Huomenta!
Kirjoittelin jo aiemmin samalla nimimerkillä suhteestani minua 5 vuotta nuorempaan mieheen. Nyt näyttäisi "pahasti" siltä, että juttu on ajautumassa koko ajan vakavammaksi... Olen menettämässä hänelle sydämeni, mutta jokin minussa haraa vastaan. Olenhan vasta puolivuotta viettänyt sinkkuna. En haluaisi sitoa itseäni vielä keneenkään, mutta väistämättä ja huomaamatta olen jo tekemässä niin. Mitä esim. uskollisuuteen tulee (ei, emme seurustele vieläkään), niin muut miehet eivät yksinkertaisesti kiinnosta enää...
Kaikki hänen olemuksessaan, teoissaan huutaa, että hän välittää minusta paljon. Saman asian voi huomata puheista, ihan rivien välistä. Ja onpa hän sen suoraankin sanonut kerran. Pelkään kuitenkin, että jos vapaudenkaipuuni ei jätä minua rauhaan, rikon tämän suloisen, herkän ja fiksun nuorenmiehen sisimmän...
Hän vakuuttaa että on tietoinen, ja että ymmärtää ne täysin, tilanteestani ja peloistani. Mutta hän ei tunne minua vielä, ei ymmärrä sanomisestani huolimatta, että olen melkoinen tuuliviiri. Ihminen, joka kykenee vaihtamaan mielipidettä, kantaa, tunnetilaansa jne. kuin sukkaa. Enää en pelkää että rikon itseni, vaan pelkään että satutan häntä. Haluaisin kertoa hänelle, että rakastan häntä, mutta en tiedä kuinka vakavana lupauksena hän sen ottaisi... Vaikka vakuuttaisi ettei halua sitoa minua tai itseään :(
Ehkä on parempi odottaa vielä?? On vain niin vaikeaa olla hänen lähellään, kun sydän ja pää huutavat että rakastan, rakastan... Ja silti on vain tyydyttävä osoittamaan se muilla tavoin ja sanoin. Kiitos kaikille tekstini lukeneille, kommentoida saa. Aurikoista kevättä!!!
Kirjoittelin jo aiemmin samalla nimimerkillä suhteestani minua 5 vuotta nuorempaan mieheen. Nyt näyttäisi "pahasti" siltä, että juttu on ajautumassa koko ajan vakavammaksi... Olen menettämässä hänelle sydämeni, mutta jokin minussa haraa vastaan. Olenhan vasta puolivuotta viettänyt sinkkuna. En haluaisi sitoa itseäni vielä keneenkään, mutta väistämättä ja huomaamatta olen jo tekemässä niin. Mitä esim. uskollisuuteen tulee (ei, emme seurustele vieläkään), niin muut miehet eivät yksinkertaisesti kiinnosta enää...
Kaikki hänen olemuksessaan, teoissaan huutaa, että hän välittää minusta paljon. Saman asian voi huomata puheista, ihan rivien välistä. Ja onpa hän sen suoraankin sanonut kerran. Pelkään kuitenkin, että jos vapaudenkaipuuni ei jätä minua rauhaan, rikon tämän suloisen, herkän ja fiksun nuorenmiehen sisimmän...
Hän vakuuttaa että on tietoinen, ja että ymmärtää ne täysin, tilanteestani ja peloistani. Mutta hän ei tunne minua vielä, ei ymmärrä sanomisestani huolimatta, että olen melkoinen tuuliviiri. Ihminen, joka kykenee vaihtamaan mielipidettä, kantaa, tunnetilaansa jne. kuin sukkaa. Enää en pelkää että rikon itseni, vaan pelkään että satutan häntä. Haluaisin kertoa hänelle, että rakastan häntä, mutta en tiedä kuinka vakavana lupauksena hän sen ottaisi... Vaikka vakuuttaisi ettei halua sitoa minua tai itseään :(
Ehkä on parempi odottaa vielä?? On vain niin vaikeaa olla hänen lähellään, kun sydän ja pää huutavat että rakastan, rakastan... Ja silti on vain tyydyttävä osoittamaan se muilla tavoin ja sanoin. Kiitos kaikille tekstini lukeneille, kommentoida saa. Aurikoista kevättä!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Juuh, aika hankala tilanne... Mulla on kyllä kans tota "tuuliviirin" vikaa, siis mieli muuttuu helposti... Ja se on todella haitallista! Mutta, mun mielestä sun kannattas vaan odottaa, sen verran ettei varmasti enää muut miehet kiinnosta... Tai sitten vaan hallitset ittes.. En oikeen osaa muutakaan sanoo, mutta onnee ny sulle kumminki ja toivottavasti kaikki menee hyvin!:)
Mnä olen juuri samanlaisessa tilanteessa!!!Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamaani,paitsi en kyllä ole varma,että rakastanko vai onko tämä hirvittävää hellyyydenkaipuuta!En haluaisi todellakaan satuttaa...
Tällaista tämä elämä tuntuu olevan, joko sinua satutetaan tai itse satutat muita. Ennemmin tai myöhemmin :( Ei kai tässä auta kuin toivoa, että tämä nuorimies tietää, mitä on tekemässä... Avoin ja vilpitön keskustelu asioista onneks huojentaa omatuntoa ja auttaa luottamaan, että toinen ymmärtää. Taidan kuitenkin tosiaan odotella sen rakkauden tunnustamisen kanssa, varmistuakseni omista tunteistani ja antaakseni meille molemmille aikaa kehittää suhdetta rauhassa. Kesä tulee, silloin yhdessä viettäämämme aika kai kertoo mihin ollaan menossa =)
Kyllä minä hirveästi sinusta välitän, mutta täytyy tunnustaa, että jokin minunkin takaraivossa hankaa vastaan. Taidan kyllä aavistaa, mitkä ne kaksi asiaa ovat...
Ole kiltti, äläkä teeskentele olevasi se henkilö josta kirjoitan. Hän tunnistaisi minut aivan taatusti tuosta tekstistä, eikä vaivautuisi vain vihjaamaan läsnäolostaan vaan antaisi selkeät tuntomerkit... Toivon ainakin niin, sillä minä olen kirjoittanut, ja puhunut hänelle itselleen, rehellisesti kaiken. Siis lukuunottamatta tätä rakastumista. "Suhteemme" perusta ON rehellisyys, ei siis ympäripyöreä vihjailu =) Hyvää kevättä ja kesää silti sinulle, ja koeta parantua!!
Olen aivan varmasti hän jota tarkoitat...
...ystävä hyvä, mitkä ne kaksi asiaa ovat?! Jos kerran aiotaan olla rehellisiä!! Ja eiköhän tässä sitten voida vain ottaa rauhallisesti, katsoa mitä tuleman pitää?? Ihan niin kuin pitiki, ei sitoumuksia eikä velvoitteita =)
Nuo vekarat....
Hetken jo luulin, että olit oikeasti se josta kirjoitan. Hänelläpä ei tietääkseni ole lapsia... Ja jos jotain näin tärkeää on jäänyt kertomatta, niin toivon että hän ottaa välittömästi luurin käteen ja soittaa!! Vannon, etten olisi vihainen. Noin nuorella iällä se on varmaan vaikeaa, jos on kaksi lasta...
Näillä asioilla ei sovi leikkiä...
Julmaa pilaa, jos feikki oot :( Jos olet oikeasti hän, niin odotan puhelua... Enkä todellakaan suutu, en katkaise välejämme, en etäänny... Miksi niin tekisin?? Sanoin, etten siedä valehtelua, mutta joissakin, vaikeissa, asioissa se on ymmärrettävää! Ja seuraavan feikkiviesti -mahdollisuuden poissulkemiseksi tahdon lisää tuntomerkkejä...
0400936 asiantuntijuuden kehittyminen...Olenko oikea? Oletko sinä oikea, varmasti ei voi tietää.
...ole, kiitos vaan pilailusta :( Sanoin, että minut tunnistaisi varmasti!! Tekstistä, ja nimimerkistä pitäis vähintäänkin... Kumma juttu, että joku saa hupinsa tuollaisesta kiusaamisesta?? No, oli ilo olla hyödyksi!!
oli hauskaa, jatketaan joku toinen kerta.
he he he..
feikki juttu tämäkin.Jotkut insinöörit unohtavat sängyssä olevansa insinöörejä.