Valeminä gallup

tätä oli pakko tulla kommentoimaan, sillä toi on asia, jota oon mietiskellyt viime aikoina paljonkin. omalla kohdalla oon huomannu, että aikalailla tasainen tyyppi oon, mutta jotkut ihmiset saavat minusta esiin tietyt puolet paremmin kuin jotkut muut. hillitty kiroileva siili sanoisin olevani, jonka sisällä asuu pieni kotikissa. jotkut asiat tai ihmiset saa kyllä välillä minut olemaan ja tuntemaan aivan erilaisiksi eläimiksi. vertaan itseäni eläimiin, koska mikään kukka tai kasvi ei kuvastaisi minua tai en ainakaan tunne kasveja niin hyvin että pystyisin vertailua tekemään eikä minulla juuri nyt ole oikeanlaista näkökantaa itseeni niin, että muuten voisin sitä ilmaista. tiettyä riehakkuutta ilmenee ajoittain - äärimmäisen harvoin tosin - tätä voisi verrata mm. mölyapinaan ja sen ominaisuuksiin, joskus jopa metsäsikakin olisi omiaan kuvastamaan minua ainakin noin niinku pöytätavoiltaan, mutta nämä riippuu niin, missä seurassa satun olemaan. yleensä oon kuin koira uskollisesti odottaen, läähättäen ja pomppien ikkunasta toiseen. välillä taas koala .. iän myötä on tuo taso noissa kaikissa laskenut tai tasaantunut, eikä tule vedettyä pultteja niinkuin nuorempana. siinä ovet paukkui kun suutuin sisaruksille tai vanhemmille. enää se ei tulisi mieleenikään muuten kuin tällaisessa yhteydessä sanoilla ilmaisten. enköhän mä ala muistuttaa enemmänkin zombieta ajan mittaan, laahustelen ympäriinsä pelotellen ihmisiä .. ja hei .. sit mulla ois ainaki kerran vuodessa työpäiväki .. halloween nääs ..

Kukaan ei ole aina tietynlainen On päiviä ja on toisenlaisia päiviä.

Ei ole, olen joka paikassa suurin piirtein oma itseni. Toki työpaikalla on rajoitettava joidenkin tunteiden ja ajatusten ilmaisua, mutta muuten harvemmin.

Pitää miettiä tätä yön yli

Todellakin on, olen oikeasti aika kädenlämpöinen, enkä mieti livessä että miten saisin mahdollisimman hyvin perille ritiikin perille eri kohderyhmille kaikille kolmelle esimerkiksi (luku viitteellinen). Tietysti en ole täysin provosoinnin yläpuolella, mutta reenaan kyllä tätä. Ignooraus toimii hyvin jos on jotain mielenosoitettavaa

Ei ole valeminää. En jaksa kuluttaa vähäistä energiaani valeminän ylläpitämiseen.

Taidan olla enempi pidättyväinen, en suinkaan valeminä. Koska on paljon tilanteita, joissa käyttäydyttävä ja huomioitava myös toiset.

Räiskyvä ihminen ei louskuta turhasta!
Tempperamentti ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat hallitsevia, mutta hyvin hallittavissa eri tilanteissa.

Ihmisellä voi olla myös monia eri puolia/ominaisuuksia! Tilanteet , elämäntilanteet ja paikat ja ajat, tunnelmat painottavat sitten eri ominaisuuksia eri aikoina/hetkinä näitä monipuolisia ominaisuuksia, jotka kuitenkin soljuvat sulassa sovussa ihmisessä itsessään sisältäpäin katsottuna. Joku ulkopuolinen tekee sitten omat oletukset, jotka usein ovat vääriä, koska ihmisen oma asenne/ajatukset/juuttuneisuus muokkaa ajatuksia jne.

Ihmisillä on usein hyvin vääristynyt käsitys itsestään. Jollekin on rippikoululeirillä 14v sanottu, että olet mukava ihminen. Sitten se kuvittelee vmäisenä 40 edelleen olevansa mukava sen perusteella. Näillä palstoilla ei käy montaa mukavaa ihmistä ja se on nähty. En ole itsekään mukava niille, jotka täällä troIIaa.

Tottakai riippuu tilanteesta, muodollisissa jutuissa hillitympi, tosiystävien kanssa villi.

Ei oo valeminää. Kaikki on minää. Oon hyvinkin hillitty ja sitten en yhtään. Sisältä räiskyn koko ajan mutta sen pyrin pitään salassa muilta, huonolla menestyksellä.

Hmm.. niin kuin jo muutkin vastanneet, niin samaan aatokseen yhdyn mäkin. Mun on vaikee pystyä kuvaileen itseäni mustavalkoisesti. En ole joko tai, vaan mussa on niin monia värejä ja sävyjä. Jokaiseen tunteeseen ja mielialaan omat värit ja tilanteen vakavuudesta riippuen sen värin sävyn syvyyskin vaihtelee.

Ja noh.. kuka mut nyt parhaiten tuntisi kuin kanssani asunut ex-avomieheni ja hän joskus totesi jotenkin niin että aina kun hän luuli jo mut tuntevansa niin pääsen jälleen yllättään ja hän tajuaa et ei saamari tossa naisessa on vieläkin mulla paljon opittavaa ja tutustuttavaa. Suhteen alussa tämä exäni mulle kuvaili mua palloksi tai laatikoksi jonka pinnan muodot tuntee hyvin mutta jonka sisältöä ei voi kun arvailla. Hän kuvasi hyvin sitä miten vähän annan ajatuksistani ääneen ulospäin infoa ja miten paljon mä vaan oon antamatta vihjeitä siitä mitä mun pään sisällä tapahtuu.

Ja koska niin vähän tuon sisäistä maailmaani ulospäin niin myös prosentuaalisesti pieni osa mun tunnemaailmani tunteista tulee ulospäin näkyviin.

Perusolemus mulla on tyyni ja rauhallinen. Mutta se on harha johon ei kannata tukeutua. Vaikka oon kiukkunen ja venytän jo pinnaani niin saatan olla hyvinkin tyyni ulospäin. Se kuitenkin saattaa muuttua nopeasti ja yllättää puun takaa, kun mä saan sen viimesen niitin joka pinnani venytyksen lopettaa ja pinna katkee.

Olen siis kaikkia niitä tunteita joita normaali ihmisillä yleensä esiintyy ja niitä esiintyy mullakin aika-ajoin. Toisinaan jos tilanne tosi paha ne on sit todella syvältä käytyjä fiiliksiä, mutta onneks ne on harvinaisempia ja käyty teininä suurimmaks osaks läpi.

T: Karoliina

Niinhän sitä sanotaan, että pohjimmiltaan joku on ...
Ehkä puolustelua jollain tavalla, siinä tilanteessa.

Ei ole. Hillitty voi myös olla joskus nauravampi tai puuhata enemmän. Tunnen hillitymmän enemmän itselleni sopivammaksi, mutta olen tavannut vielä hillitympiä joiden mielestä olen riehakas. Riehakkaista olen hillitty.