Siitä, että sinä välität ja sinulla on tunteita minua kohtaan. Ehdota nainen tähän. Olisiko halu kysellä, jäädä juttelemaan, hymy, tuleminen henkilökohtaiselle alueelle? Mikä luontuu sinulle parhaiten.
Mikä olisi merkkinä kun tavataan
Anonyymi-ap
58961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
taputukset persauksille ja yläfemut vasurilla.
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍
🍒 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17813182C
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Jos näkisin hänet jossain, menisin taatusti juttelemaan. Jo pelkkä ilmeeni kertoisi hänelle kuinka ilahtunut olen, hänestä. Mutta eihän tällaista tapahdu, unelmissa vain kohtaamme, emme todellisuudessa:(
Se että me ylipäätään ollaan edelleen tekemisissä. Se jo on merkki tunteista. Hänelle.
Komppaan tätä!
Eihän sitä heti hänelle voi tunteota näyttää. Juttelu saa riittää kiinnostuksen osoitukseksi. Siitä voi lähteä kahville tms.
Hymy luonnistuu.
❤❤❤❤❤
Jos naisena pitäisi osoittaa välittämisestä tai tunteista toista kohtaan täytyy myöntää että se olisi halaaminen, siinä näin ujona otuksena lämpiää juttelemaan jos saa luvan toiseenkin haliin. Outoa on, myönnetään 😊
Et sinä voi osoittaa tunteita halaamalla heti. Miehilläkin on oikeus koskemattomuuteen. Ensin sinä osoitat tunteita ja kuulostelet onko toisella vastakaikua. Koskettelun aika on myöhemmin.
Tämä just on haaste. Itselle* kosketus (ja halaaminen) on se luontevin tapa osoittaa tunteita, mutta menepä puskista silittämään miehen poskea niin voi tulla sanomista… 😅
Ehkä se henkilökohtaiselle alueelle hivuttautuminen olisi se toiseksi paras vaihtoehto.
* en sama ihminen kuin tuo, jolle vastasit
Halaamiseen voi pyytää lupaa.
Tunkeileminen järkyttää. Eli kaikkien ei oikeasti kannata lähestyä.
Sinä määräät ne etäisyydet ja lähestymistavat ym. Näinhän aloituksessa ehdotettiin.
Kaikki eivät sitä ehdota.
Jos mä kaivan nenää, se tarkoittaa, että tunteita on. Jokin siellä nenässä tuntuu.
Pysähtyä vaihtamaan kuulumisia
Sydämeni sanoisi: "Ei ole totta sinä olet siinä, tätä olen odottanut" ja halaus ...
Ei kai siinä enää tarvitsisi arvuutella silmät ja hymy kertoo jo sen ennenkuin ehtisin sanoa sanakaan... En epäröisi hetkeäkään , tiedän mitä teen se on menoa nyt...
Kuulostaisiko hyvälle
Tämä siis pätee, jos on jo kauan roikkunut "rakkauden hirttopuussa", muutoin ei hypi kaulailemaan vaan juoksee karkuun ja varsinkin jos ei ole meikki kondiksessa 😁🏃💥
Kaikki hyviä ideoita.
Miksi sinä et tee mitään? Yhtälailla minun pitäisi miettiä oletko sinä kiinnostunut. Mikä sinun merkkisiä sitten olisi? Hymy ei riitä, kun moni muukin minulle hymyilee.
Huomaat kyllä kun törmätään, että haluan innolla jutella kanssasi eikä ole kiirettä pois. Hymystä myös ja siitä, että tulen lähellesi enkä seiso parin metrin päässä.
No tuo olisi kivaa, mut eilen kun nähtiin niin eipä tehnyt noin .
Ei olla nähty moneen kuukauteen.
Juttelun kautta. Heti ei tarvitse lupailla kuuta taivaalta, koska siinä kohtaa alkaa miettiä onko toinen ees tosissaan. Ihan perusasioista juttelua aluksi ja sitten kun pääsee tutummaksi arvomaailmasta jne, huomaa onko molemminpuolista kiinnostusta.
No, meinasin kysyä Instan olemassaoloa mut kun siinä oli muita. Voi höh
Instan ontologia. Joku voisi vääntää tuostakin väikkärin.
Riisun itseni alasti ja huudan oi ota minut nyt tässä ja heti!
Joopajoo, jos nyt katsekontaktia edes sais ja pystyis pitämään, näkis että onko lämpöä vai halveksuntaa. Seuraavat 40v. katsellaan ja sit ehkä sanotaan ’moro’. Voe voe. Teenainen
Tämä 👍😂😂😂 sivusta toinen T-nainen .
Yritän vältellä juuri siksi, ettei tulisi tilannetta jossa hän näkisi tunteeni.
On tilanteita, jolloin toiseen ei saa mitään yhteyttä, vaikka kuinka haluaisi. On myös tilanteita, ettei toinen ota yhteyttä, vaikka häneenpäin olisi otettu yhteyttä saamatta vastakaikua tunteilleen ja välittämiselleen. Se työntää ainakin minua kauemmaksi hänestä ja kertoo, ettei hän itse välitä minusta. Ehkei ole enää se sama ihminen ollenkaan, jonka luulin tuntevani ja johon rakastuin, rakastan silti yhä mutta tässä vaiheessa enää sitä, johon rakastuin. Se, millainen hän nykyisin on, ei voi olla rakkauteni, koska en siis tunne häntä enää samaksi. Hänen itsensä pitäisi ehdottaa tapaaminen, olkoonkin se sitten vaikka törmääminen kadulla sovittuun aikaan sovitussa paikassa, ikäänkuin sattumalta, mutta kuitenkin. Hänen itsensä ehdottamana vain. Henkilökohtaisesti en enää häntä lähesty, olen saanut sen verran tarpeeksi hänen leikeistään, joissa luulee olevansa ties mitä, muttei tule minulle yhtään sen lähemmäksi, päinvastoin karkoittaa minut yhä kauemmaksi ja kauemmaksi .. niin ettei hänkään kohta tunne enää minua. En halua pelleilyä kustannuksellani, se hänelle tätä kautta tiedoksi, jos sattuu lukemaan. Pätee varmaan myös monen muun kohdalla. Minä pääsen eteenpäin ilman häntäkin, en ole kiinni hänessä, tunteeni ovat vielä kuitenkin siinä entisessä tilassa, mutta nekin voitettavissa. Minulla ei syytä huoleen, vaikka hän niin kenties ajatteleekin, mutta tilanne on kylläkin itselläni hallussa. Täysin ja totaalisesti. Rakkaudella häntä yhäkin ajattelen ja muistelen tiettyjä kausia, kun olimme yhdessä. Ne olivatkin elämäni yksiä parhaimmista tähän asti. En muista aikaa ennen häntä. Mitä lie tyhjää ollut. Muistan vain ajan, kun hän oli. Vierelläni. Lähelläni. Kosketeltavissa. Tunnettavissa. Nykyisin vain aistittavissa muilla aisteillani. Tahdon enemmän.
Tää kommentti jotenki kolahti aika hyvin omalle kohdalle. 🥺 Kävi niin, että yllättäen ihastuin yhteen mukavanoloiseen mieheen ja säikähdin omia tunteitani. Uskon, että tää ihastus on vaan ykspuolista, joten siks on ehkä parempi, etten mene ja sotke asioita. Oon muutenkin niin pelkuri, että vaatisi melkoisen ihmeen, että uskaltaisin lähestyä häntä tai jutella hänelle. Varsinkaan kun en tiedä, mitä hän tästä kaikesta ajattelee. Mulla ei oo oikein kokemusta tällaisista tilanteista ja tää on kai vaan joku mun säälittävä ja lapsellinen keino vältellä torjutuksi tai nolatuksi tulemista. Mutta silti... samaan aikaan ajatukset pyörii sekavina mielessä jos katseemme kohtaavat jossain väkijoukon keskellä. Silloin en pysty ajattelemaan muuta, kuin että mitähän hän ajattelee sillä hetkellä ja huomasiko hän katseeni ja katsoi siksi minua, vai oliko hän se, joka katsoi minua ensin... Mutta ehkä törmätään jossain vielä sattumalta ja paremmalla ajalla, jos niin on tarkoitus. Vaikka sitten ruokakaupassa jos ei muuta. 😅
ehkä kaupassa, ehkä kadulla, ei voi tietää. mutta mikäli hän kolahti sinuun, niin tarraa kiinni ensi kerralla kun näet jos näet hänet, ettei pääse menee ohi noin vain. leikit vaikka että korkkareista irtos kanta tai jotain ja tarraat hihaan kiinni ja kysyt saatko ottaa tukea hetken aikaa. et menetä ainakaan kasvojasi. ainiinjoo mut jos ei korkkarit just silloin jalassa, niin sit keksit jotain muuta tilalle plan b ..
Voi kunpa se oiskin noin helppoa! 🙁 Harvoin nähdään lähietäisyydeltä ja yleensä muutenkin nykyään vain vilaukselta. Tiedän kyllä ainakin yhden paikan, jossa hänet olisi todennäköistä nähdä, mutta en halua vaikuttaa joltain stalkkaavalta "häiriköltä" käymällä siellä liian usein.
Jos toiselle on luontaista hymyillä muutenkin niin siitä ei voi oikein tulkita mitään. Paitsi toki iloa. :)
Jos sama kysyttäisiin sinulta, minkä merkin mies antaisit?
Että sitten tiedän arvaako lähestyä.
Näitä minä en tajua näitä "näytä merkkiä" - juttuja ettekö te osaa olla omaa itsenne, ja silloin ei tarvitse paljon graaffiohjelmaa avuksi teki AI-teköalyjä kertomaan merkkejä, koska näkyyhän se kilometrien päähän jos on yhtään silmää ja herkkyyttä tehdä havaintoja.
Tosin 1 % ihmisistä osaa niin uskottavasti peittää The Suuria tunteita, kun on tosi kysymyksessä. Se vaatii kylmän rauhallisen asenteen, ja todella pitää hallita itsensä ja tunteensa ja käytöksensä, jotta siihen pystyy.
Minä kuulun siihen 1 %:Iin, joten puhun kokemuksen syvällä riitä äänellä. Mutta jos on oikein analyyttinen herkkyyttä nähdä sen tunnistaa sitten siitä että se 1% kuuluva muuttuu liian asialliseksi, ja rentous katoaa. Minä höpötän ummet ja lammet ja nauran kaikille "vastaantulijoille", mutta annas jos on The Tunteet niin tämä tyttö muuttuu asialliseksi ja asiapitoiseksi analyyttisesti filosofikdi, ja kaikki jutut pyörii tylsissä faktoissa (muutun kuivaksi fakta-ihmiseksi 🤩 ja silloin naurut ja hymyt ja höpötyksen on The End, ja vain ja ainoastaan tunnistan numerot ja filosofisia yhteyksiä The Piste The End) 😅😆😁😛🙄
Ihanko tosissaan uskot oikean naisen täällä vastaavan? Saat vain satunnaisilta lukijoilta satunnaisia vastauksia. Mitä elämää se on. Naiset ovat erilaisia. Tutustu. Nauti jännityksestä, kun luet toisen ilmeistä ja eleistä merkkejä kiinnostuksesta. Silmistä näkee kaiken. Toki joku nainen voi kertoa suoraan, mitä tuntee. Elä mies. Elä.
Ei kai kukaan usko oikealta saavansa vastauksia, ellei tuntomerkkejä ole tarpeeksi. Ei se silti estä, etteikö täällä voisi sanoa omia juttujaan. Ja jokainen meistä elää täälläkin, ei tänne kuolleet kirjoittele.
Okei. Jatka sitten samaan malliin. Jos tästä in sinulle jotain iloa.
Ei netissä eletä, elämä on livenä.
Sitähän koitin sanoa. Minä nainen, kyllä osoitan omalla toiminnallani, jos olen kiinnostunut miehestä. Sanonkin aika suoraan sen, kun olen varma. Mutta sinä et tee sillä tiedolla mitään, koska en ole se nainen, jota sinä aloituksessa ajattelit.
Eiköhän tässä ollut ajatuksena herätellä keskustelua. Keskustelupalstalla kun ollaan. Tietysti sitä voi leikkiä samalla mukavaa arvailuleikkiä siitä, olisiko joku vastaus sitten kaipuun kohteelta vaikka.
Oispa jotenkin irvokasta tavata ns. "vahingossa"
Kyll mä haluun sovitun tapaamisen, jos yleensä mitään.
Ohimennen kohtaamisilla on vähän ... erikoinen maku!
Ei ole asiat hyvin jos tuollaista täällä pitää kysellä 😁
Ehdottomana merkkinä, minun tapauksessani, on se, että tulen sinne, missä sinä olet. Minulla ei ole mitään intoa/energiaa, -eikä varaakaan- lähteä matkustamaan, jos en tiedä sinun olevan siellä.
Näin on ollut aina ennenkin, en vaan ole sinulle sitä kertonut. Ajattele niiden kertojen määrää!
Eihän kukaan voi antaa sulle koordinaatteja, jos et itse ensin kerro tuolle henkilölle, että juuri hänestä on kyse. Mulla vähän vastaavanlainen tilanne. En kuitenkaan edes pyydä häntä tapaamiseen, koska tiedän, ettei tulisi. Hän on liian arka sellaiseen. Pelkää omaa itseään, ei niinkään minua, koska tietää, ettei minua tarvitse pelätä. Olen sanonut sen hänelle joskus monta kertaa aiemmin, että vaikka mikä olisi, niin voi tulla. Ehkei hän tahdokaan, voihan se olla toki niinkin ja siksikään en häntä ole patistanut tapaamiseen. En etsi tuntomerkkejä täällä enkä muuallakaan, kommentteja heittelen väliin kuin väliin, jos tuntuu luontevalta. En ajattele, onko juuri hän ne kirjoittanut, mihin kommentoin. Jos niin tekisin, olisin todella hölmö ja myös hölmösti ajatteleva. On vain niin jännä seurata, miten ihmiset porukka täällä vetää herneitä jollei jopa niitä meloneita nenuunsa, jos joku ikävöi jotakuta. Mistähän sekin johtuu? Siitäkö, koska on itse epävarma, ikävöidäänkö juuri häntä? Siitäkö , ettei itse uskalla kertoa ikävästään suoraan? Mistä? Huomannut olen tämän seikan kuitenkin täällä jo useana päivänä ja olenkin poistunut paikalta, kun tilanteet alkanut käydä ärhäköiksi ja syyttäviä sormia lentelemään. Taidankin kohta taasen poistua ja käynen joskus taas lueskelemassa näitä. Tai sitten en. Ikävän aika alkaa kohta olla ohi kohdallani. Ei aivan vielä. Kohta En vain jaksa tajuta, miten se muita satuttaa, jos täällä ikävöi jotakuta. En ymmärrä.
Miten tämä liittyy tuohon kertomaani asiaan, että matkustan vain häntä nähdäkseni?
Ei me tarvita mitään yksittäistä merkkiä. Sen näkee heti kuinka molempien silmät loistaa ja hymyillään leveästi, kun satutaan toistemme näkökenttään. Mieletön kemia ja tunne-energia!
Miesten on turha haaveilla naisten ihailusta hymyn tai juttelemisen perusteella. Ei se parin sanan vaihtaminenkaan silloin tällöin merkitse yhtään mitään. Pojun ohjeilla mennään.
https://youtu.be/St6_PL-xQNw
Ehkä virvon varvon sua pajulla??? 😸
Älä lähesty.Jätä rauhaan.Mitään merkkejä et saa Helsingin alueet.Ahdistelua kun seuraat,voin tehdä sitä ilmoitus polisille.
Hymyn saat varmasti joka kerta kun nähdään, aurinkoisimman hymyni.
Kiitos! Se olisi parhain tervehdys ja kohtaamisen palkinto. Jään oikein odottamaan.
Enkö ole muistanut hymyillä sulle? Tilanne on kyllä sellainen yleensä, että ei hirveästi hymyilytä. Vaikka sinä siinä oletkin. Jos ihan tavallisessa arkitilanteessa tavattaisiin, niin olisi eri juttu.
kellehän tää on , kun en oo osallistunu tähän keskusteluun kai ihmeemmin eli ei ainakaan mulle ..
Kaivatullehan se tietenkin
emmä tunne sun kaivattuasi sori .. ei oo täällä näkyny muita nyt ku vain mä itte ..