverillä meen 100cm. Astallakin pitäis varmaan jotain hypätä. Sit Vikellä ja Masalla jos SIlja ei mee, sanoin pyöritellen siömiäni.
- Okei. Mä muuten lupasin Marille että Sakke voi tulla meidän talliin asumaan, kun kaupungissä tallivuokra on niin iso, Sami sanoi ja odotti hyväksyntääni.
- Paljonko? kysyin vaistomaisesti.
- 250 euroo, Mari sanoi ja jatkoi: - Paljoko te otatte? Sami aukaisi jo suunsa sanoakseen varmaankin että eihän me mitään oteta.
- Semmonen 200 euroo olis aika kova sano, kiirehdin sanomaan.
- Mutta Saara... Sami alkoi vonkumaan.
- Ei mitään muttia, Me mennään perikatoon tätä menoa.. Toimiston pöytä on täynnä laskuja ja siihen on kasattu kaikki mitä me tarvitaan. Mulla menee koko viikko kun mä tilaan kaikki tarvittavat. Olisit voinut edes sanoo äitille että meillä ei oo enää heinää paljoo, niin se olis tilannut ne, sanoin nopeasti ja tuijotin Samia, joka katsoi lattiaan.
- Mitä sä oikeen niuhoot? Eihän tää Samin vika oo.. Mari alkoi selittämään.
- Kysyikö joku sulta jotain? ärähdin Marille.
Lopetin Maxin harjaamisen ja menin kentällä rakentamaan esterataa. Rakensin toiselle kentällä pieniä verryttelyesteitä ja vähän korkeampia esteitä ja laitoin puolmeja sinne tänne ja mittailin välejä. Toiselle kentälle rakensin ison esteradan, johon kuului: lankkupysty ja lainepysty, okseri, trippeli ja muuri. Laitoin sinne myöskin pienen vesiesteen. Marssin takaisin talliin, jossa Marin Sami kuhertelivatkin jo täydessä vauhdissa. En kuitenkaan välittänyt heistä, sillä olin tottunut Samin tyttöystäviin, olihan hän suosittu poika. Oli minullakin ollut monta poikaystävää, mutta ne eivät oikein kestä.
Menin satulahuoneeseen ja avasin Maxin kaapin oven ja sieltä paljastui lappu, jossa luki että Mari olisi halukas ostamaan Maxin pilkkahintaan. Revin paperin raivon vallassa pieniksi palasiksi ja otin Maxin estesatulan ja suitset, joihin piti vaihtaa pelhamit. Otin Maxille estesuojat ja laitoin ne sen jalkoihin ja laitoin suitset ja satulan.
Talutin Maxin ulos ja nousijn ketterästi sen selkään. Kiristin satulavyön ja huomasin auton tulevan pihaan. Autosta astui Punahiuksinen Netta, joka kävi tallillamme hoitamassa hevosia. Oikeasti hän hoitaa Astaa ja Rippea silloin tällöin. Heilautin kättäni tervehdykseksi.
- Moi. Ratsastamaanko meet? Netta huusi juoksi luoksemme.
- Joo, esteitä, sanoin lyhyesti.
- Mä voin tulla nostelemaan puomeja, Netta tarjoutui ja hymyilin hänelle vastaukseksi.
Annoin Maxin kävellä pitkin ohjin lepokäyntiä.
- Mari ja Sami on siis yhessä? Netta uteli. Katsoin vaan eteenpäin ja totesin: - Joo.
- Meetkö niihin viikonlopum kisoihin? Netta kysyi, vaikka tiesi jo että menen. Kesällä kävin melkein kaikissa kisoissa.
- Joo meen. Maxilla, Silverillä, Josella, Astalla ja ehkä Vikellä ja Masalla, kattoo nyt. Haluutko tulla hoitamaan? kysyin Netalta, aivan niin kuin tämä jo odottikin noita sanoja.
- Takuulla, tuleeko Mari hoitamaan Silveriä ja Maxia? Netta uteli.
- En taida ottaa sitä mukaan, se asettuu poikkiteloin mun tielle nyt, kun se on Samin kanssa. Joka paikassa pitää olla naama auki, sanoin ja naurahdin päälle.
Enää olisi pari päivää aikaa valmistautua viikonlopun kisoihin. Onneksi ne olivat kaksipäiväiset, muuten tulisi varmaan kiire. Otin Maxilla lyhyet ohjat ja sain sen melkein heti ohjastuntumalle.
- Marilla on oma hevonen, sanoin siirsin Maxin tasaiseen raviin ja aloin keventämään ja tekemään ympyröitä.
- Ai jaa, kisaakohna se sillä? Netta kysyi.
- Enpä tiiä, se vaikuttaa aika kamkeelta ja kömpelöltä. Varmaan sopiva maastohevonen, sanoin.
- Vai että kömpelö?!? On se nyt parempi kuin yksikään sun kaakeista, Mari huusi minulle kentän laidalta. Hymyilin itsekseni.
- En kyllä tuu enää hoitaa Silveriä ja Maxia, meen Samin mukaan, Mari ilmoitti keimaillen ja huomasin kuinka Netan naama venähti. Olihan Nettakin seurustellut Samin kanssa ja menettänyt tällä jopa neitsyytensä.
- En olis kysynytkään. Netta lupautu jo ja lupasin Maxin sille hoitohevoseksi, niin joku pienempi saa Astan, sanoin ja hymyilin Marille ilkeästi. Marin naama venähti ja suu jäi auki, kun nostin Maxilla laukan.
- Voi vítun ämmä, Mari huusi aidalta, - Luulet vaan että meidän ystävyys jatkuu!! Sun elämästäs tulee helvéttiä, mä teen siitä helvéttiä!!
Pysäytin Maxin keskelle kenttää ja katsoin Maria ja sitten Samia.
- Painu helvettiin mun tallilta!! Mua sä et uhkeile mun maillani, huusin ja jatkoin Maxin kanssa puomeilla.
Mari ja Sami lähtivät kävelemään autolle ja hyppäsin Maxilla ensimmäisen esteen. Max tuntui hyvin pirteältä, joten voisin hypätä tänään kunnolla.
Tunnin kuluttua annoin Maxille pitkät ohjat ja annoin sen kävellä pitkää käyntiä.
- Jontte kyseli sua eilen, Netta sanoi. Jontte oli varmaan koulumme suosituin jätkä. ihan kivännäköinen, mutta leikki tyytöjen tunteilla.
- No mitäs se? kysyin.
- Halus lähtee sun kanssas leffaan, Netta sanoi ja kateus kuulsi hänen äänessään.
- No siinähän haluaa, totesin ja laskauduin alas, - Sää voisit viedä tän talliin ja ottaa varusteet pois, pestä sen ja kylmätä jalat. Laita linimenttiä, kun hyppäsin niin paljon. Siten semmonen ohut vaaleen sininen loimi ja ulos tarhaan, opastin Nettaa, joka selvästi oli innoissan uudesta hoitohevostaan.
Ratsastin vielä Astalla, menin sillä pieniä hyppyjä, vähän kontrolli harjoituksia. Vein Astankin vielä hetkeksi ulos. Katsoin että tallissa kaikki on kunnossa ja lähdimme Netan kanssa taloamme kohti. Kun pääsimme pihaamme, niin huomasimme että Jontte istui rappusilla Mari sylissään. Kun Jontte huomasi meidät, niin se melkein heitti Marin pois sylistään ja hymyili minulle ihanasti. Kyllähän se oli söpö; pitkä, ainakin 180cm, siniset silmät, vaaleat pörröiset hiukset, lihaksikas ylävartalo ja hymy oli kaunis. Kyllähän minä tykkäsin, minulle se oli ollyt oikein mukava aina, mutta nyt minun teki mieli motata sitä.
- Saara moi, me ihmeteltiinkin missä sä oot, Jontte sanoi hymyillen.
- Jaa, siinähän odotitte, sanoin vähän turhankin tylysti. - Missäs Sami on, mulla on sille asiaa? kysyin Marilta, joka oli selvätä häpeissään jäädessään kiinni iskuyrituksestään.
- Se meni Tuukalle, Mari informoi. Nyökkäsin vaan päätäni ja kävelin Netta perässäni siälle. Mari ja Jontte seurasi perässäni. Menin suoraan jääkaapille ja otin sieltä minulle ja Netalle limsapullot ja lähdimme yläkertaan.
Jontte ja Mari jäivät alakertaan.
- Tää ei oo sitten mikään yleinen oleskelupaikka, tää on meidän koti, huusin vielä yläkerrasta. Kuulin kun ovi kävi ja joku juoksi rappuset ylös. Arvasin että se on Sami. Sami aukaisi oven ilman koputuksia ja tuli huoneeseeni, hänen perässään Tuukka, johon olin ollut kauan lääpälläni, mutta nyt se oli jo laantumaan päin.
- Tuukalla olis sulle ehdotus, Sami sanoi hengästyneenä ja katsoi Tuukkaa.
- Niin, että jos mun hevonen vois tulla teille, niin sä ratsastaisit ja kisaisit sen ja sitten mä möisin sen. Rahat puokkiin ja saat palkkaa kisaamisesta ja ratsastamisesta, Tuukka sanoi ja hymyili vinosti.
- No mikäs siinä, kai se käy, sanoin yrittäen hillitä itsenä, mutta hyppäsin Samin kaukaan ja nauroin.
- Mikäs sille tuli, Tuukka kysyi ihmeissään Samilta.
- Se vaan pitää ajatuksesta, siinä kaikki, Sami sanoi ja he lähtivät huoneestamme.
Joimme limsat ja sitten Netan piti lähteä.