Että on olemassa ihminen, joka on tuntenut sinut yli 30 vuotta. Jonka kanssa voi mennä pitkäkin aika, ettei nähdä ja kun nähdään keskustelu jatkuu kuin ei oltaisi oltu päivääkään erossa. Ihminen, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Sanoo kyllä suoraan tekemisistä, jos ei miellytä. Ymmärtää ja hyväksyy silti. Se on rakkautta.
On se oikeastaan iso rikkaus.
Anonyymi-ap
887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä iässä on jo paljon ihmisiä lähellä, jotka on tunteneet minut ainakin sen 30vuotta. Ellei pidempäänkin ;)) ;)) *hymy*
Niin. En tarkoittanut sukulaisia tai puolisoa, vaan ystävää. Itse en kerää ympärille tuttavuuksia. Jotkut harvat ja valitut on ja pysyy.
Niin, todelliset ystävät on ja pysyy vuosikymmenestä toiseen
...Mistä tunnet sä ystävän...
Ihan kiva viesti . En koskaan sanonut sanaakaan tälle ihastukselleni. Ehkä en tuntisikaan enää. Joku ihme toive vaan että vielä tavataan.
Se on rikkaus. Itse en ole tekemisissä enää nuoruuden ystävien kanssa. Mutta pääasia on, että niitä ystäviä on. Tietysti surettaa, kun ei ole enää niitä ihmisiä edes hengissä, joiden kanssa oli joskus hauskimmat ja parhaimmat hetket. Se on tärkeää että on olemassa ihminen, joka tuntee sinun elämäsi vaiheita.
Näin ajattelen itsekin. Minun ei tarvitse selittää hänelle mitään. Puolesta sanasta, jopa katseesta, hän ymmärtää.
Minäkin pidän ihmisistä joiden kanssa olin nuorempana tekemisissä. Jos joskus harvoin sattumalta nähdään siitä tulee hyvä tunne, kuten entinen perhetuttu.
Sellaisia ihmisiä on hyvä hyvä pitää elämässä mukana. Ihan aktiivisestikin. Muistaa aina jotenkin. Tää mun ystävä ja mä...jotenkin me vain tiedetään, että ollaan aina toistemme elämässä. En tiedä miksi, mutta niin on. En osaa kuvitella elämää ilman häntä. Välillä voi mennä puoli vuotta, ettei nähdä. Ja sitten toinen ottaa yhteyttä. Olen kertonut, että hän on paras ystäväni.