Onko kumppanini masentunut?

Olen seurustellut vaimoni kanssa lähes vuosikymmenen. Liitto ollut aina onnellinen ja hyvä. Olemme kuin luodut toisillemme ja molempien vilpitön toive ja haave ollut että eläisimme tämän elämän yhdessä loppuun. Suhde on ollut aidosti hyvä.

Mainittakoon taustana, että hänellä on 2v ennen meidän tapaamista diagnotisoitu 2 suuntainen mielialahäiriö sekä vaikea masennus. Nämä eivät kuitenkaan ole olleet läsnä suhteen aikana.

Suhde on nyt päättymässä eroon hänen tahdosta. Syy tähän on, ettei hän enää rakasta minua. Pitää enää ystävänä. Tämä on outoa, koska meidän suhde on aina sisältänyt rakkautta ja romantiikkaa. Kuukausi ennen tätä eroilmoitusta hän vielä kertoi minulle aidosti rakastavansa minua. Nyt ei kuulemma tunne enää mitään. Kun suutelemme, ei tunne mitään.

Mielestäni tämä ei ole normaalia, joten aloin epäillä voisiko tässä olla taustalla mielenterveyteen liittyviä asioita. Eihän pitkää ja onnellista liittoa päätetä "hetken mielijohteesta"

Lähestyin hänen ystäviä ja perhettä. Kaikki sanoivat samaa. Hän ei ole enää entisensä. Ei vastaa viesteihin eikä ole oikeasti läsnä kun tapaa kasvotusten. Tämä vahvisti minun teoriaa.

Aloin miettimään taaksepäin aikaa. Hän on viimeiset kuukaudet räplännyt todella paljon puhelinta, maannut hiljaisuudessa jopa vessassa lukkojen takana "piilossa", ollut todella ärtynyt ja välttelee kontaktia. Kun kerroin näitä asioita muille, he vahvistivat saman. Hän pakenee puhelimen ääreen kaikkea eikä pysty keskustelemaan oikein mistään.

Kun kysyin häneltä onko ollut tekemisissä ystävien kanssa, vastaus oli että ei, koska ei vaan jaksa sosiaalista kontaktia. Helpompi vaan paeta kaikkea puhelimen ääreen. Hänelle rakkaat lemmikkimme ovat myös jääneet täysin vailla hänen huomiota, eivätkä herätä enää juuri mitään tunteita.

Hän myös itse tajusi kaiken tämän ja meni töissä lääkärin juttusille. Mainittakoon väliin, että hän kävi normaalisti töissä ja urheilee kovaa. Lääkäri passitti psykiatrin luo. Nyt on takana pitkä sairasloma ja vielä pitkä edessä. Eli ilmeisesti myös psykiatri oli huomannut jotain, koska määräsi suorilta pitkälle lomalle. Mitään diagnoosia ei kuitenkaan tehty ensimmäisellä käynnillä, kuten ei myöskään lääkitystä.

Hän ei siis tunne mitään ketään kohtaan, eikä saa mielihyvää muutakuin urheilusta. Viettää nykyään paljon aikaa maaten telkkaria katsellen, välillä jopa makaa vaan ja tuijottaa kattoa musiikkia kuunnellen. Haluaa erota eikä oikein halua olla juuri tekemisissä. Ei enää koske tai tule lähelle. Tämä kaikki muuttui alle kahdessa kuukaudessa. Alle kaksi kuukautta sitten normaalisti seksiä, mutta nyt ahdistaa pelkkä lähellä oleminen. Tuntuu, että mitä tahansa sanon tai teen, on väärin. Hän myös keksii minusta mitä ihmeellisimpiä juttuja, joilla perustelee eroa. Ei myöskään kykene enää suunnittelemaan mitään. Katsoimme elokuvan hobitti ja kysyin koska haluaisi jatkaa kakkososaan. Tämäkin nosti ahdistuksen esiin ja sanoi ettei kykene tällaisiin päätöksiin nyt.

Hänellä oli rankka viime vuosi urheilun ja töiden takia. Väsymys ja stressi on varmasti ollut läsnä, joten se saattaisi toimia laukaisijana.

Soitin itsekkin mielenterveyspalveluihin kysyäkseni neuvoa omaan toimintaan. Sieltä sanottiin, että kokemukseni kuulostaa tutulta, varsinkin läheisten pois työntäminen.

Onko täällä kohtalotovereita tai masennuksesta kokemusta omaavia?