Isä on murrosikäisen tytön läheisin ystävä

Kuinka normaalina pidätte sitä, että murrosikäisen tytön paras ja läheisin ystävä on oma isä? Kiva asiahan se on, tiettyyn rajaan asti, mutta kun palapelin palasia alkaa latoa paikalleen, muodostuva kuva herättää minussa ihmetystä, välillä jopa kuumotusta.

Isän ja murrosikäisen tyttären läheistä suhdetta pönkittää se, että he asuvat kahdestaan. Ei ole muita lapsia ja tyttären äiti ei ole enää kuvioissa. Isää eivät muut naiset kiinnosta, joten entisen vaimon tilalle ei ole tullut uutta naista, ei edes naisystävää. Miksi tulisi, kun voi olla, asua ja elää oman murrosikäisen tyttären kanssa kahdestaan?

Mitä isä ja aikuisuutta lähestyvä teini-ikäinen tytär tekevät yhdessä? Aivan kaikkea: käyvät kaupassa yhdessä, shoppailevat tyttären vaatteet (alusvaatteita myöten?) yhdessä, käyvät kuntosalilla yhdessä, lenkkeilevät yhdessä, katsovat elokuvia yhdessä, matkailevat yhdessä, saunovat yhdessä...

Kaikkea, mitä ylipäänsä voi tehdä yhdessä he tuntuvat tekevän yhdessä, mikä minua vähän ihmetyttää, kun murrosikäiset tytöt pyörivät yleensä oman ikäisten kaverien kanssa ennemmin kuin oman iskän. Toki jos ei ole kavereita, ei sisaria, ei äitiä, niin oma isä on tietysti luonnollisin vaihtohto läheiseksi ystäväksi.

Oma mielikuvitukseni lähtee vaan välillä laukalle ja mietin kuinka läheisiä he oikeasti ovat? Toivottavasti eivät liian läheisiä. Palapelin palasista kun vaan muodostuu minun kokoamana erikoinen kuva. Ehkä mietin liikaa mitä minä tekisin, jos asuisin kahdestaan 16-vuotiaan tytön kanssa ja tekisimme kaiken yhdessä.