Mä oon nyt seurustellu poikaystäväni kans melkeen 6kuukautta. Me asutaan eri paikkakunnilla, joka tietenkin vaikuttaa paljon asiaan. Mutta kaipaisin nyt neuvoja, koska tuntuu ettei hän enää välitä minusta, vaikka väittääkin rakastavansa mua. Ainahan sitä saa sanoa, mutta sen tarkottaminen on eri asia. Mä rakastan, ihan oikeasti rakastan, tätä poikaa. Nykyään en vain saa häneltä mitään huomiota. En saa puheluita, tai jos itse soitan hänelle, hänellä on AINA joku kiire jonnekkin. En saa tekstiviestejä häneltä, jos itse tekstaan hänelle en saa siihen vastausta. Ehkä siihen vaikuttaa se, että hän on nyt armeijassa. Mutta aina kun on iltavapaata ja tekstaan/soitan hänelle, en saa mitään vastausta niille. Sitte vasta ku hän on menossa nukkumaan hän soittaa että pitää laittaa viestiä ja hän toivottaa sen viestin jälkeen sitten hyvää yötä.
Mä en jaksa enää tämmöstä. Siis, kyllä mä ymmärrän sen että armeijassa on kiire. Mutta, kun se ei muutu vaikka hän on lomilla.
VITTUILIJAT VOI PITÄÄ TURPANSA TUKOSSA, MÄ EN JAKSA KUUNNELLA MITÄÄN VITTUILUJA KU TÄÄ ON MUUTENKI NIIN VAIKIAA! Mutta toivon, että joku voisi auttaa mua.
p.s. Oon yrittäny puhua poikaystäväni kanssa, mutta se menee AINA siihen että hän sanoo että mä syytän häntä siitä ettei sillä ole aikaa.
Mä en jaksa enää tämmöstä. Siis, kyllä mä ymmärrän sen että armeijassa on kiire. Mutta, kun se ei muutu vaikka hän on lomilla.
VITTUILIJAT VOI PITÄÄ TURPANSA TUKOSSA, MÄ EN JAKSA KUUNNELLA MITÄÄN VITTUILUJA KU TÄÄ ON MUUTENKI NIIN VAIKIAA! Mutta toivon, että joku voisi auttaa mua.
p.s. Oon yrittäny puhua poikaystäväni kanssa, mutta se menee AINA siihen että hän sanoo että mä syytän häntä siitä ettei sillä ole aikaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Saat myötätuntoni!
Tuntuu, että tuo armeija ja uudet ystävät ovat nyt tärkeämpiä hänelle kuin sinä!
Sitä on varmaan vaikeeta kestää,mutta anna hänen elää sitä mieheksi kasvamiista ja ole kärsivällinen.
Jos hän rakastaa sinua,hän kyllä soittelee kun uutuuden viehätys on ohi.Jos ei soita, ei auta kun unohtaa hänet ja alkaa parentelemaan särkynyttä sydäntä :-(
Tsemppiä ja älä anna periksi!!
ps.Muista myös että liika kiinnipitäminen ei ole hyväksi. Mitä enemmän pidät hänestä kiinni,sitä kovemmin hän yrittää irrottautua.
Jollei elämäsi ole muusta kiinni kuin saaduista tekstiviesteistä niin se on varsin vähän.
Siellä voi olla tosiaan niin kiire, ettei yksinkertaisesti ehdi niitä näpyttelemään.
Koeta vaan kestää poikaystäväsi vaikeudet.
Ei hänkään siellä varmasti nauti. ajattele
aikaa muutama vuosi sitten jolloin minkäänlainen
viestintä ei ollut mahdollista.
vointeja molemmille ja jaksamista.
Jollei elämäsi ole muusta kiinni kuin saaduista tekstiviesteistä niin se on varsin vähän.
Siis, mitä sä tuolla tarkotit?
armeijan loppumista,se on vähän sellanen "poikien juttu",ja nuoretmiehet on niin kovia poikaporukassa kuluttamaan aikaansa,että kestää hetken aikuistua.Et varmaan lomilla joudu yksin oleen?On kato ehkä vaikeeta puhelimessa puhua ikävästä ym.mutta asiat selkenee kun intti on ohi.Älä syyttele ja riitele lomilla ja keksi itselles tekemistä muiksi ajoiksi,niin saat ajan kulumaan nopeammin.
Miespuoliset nyt vaan on sellasia etteivät osaa puhua tunteista,se on se miespuolisten geenien rasite.
Jaksa vaan ottaa rauhallisesti.
Kuvittele itses armeijassa, marssimassa päivät pitkät yms. Ihan ymmärrettäväähän se on jos tyyppi on iltavapaal väsynyt eikä oikein jaksais pitää yhteyttä. Toki, eihän tekstiviestin näpyttelemiseen paljoa energiaa vaadita, mutta se ku ajattelee mitä pitäisi kirjoittaa raastaa väsyneitä aivoja.
On vähä vaikia keksiä yksinään jotain tekemistä.
Kun, mulla ei tahdo olla kavereitakaan. Koulussa kyllä on, mutta ku ne ei vaan huomio mua mitenkään. Kun koitanalkaa puhua jostain niille, ne alkaa selittää päälle. tai sitte ku koitan liittyä niitten keskusteluun, nii ne vaihtaa aihetta. Joten mä joudun olemaan kaikki päivät yksin, jokaikinen päivä. Eikä me tämän poikaystäväni kanssakaan nähdä kovin useasti, kun välimatkaa on semmonen yli 400 km..
Mitäs jos siis hankkisit uusia kavereita? Mene jollekin kurssille, lähde harrastamaan jotain, mitä tahansa. Sieltä niitä ystäviä saa, aivan sama minkäikäinen itse on.
Ja kuten aikaisemmin sanottu, anna poikakaverillesi tilaa hengittää. Mitä kovempaa pidät hänestä kiinni, sitä kovempaa hän yrittää irrottautua. Julmaa, mutta niin se menee.
Odota mieluummin poikakaverisi yhteyden ottoa sinuun, näin minä tekisin.
Vanja
Jos antaisit hänelle vaikka tilaa hengittää jne. Kenties rauhallinen juttelukin olisi paikallaan joku v.loppu, ei mitään syyttelyitä tai syiden tivaamisia, keskustelkaa. Se on avainsana suhteessakin.
Kyselet että miten se jaksaa ja onko rankkaa ja voisitko tehä asian hyväks jotain. Toisaalta jos puhelimessa puhutte vain niin on aika vaikea jutella, miulla ainakin tulee hyvin nopeesti aina riitaa niissä tilanteissa.
Näettekö koskaan?
No siis, me ollaan kerran nähty "livenä" ja taas kesällä varmaanki nähään.
Miten mä voin antaa sille tilaa, koska mulla ei oo kärsivällisyyttä?
Mä en vaan jaksa oottaa, että se ottais yhteyttä. Jos mä jään oottamaan hänen soittoaan, nii mä vaan märisen koko päivän ja valitan sitä, että ku se ei soita.
Nii ja tuosta keskustelusta.. Mä oon yrittäny puhua sen kans ihan kunnolla, enkä mä oo omasta mielestä mitenkään syytelly sitä. Mutta ku se alkaa valittamaan sitä, että mä muka syytän sitä.
Olet kovin kiintynyt häneen, mutta hän ei ota teidän "juttua" niin vakavissaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö hän yhä sinusta pitäisi, vaan se kertoo ainoastaan miehen kevyestä, pintapuolisesta ajatusmaailmasta. Se on vähän sellaista, että "tekstaan silloin, kun jaksan", eli ei kovin suurta toisen huomioonottamista. Sen uskon vielä, että armeijassa on rankkaa eikä joka hetki ole valmis vastaamaan viesteihin, mutta se että EI MILLOINKAAN. Se on kyllä aika tylyä!
No, älä sinä sitä kuitenkaan itseesi ota :) Se on hänen oma mokansa. Tyyppi ei taida oikein osata käsitellä tyttöjä. Ehkä se johtuu suoranaisesti osaamattomuudesta! No, sinulla on aikaa "kouluttaa" häntä... ;)
Olen samaa mieltä kanssasi.
Jos ette ole nähneet kuin kerran puolen vuoden aikana, voi juttu tosiaan poikaystävästäsi olla kevyttä tms. Miten pitkä välimatka teillä sitten on ja kauan poikaystävälläsi on inttiä jäljellä?
Keinoa ei ole. Pitäisi vain ottaa itsestäsi niskasta kiinni ja olla tosiaan ottamatta häneen yhteyttä. Jos sinulla olisi harrastuksia tai kavereita, olisi tilanne helpompi, et ajattelisi koko ajan tätä tilannetta.
No meillä on semmonen vajaa 400km välimatkaa.. :( Ja hänellä kestää armeija vielä semmonen reilu puolivuotta.. :(
mä "koulutan" sitä? :/ Mitä mun pitäs sanoa sille tai jotain muuta vastaavaa..?
Ihan mielenkiinnosta: Miten ajattelitte saada tuon toimimaan? Asua koko ajan noin pitkällä toisistanne ja jatkaa kaukosuhdetta näkemättä toisianne vai?
Ollaan mietitty itekki sitä. Ja tultu tulokseen, että kunnes poikaystäväni armeija loppuu ja multa loppuu koulut nii sitte katotaan muuttoa yhteen. Onhan se pitkä aika vielä ja pitkä on välimatkaki. Mutta ei auta muu ku toivoa, että tää kestää.
Tehdä siis selväksi sen, että te olette eri sukupuolta ja odotatte toisiltanne vähän eri asioita. Jos poika sanoo aina soittopyyntöösi että "myöhemmin!", niin voit ottaa asian puheeksi ja kertoa, kuinka paljon tämä merkitsee sinulle. Voit myös yleisesti kertoa hänelle, mitä tytöt usein arvostavat, ja näin vihjailla hänelle, että olisi kiva jos hänkin joskus tekisi niin. Luulen, että tässä on aika paljon kyse siitä, että hän ei TIEDÄ, miten kaukosuhteen kanssa pitäisi toimia. Hän varmaankin luulee, että se riittäisi, kun silloin tällöin vain soittaisi. Mutta valaisepa asiaa... se kannattaa tehdä!
Jos poika ei (oikeasti) ymmärrä sinua, ei ole mitään järkeä jatkaa yhtedenpitoa. Seurustelevat parit ovat usein luonteeltaan jossain määrin yhteensulautuvia. Kyllä se siitä selviää... Kannattaa ensin yrittää keskustella.
Monelta olen saanut vastauksia ja varmaan aika moni ajattelee että olempas lapsellinen, kun luulen että tää tulis kestämään. Mutta mä en voi sille mitään.
Eilen juttelin poikaystäväni kans ja nyt ainaki toistaseksi (kunnes alan taas jostain huolehtia ja murehtia) on kaikki hyvin. Hän lupautu ottamaan enemmän yhteyttä ja vanno, ettei rakkaus hänen puoleltaan lakastu. Voihan se olla, että se jatkuu vielä etten kuule siitä paljoa mitään. Mutta ajan kanssa selvitään. Annan hänen itse ottaa yhteyttä, jos on ottaakseen.
Kiitos teille kaikille. :)
Ehkä mielessänne tuomitsitte ja haukuitte minut, mutta kiitos ettette ainakaan kovin pahasti haukkunu mua täälä.