Olen yksin... Olen 3-kymppinen nainen, juuri eronnut avomiehestäni. Avasin juuri viidennen ja tältä päivältä vikan kaljan. Seuraavaksi lähden ostamaan karkkia, jotka oksennan pois. Eli sairastan bulimiaa.
En ole alkoholisti, mutta juon viikonloppuisin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Yleensä kuitenkin enemmän. Olen käyttänyt huumeita, mutta ne olen lopettunut jo. Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, mutta sekin tuntuu olevan voitettu.
Masentaa ajatus, että ainako tulen ajalehtimaan ongelmasta toiseen? Ainako koen syyllisyyttä jostain? Kirjoitin nyt alkoholi palstalle, enkä bulimiaan, koska nyt koen enemmän häpeää alkoholin käytöstä. Teen työni kunnolla, enkä juopottele viikolla. Mutta näin yksin viikonloppuna tekee mieli ottaa.. en jaksa vastustaa, kun itkettää niin kovin. Tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka ystäviä on. Häpeän itsenäni ja tiedän että syytä onkin.
En ole alkoholisti, mutta juon viikonloppuisin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Yleensä kuitenkin enemmän. Olen käyttänyt huumeita, mutta ne olen lopettunut jo. Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, mutta sekin tuntuu olevan voitettu.
Masentaa ajatus, että ainako tulen ajalehtimaan ongelmasta toiseen? Ainako koen syyllisyyttä jostain? Kirjoitin nyt alkoholi palstalle, enkä bulimiaan, koska nyt koen enemmän häpeää alkoholin käytöstä. Teen työni kunnolla, enkä juopottele viikolla. Mutta näin yksin viikonloppuna tekee mieli ottaa.. en jaksa vastustaa, kun itkettää niin kovin. Tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka ystäviä on. Häpeän itsenäni ja tiedän että syytä onkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
>>En ole alkoholisti, mutta juon viikonloppuisin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Yleensä kuitenkin enemmän.>>
Sinussa taitaa olla kuitenkin ainesta tulevaksi alkoholistiksi. Pienillä määrillähän se juominen kaikilla on alkanut.
Muista: Alkoholismi on sairaus, joka kieltää itsensä.
Terv. Aarne
PS. Minä luulin 20 vuotta, etten ole alkoholisti.