Siis ihmisen kanssa, joka on hyvin yksityinen syvimmistä tunnoistaan jopa lähipiirille? Eli suhteen intiimystaso jää vaillinaiseksi, hengitystilaa ja itsellisyyttä molemmin puolin.
Kykenisitkö suhteeseen intiimihaasteisen kanssa?
Anonyymi-ap
52130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Kyllä, mutta eikö sellaiseen intiimihaasteisuuteen voisi hakea apua?
Se on persoonallinen ominaisuus, mikä suojelee haavoittumiselta. Toisilla on hyvin hauras itsetunto, mitä joutuu suojelemaan ylikulutukselta jotta seuraavanakin päivänä olisi voimavaroja.
En usko tohon ollenkaan
Miten vitussa itsetunto liittyy mitenkään boimavaroihin kerroppa vitusti tarkemmin
Kuulostaa enemmän persoonallisuushäiriöltä. Koska tavallinen alemmuudentunne on muutettavissa.
Yritin kuusi vuotta. Meni hermot.
Mikä vtun intiimiystaso? Kanssani tuollainen ei vaan onnistuisi, olen siihen liian avoin. Suht normaali joutuu olemaan kanssani vaikka se olisi vaikeaa
Jos joku on vtu niin sinä olet vtu
En voisi enää. Haluan saada omat kykyni käyttöön tämän elämän aikana. Toinen syy on se ettei sulkeutuneisuuteen ole mitään tarvetta tai funktiota.
Tulee mieleen aineenvaihduntahäiriöt? Ripulit ja muut. Ei haittaa.
Ripuli taitaa kuitenkin olla suolistohäiriö. Aineenvaihdunnalla tarkoitetaan muita toimintoja
Ei paskalla käyminen estä puhumista. Ethän sä koko päivää paskalla ole.
Puhu pönttö.
En voisi, avoimuus on ehdottoman tärkeää.
plus läheisyys .. ei mitään keskeneräistä eikä mitään siltä väliltä. koko juttu tai ei ollenkaan. tai no .. riippuu taas monesta tekijästä ja ihmisistä ja niinpoispäin, mutta mikäli kyseessä olisi aito suhde, jopa parisuhde, niin mikäli ihminen haluaa avoimen suhteen, niin suotakoon se hänelle. itselleni ei sellainen kävisi. en tuntisi oloani kovinkaan kotoisaksi tai rakastetuksi, jos suhde olisi liian avoin, väljä, vaikkakin pitää olla omaakin tilaa ja aikaa, mutta rajat siinäkin. yhdelle sopii yhdellä tavalla, toiselle toisella.
Parin keskinäisestä avoimuudesta oli kyse.
Nyt puhutaan asiaa asian vierestä.
No olisko tuon kaltain suhde seksisuhdetta ihmeempi tapaatte silloi kun toista panettaa niin sanotusti
höh no onhan siinä vissi ero. onko pano- vai parisuhteessa eli onko toisen kanssa vain silloin ku panettaa vai viihtyykö toisen seurassa muutenkin ajatuksineen päivineen ja haluaa antaa aikaansa toiselle ilman panojakin. on se ihan eri juttu jos toinen on esim muna suussa koko ajan puhumatta mitään ku ettei oo muna suussa ja puhuu.
Khjih https://youtu.be/M5SaazL9aPU
Riippuu pitkälit kuinka pahasta rajoittuneisuudesta on kyse. En minä itsekään ole kaikkien tunteideni kanssa avoin, mutta totaalisen mysteeriyksilön kanssa en kykenisi elämääni jakamaan.
Olen kuvatun kaltainen nainen, ja kuten ketjun vastaukset aika pitkälti osoittavatkin, vastaus on ’ei’. Ei ole vielä tullut vastaan miestä, jolla olisi kärsivällisyyttä yrittää avata tämä säilyketölkki paljain käsin.
Tämän ketjun vastausten lukeminen oli paikoitellen todella tuskallista, koska niissä ei ollut mitään uutta. Joku sentään ymmärsi, että persoonallisuuden piirteestä on kyse. Mutta muuten: liikaa tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä, empatian puutetta ja vihamielisyyttäkin. Oma elämänkokemus valitettavasti vastaa tuota. Eikä se tee minusta yhtään avoimempaa, päinvastoin. Ja tietysti siinä on se, että meidän sulkeutuneiden näkökulma ei kiinnosta. Aina näyttää kiinnostavan vain se, mitä ”normaalit” ihmiset haluavat ja ovat valmiita ”sietämään”. Sekin on surullista.
Siinä olen kyllä aloittajan kanssa eri linjoilla, että intiimiystaso jäisi välttämättä vaillinaiseksi. Meitä estyneitä on varmasti monenlaisia, mutta minä ainakin kaipaan jakamista, läheisyyttä ja näin ihastuneena seksiäkin, mutta ne vuosikymmenten aikana rakennetut muurit ovat korkeat. Ja niiden muurien kanssa temppuilu on henkisesti kuluttavaa, kuten yksi kommentoija vihjaisikin.
Siltikin, vaikka hedelmät varmasti vaihtelevat ihmisestä toiseen, meillä kaikilla on varmaan se jonkinlainen hedelmäsalaatti tarjolla toiselle. Useimmilla se on tosin kulhossa jo, ja jotkut ihmiset tarjoavat vielä lusikankin käteen, mutta osalla meistä se hedelmäsalaatti on vielä säilykepurkissa ja purkinavaaja on hukassa.
Voisin kuvitella, että jos jossain paralleelissa universumissa jollakin sitä kärsivällisyyttä sulkeutuneemman ihmisen kanssa on, niin tyydyttävä ja intiimi suhde on mahdollista syntyä siinäkin. Ja kenties se suhde on todennäköisemmin stabiilimpi, koska meistä ei saa uskottomia vaikka kuinka yrittäisi. Ihmissuhdedraamaa me vältämme myös viimeiseen asti, omalta näkökulmalta katsottuna ainakin. Se ei yksinkertaisesti kiinnosta. Haasteena on omalta osalta se, että arjessa pitää pystyä opetella sanomaan asioita ääneen, jotka mieluiten pitäisi siellä muurin takana. Ja pitää yrittää opetella vastaanottamaan rakkautta ja huolenpitoa - se on niin paljon hankalampaa kuin niiden antaminen.
Mutta siinä sitä unohdettua näkökulmaa jonkin verran. En aio tähän ketjuun palata, koska tämän lukeminen satuttaa, mutta jos joku sai tästä edes vähän ajateltavaa, hyvä niin.
Et aikonut enää palata ketjuun, joten et ehkä lue viestiäni, mutta kysyn nyt kuitenkin, kun heräsin kysymys. Mä ymmärrän, että asia voi harmittaa, mutta etkö itse koe ajattelutapaasi hieman ristiriitaiseksi? Yhtäältä vetoat omaan persoonaasi ja persoonallisuudenpiirteeseesi, jota pitäisi (aivan ymmärrettävästi kyllä) ymmärtää ja olla kärsivällinen. Samalla kuitenkin syytät muita ihmisiä "liiasta tietämättömyydestä, ymmärtämättömydestä, empatian puuteesta ja vihamielisyydestäkin". Etkö itse syyllisty tekstissäsi täysin samoihin virheisiin muiden ihmisten persoonaa ja persoonallisuudenpiirteitä kohtaan? Miksi vain yksi puoli olisi oikeutettu ymmärtämiseen ja empatiaan?
Tytöt juoruavat keskenään aivan kaikesta, brutaalin yksityiskohtaisesti. Tämän ominaisuuden voi mies "hyödyntää" monin tavoin.
Eipä kiinnosta tollaisissa asioissa elävä ”tyttömies”.
Ne "tytöt" juoruaa myös läheisille miehille aivan kaiken, myös ne jutut, joista asianomainen on pyytänyt, ethän kerro kenellekään. Hoitajat kertoilee ketä mitä oli potilaina, kaikki intiimit asiat kaikista ja kaikesta. Naiseen ei voi luottaa.
Tän takia ikuinen yksinolo näyttää tod.näköseltä kun naisilla tapana juoruilla ympäriinsä ties kenelle omista asioistani, hajoilen mielummin itekseni ja oon yksin kun kehenkään ei voi luottaa
Siten hitossa kuulostaa erittäin potentiaaliselta ajatukselta. Ja voisi toimia paremmin kuin hyvin aikani mutusteltuani.
Miten tuon lähipiirin ajattelit hinata ja mille etäisyydelle?
Itsellä meni juuri hiljattain välit juuri tuontakia hankaliksi, kyllä se vaan on yksi kulmakivistä ihmisten välillä että pystytään puhumaan asioista keskenään.
aina ei ole se toinen osapuoli asioista valmis keskustelemaan ja silloin on turvauduttava vaikka anona ilmaisemaan edes jollekulle asioitaan, ettei aivan yksin jää niiden kanssa. näin varsinkin, kun ei halua ystäviään eikä sukulaisiaan rasittaa omilla jutuillaan vaan yrittää ns. yksin sinnitellä kaiken yli, koska se toinen ei halua jäädä selvittämään asioita. terapiallekaan siinä ei ole tarvetta, koska pääsee yli ilman sitä, mutta hetkellisesti saattaa tarvita kuuntelijan, eikä hänellekään tietysti tarvitse kertoa henkilöllisyyttä muista ihmisistä. ei nimiä tai mitään muutakaan. saa ees jonnekinpäin purkaa ajatuksiaan, koska ei tavoita tuota ihmistä, jonka kanssa olisi halunnut selvittää kaiken. on asioita, joita ei vain voi pitää sisällään tai siinä saattaa käydä niin, että tuntee jäävänsä täysin ilman kuuntelua kenenkään puolelta. se on ikävää, jos nämä kuuntelijat osoittautuu kaksinaamaisiksi. se on todella huono juttu ja saa varmasti olon tuntumaan vieläkin surkeammalta. onkohan nyt niin, ettei kehenkään voi luottaa enää, ainoastaan omaan itseen, kun tietää mitä on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä.
sekin satuttaa toista kun ei osoiteta että on luottamuksen arvoinen
Et näe vaivaa.
Et ota riskiä läheisyyteen etkä saa sitä koskaan.
Olet mykkä.
Hyvä kysymys!! Usein tälläiset tapaukset päätyvät yhteen vastakohdan ja hyväsydämisen ihmisen kanssa, vaikka sopivampi kumppani olisi samankaltainen yksilö. Jostain syystä vastakohdet imevät toisiaan kohti, vaikka lopputulos on usein heikko. Ehkä intiimitasoltaan hyvin läheiset "tuhlaavat" sen tärkeimmän kahden ihmisen välillä liian nopeasti, ja intiimitasoltaan ei niin läheiset, oppivat hyvin äkkiä huomaamaan etteivät tarvitse toista ihmistä elämäänsä. Elämässä niinkuin kaikessa muussakin, kohtuus on kaikista tärkein, hellä halaus tai sopiva sana tai kaksi, oikeassa tilanteessa on usein parempi kuin turhat lemmenlorut väärässä hetkessä. Mutta usein ihmiset kokevat olevansa määrätynlaisia ja omaavansa määrätynlaisen luonteen, vaikka uusi ja hieman erinlainen ihminen tulee muuttamaan hieman karkeuksia, ja luonteen rosoisuuksia, rakastuminen siloittaa. ja saa tarvitsemaan pienemmän hengitysilman. Intiimystaso joustaa ja ihminen oppii kaipaamaan toisen ihmisen välittämistä, ja intiimiä ja helliä hetkiä, kertomaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Ihmisestä tulee rohkeampi, rohkea ihminen jakaa itsestänsä parhaimmat puolensa ja sallii itsellellensä "itsellisyyttä" sopivan määrän, sopivassa tilaisuudessa.
https://youtu.be/_VJe1h182lw
totta tuokin, mutta kaikkihan ei ole aina noin yksioikoista. jos kokee olevansa jotain määrätynlaista luonteeltaan, niin silloinhan se on täyttä totta tuolle ihmiselle ja suotakoon se hänelle. ei siihen voi mennä kukaan sanomaan, että sä et oo tuollainen, jos se ihminen kerta on sellainen, oli sitten niitä lemmenloruja omaava tai ei. sitäkään ei voi mennä sanomaan, etteikö niitä lemmenloruja käyttävä ihminen oikeasti olisi sellainen, että käyttää niitä sydämestä eikä vain viihdyttääkseen toista tai yrittävänsä saada sillä jotain huomiota tai mitä tahansa muuta kuin mitä oikeasti ajattelee ja tuntee. pitäisi tuntea se ihminen niin hyvin, jopa paremmin kuin se ihminen itse ennenkuin voisi väittää toisen tunteita vastaan. omalla kohdallani asia on niin, että olen huonohko sanomaan lemmenloruja paitsi silloin ne näkyvät tulevan enemmän esille, kun on iso ikävä. rehellisyyttä se silti on eikä tee minusta huonompaa ihmistä muihin nähden. kaikki eivät osoita samalla tavalla tunteitaan, jotkut eivät viljele ikinä mitään korulauseita tai -ajatelmia, jotkut taasen ajattelee ja käyttää niitä koko ajan. se, mikä on milläkin hetkellä sieltä syvältä itsestä lähtevää, on oikein. niitä ei lytätä muut, ei vaikka tahtoisivat. jokaisella on omat huonot ja hyvät puolensa myös tässä asiassa. jotkuthan peittävät kyseenalaisen rakkautensa väkivallan taakse, oli se sitten fyysistä tai psyykkistä, mutta väkivaltaa kuitenkin. siinä satutetaan, ei rakasteta, joten kertonee itse kellekin, onko siinä rakkaudella enää mitään sijaa. hengitykselle ei myöskään. ei tilaa, ei ihmiselle, ei tunteille. vai onko se parempi tapa osoittaa rakkautta, että pitää kaiken itsellä eikä jaa toiselle? mun mielestä suhde on nimenomaan jakamista, niin arjessa kuin juhlassa. se, miten siihen kasvetaan, onkin sit toinen juttu. se kasvuhan tapahtuu näiden kahden välillä, ei muiden eikä kuulukaan muille, koska se on heidän yhteinen kasvunsa ja matkansa. omaan tahtiin, omaan tyyliin. totta, että rakkaus silottaa, mutta se myös silloittaa. virtaava vesi välissä, kaksi maata kohtaa toisensa, silta joka yhdistää. sitähän se on. jos se silta on rakennettu väärin tai väärään paikkaan, ei sitä ylitä kukaan. ei ainakaan niin, että sen sillan kantavuuteen voisi luottaa. sekin silta pitää rakentaa yhdessä, sehän on se tie, joka yhdistää ne loppumetrit, mikä tarvitaan päästäkseen toiseen maahan. turvallisuuden takia siinä voi olla myös este - rajatarkastuspiste - pitäähän sitä varmistaa, kuka on tulossa. joillakin on sillat avoimia joka suuntaan, heillä ei ole kontrollia. ehkä siinä rajalla seisoo se ihminen itse, joka haluaa ylittää sillan, mutta vartioi, koska pelkää tunkeutumista maalleen. sinne omalle maaperälleen. pitää huolta, ettei sinne astele kuka tahansa tyyppi. sillekin on omat syynsä.
Miten monia vuosia tuo kehityskulku vie, 5,6,7,8,9,10,15,20 vuotta?
Hänen haasteistaan ei tietoa mutta millainen suhde tahansa hänen kanssaan on tätä palstailua parempi. Tässä ei mitään intiimiä ole ja silti jatkunut ja jatkunut ja jatkunut ...
En kykenisi enkä haluaisi kyetä. Kyllästyisin pian.
Lisään: haavoittuvuuden näyttäminen ja toisen kohtaaminen omana itsenään on avain läheisyyteen ja luottamukseen. Vain silloin voi syntyä jotain aitoa luottamusta. Jos tulee torjutuksi aina vain tai toinen ei syystä tai toisesta kykene näyttämään tunteitaan, suhde ei syvene eikä etene.
Nimenomaan. Hyvä suhde junnaa paikallaan eikä edisty, vain toinen osapuoli on ns. kympillä, rohkesti riskinottaneena. Se loppuu. Mahdottomuuteensa. Näivettyy karuudeksi, mistä rakkaus loppuu, jos toisesta ei saa irti mitään eikä pääse lähelle. Seksikin, rakastelu loppuu, koska tuntuu kuin olisi tuttavan tsi sukulsisen tai oman lapsuusperheen sisaruksen kanssa...
En kykenisi. Läheisyys on minulle hyvin tärkeää. Halailut, suukot , silittelyt ovat joka päivästä.
Eiköhän lähipiirille asioiden jakaminen ja läheisyys ole eri asioita. Liiallinen jakaminenkin voi olla huono asia joko kumppanille tai muille. Harvemmin muut jaksavat pyöritellä toisten ongelmia mielessään.
Hyvin usein käy niin, että ne suhteen asiat jaetaan eteenpäin mutta kumppani jää ilman sitä jakamista. Ikään kuin pelataan varmaan päälle, kumppani ei saa läheisyyttä, ja tottahan tuo kun rotko on jo aiheutettu, on vaikea mennä lähelle.
En kykenisi. Jos rakastun niin haluan myös intiimiä läheisyyttä.
Voi voi. Paijataan päätä ja kuiva nihkeä pusu poskelle. Joskus.
Jutun loppu.
Aivan kuin olis siskon tai veljen kaa.
Ei mitään vetoa lopulta.
Rakkaus ON riski. On uskallettava!
Niinpä. Olen huomannut että muutama ikäiseni ihminen herättää enemmän mielenkiintoa kuin toiset. En tiedä mistä se johtuu, mutta siihen että haluaa olla intiimisti tarvitaan että miehen tuoksu sopii nenään.
Huono diili. Autistit olkoon autistien kanssa, tunnekylmä tunnekylmän, alkkikset alkkiksien kanssa, pers.häiriöiset pers.häiriöisten kanssa. Kukaan ei ole velkaa oman elämänsä uhraamista ja mielenrauhaa toisen hyväks.
Olen täysin samaa mieltä.
Sittenhän se olisi niinkuin minä. Mutta luulin ensin ettei pese alapäätänsä.
En kykenisi. Se on heti iso red flag, jos nainen ei ole kiinnostunut viemään suhdetta nopeasti fyysiselle tasolle JA jos hän ei ole avoin ja vilpitön alusta asti. Olen täysin avoin niille, joihin luotan, ja odotan täsmälleen samaa myös naiselta. Estoinen suhde seksiin tarkoittaa sitä, että parisuhteen keskeisin osa-alue ei toimi. Silloin ei kannata seurustella. Ei minua kiinnosta, mistä se johtuu, jos nainen on estoinen ja sulkeutunut. Silloin se vaan tarkoittaa sitä, että hän ei ole minulle se oikea. Sen oikean kanssa näet on helppo jutella heti ihan kaikesta ja seksi sujuu luontevasti. Jos niin ei ole, en jää hakkaamaan päätäni seinään sellaisen ihmisen kanssa.
Kantsii siis opetella käyttäytymään normaalisti ja olla avoin.
Kenellä siinä on sun mielestäni opettelua? Jollakin naisella?
Kantsii treenata älyä ja ymmärtää missä sun paikka on ja missä olet todella väärässä paikassa.
Ei tässä aloituksessa ymmärtääkseni ollut kyse seksistä tai fyysisen läheisyyden ongelmista, vaan tunteiden ja ajatusten jakamiseen liittyvistä esteistä.
Toki fyysinenkin läheisyys voi molempien mielestä jäädä vähän laimeaksi, jos toinen ei pysty ilmaisemaan miltä hänestä tuntuu, tai jos syntyy mielikuva siitä että hän ei ole tilanteessa täysin läsnä.
En halua sen tyylistä suhdetta missä kommunikaatio ei toimi. on
Tietty privaatti on jokaisella, mutta liika umpimielisyys tuhoaa suhteen nopeasti.