Kuuluko autismiin? Itse välttelen kaikkea sosiaalista ja olenkin linnottautunut 4 seinän sisälle. Mistä apua, alkaa jo pelottaa jos ei voida elää normaalia elämää?
Eristäytyminen
Anonyymi-ap
19782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä oon miettiny tätä. Ja mun mielestä näyttää olevan kahta erillaista autismia. Toinen on tällänen kun sä tai mä että ollaan aika ujoja ja ollaan mielellään yksin. Mulle kuitenkin on tärkeetä olla ulkona ja voin olla talvipakkasellakin haahuilemassa jossain metsässä tunteja. Ehkä siks mun on helpompi liikkua, että pystyn jopa käymään jonkin verran töissä. Mikään työnhaku ei mulla ois onnistunu, mutta vuokrafirman kautta näitä töitä on löytyny. Teen siis raksasiivousta, teen sitä omaa hommaa siellä kuulosuojaimet päässä.
Autismikirjoon nimenomaan kuuluu kaiken sosiaalisen välttely.
Se johtuu pääosin siitä, että enemmistö ihmisistä on
niin erilaisia kuin autismikirjoiset. Ymmärtämisen kuilu
on se, jonka takia autismikirjoisten on ihan viisastakin pitää
sosiaalista etäisyyttä niihin, joiden aivot ovat ns. normaalit
ja sosiaalisuuden kokemiset, käsitykset ja odotukset
kaukana autismikirjoisen ihmisen kokemuksesta.
Älä sure sosiaalisia rajoitteitasi. Keskity vahvimpiin
erityiskiinnostuksenkohteisiisi.
Ihmiset ovat erilaisia, ja jos joku vähänkin poikkeaa siitä niin sanotusta " normista ", jotkut typerät ihmiset voivat haukkua tai solvata sanallisesti, eivät halua hyväksyä mitään erilaista.
On vaikeaa olla erilainen, poikkeava, se on ymmärrettävää monien mielestä.
Itse olen nuorempana kärsinyt mielenterveysongelmista, oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkihäiriötä, ym.
Omalla kohdallani ainakin tajusin sen, että paljon pelot ja jännitykset oli kiinni siitä, kun itse ajattelin, etten kelpaa kellekään enkä minnekään.
En luottanut ja uskonut itseeni, olinhan omasta mielestäni jotenkin huonompi kuin muut. Siitä johtuen välttelin sosiaalisia tilanteita, ja vaikeuttihan se elämää aika lailla.
On hyvin helppoa eristäytyä siinä vaiheessa, kun tuntee itsensä erilaiseksi, ja ehkä tuntuu, ettei kelpaa mihinkään.
Kannattaisi yrittää luottaa ja uskoa itseensä.
Minäkin pystyn mihin haluan, ja teen myös paljolti sitä, mitä haluan, tuo olisi hyvä ajatusmalli, joka voisi ehkä vähän vahvistaa omaa mieltä.
Eikä kauheasti kannata välittää muiden mielipiteistä, vaikka ikävät sellaiset eivät koskaan hyvältä tunnukaan.
Jos tai kun tulee tilanne, että alkaa eristäytyä ja se rupeaa haittaamaan omaa elämistä ja olemista, olisi hyvä päästä juttelemaan jonnekin omista tuntemuksistaan ja mietteistään. Yksin ei ole hyvä jäädä, ajan myötä saattaa alkaa ahdistaa ja ongelmat voivat vielä suurentua entisestään.
Itse en ajattele autismia edes sairautena, joillain autismia vain on. Olen aina ajatellut sen mitä olen autisteja tavannut, että he ovat ihmisiä siinä kuin kaikki muutkin, jotkut jopa älyttömän viisaita. Lisään vielä, että vähemmälläkin viisaudella pärjää, on ihan omakohtaista kokemusta.
Jokaisella ihmisellä on jotain sellaista, mitä toisella ei välttämättä ole, jokaisessa ihmisessä on myös hyvää, jokainen on hyvä ja tärkeä sellaisena kuin on.
Ja uskokaa siihen, että voitte elää aivan normaalia elämää, jokaisella on oikeus ja lupa elää itsensä näköistä, itselleen normaalia elämää.
Joka sanasta samaa mieltä ja samat kokemukset, mutta tausta ja syyt ihan muuta kuin tämän ketjun aihe. Ykköskanavalta on nyt tullut pari jaksoo dukumenttia autismista. Päähenkilöt ei ainakaan ole sos. eristäytyneitä ja ovat pystyneet jopa seukkaan/oleen parisuhteessa ja ylipäänsä aloittaan sen mikä on on pelkkää utopiaa monesti muulloin. Että onko eristäytyminen sitten autismissa kuinka tyypillistä...
Monesti eristäyminen johtuu sosiaalisesta kaltoinkohtelusta tai muu sosiaalisesti vaikea sairaus, harvemmin sitä spontaanisti itsestään tulee. Itsellä ainakin on erittäin hankala oirekuva ja olen tietyin osin vaikeasti puhevammainen sosiaaliasessa mielessä. Näihin keskeiset taustasyyt on (koska tulehdusta eim ole todettu)osin muiden toimesta johtuvat aivo-ja selkävammat sekä varhainen puuttumattomuus näihin - on vaan yllinkyllin soitettu suuta! Autismille tyypillisellä tavalla mäkin nyt elän monessa suhteessa tavallaan, mutta mitään pakkomielteitä ei ole.
Monisairas
Se, että jollekin on soitettu suuta, mistä syystä sitten onkaan, ja missä on, ei kuitenkaan aiheuta kaikille eristäytymistä.
Jos sen takia eristäytyy, kun on vaikkapa saanut huonoa kohtelua, on siihenkin olemassa joku syy, muu kuin se, että on saanut huonoa kohtelua.
Huono kohtelu voi nostaa kynnystä lähteä sosiaalisiin tilanteisiin, mutta miksi se voi aiheuttaa sen ?
Ehkäpä juuri siksi, kun ihmisen mieli menee alas, ja tuntuu pahalta, ja sitten voi alkaa vältellä kohtaamisia. Ihminen saattaa tavallaan lannistua, jos kohdellaan huonosti, ja vähän kuin antaa periksi, menemättä enää vastaanottamaan lisää huonoa kohtelua.
Mutta ne tunteet ja estot ovat siellä omassa päässä, ikävät tilanteet ovat saaneet aivot reagoimaan jollain tietyllä tavalla.
En tiedä, tuliko tämä nyt liian epäselvästi, vai tajuaako tästä, mitä tarkoitan.
Minunkaan aivot ei aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla.
Eristäytymisen paras puoli tulee esiin esim. silloin
kun luova assi vetäytyy luomaan ja hyperfokusoituu
"ekkonsa" ääreen. Siitä seuraa juuri niitä teoksia/tuotoksia,
joista kuuluisat assit ovat tunnettuja (eri alan taiteilijat,
tieteilijät, tutkijat ja keksijät).
Eristäytyminen ei ole ainakaan minulle millään
tavalla negatiivinen asia. Olen luova assi.
Eristäytyminen merkitsee häiriöttömyyttä.
Eristäytyminen johtaa tilaan, jossa AS:n
sosiaaliset rajoitteet pyyhkiytyvät pois ja
vahvuudet pääsevät esteettä kukoistamaan.
Siinä se ero oikeastaan onkin.
Jotkut eristäytyvät vapaaehtoisesti, haluavat sitä, kun taas jotkut jostain syystä ovat eristäytyneet vastoin tahtoaan.
Onko se vapaaehtoista sittenkään vaiko sosiaalisista rajoitteista johtuvaa...
Itse asiassa lähes jokainen kaipaa häiriöttömyyttä luodessaan jotain uutta tms. Mäkin pystyn moniongelmaisena omissa oloissa hyperfokusoimaan assien tapaan, mutta se ero heihin tulee siinä, että ei välttis tarvi olla kohteen erityisen kiinnostava.
Monisairas
Varmaankin vapaaehtoista silloin, jos se ei itseä haittaa.
Jos eristäytyminen johtuu sosiaalisista rajoitteista tai estoista, silloin se yleensä haittaa sitä, joka siitä kärsii.
Oon ajatellu, etten ole sosiaalisesti eritäytyvä vaan kaipaan seuraa ja autismini ilmenee vain sosiaalisena outoutena ja kömpelyytenä, mutta tällähetkellä ahdistaa ihmisten liiallinen lähestyminen ja että pyytävät jokapaikkaa. Outoa, joskusmaailmassa ku olen tuntenut suurtakin yksinäisyyttä... Vai hetkonen, onko nää tämänhetkiset lähestyjät enimmäkseen miehiä, jotka on yksipuoleisesti kiinnostuneita(?) minusta? Outoa sekin, koska omasta mielestäni olen rupsahtanut ja tylsistynyt viimeaikoina...
Omasta mielestäsi olet rupsahtanut ja tylsistynyt, mutta et ilmeisesti sitten muiden mielestä.
Kyllä varmaan tuntuu hyvältä, kun jotkut tykkää edelleen, vaikka itse ajattelisi eri tavalla.
Sosiaalisessa kömpelyydessäkään ei ole mitään pahaa, toisille sosiaalisuus on vaikeampaa kuin toisille, olemme erilaisia.
Sosiaalisuus onnistuu paremmin, jos ei tarkkaile itseään ja mieti sitä, mitä muut mahtavat ajatella, ei tarvitse pelätä jotain mahdollista mokaa, tms.
Assina en todellakaan koe eristäytymistä (yksinoloa)
minkäänlaisena ongelmana. Mutta jos minua
yritetään lähestyä silloin, kun en sitä halua, se
"ylisosiaalisten telaketjunormaalien" outo
vimma lähestysmisyrityksiin tuntuu suorastaan
sairaalta. Tekee mieli soittaa poliisille ja kertoa,
että kotirauhaani törkeästi rikotaan.
Olen huomannut, että yltiönormaalit eivät todellakaan
lopultakaan voi käsittää ihmistä, esim. assia, joka
enimmäkseen viihtyy sosiaalisuuden ulkopuolella.
Yltionormaalit ikään kuin eivät voi mitenkään uskoa, että
joku voi olla niin "tyhmä", että ei halua heidän
ylevöittävää seuraansa! :-)
Sun pitää hieman haastaa itseäsi tekemään asioita mitkä ei huvita, mutten voit jäädä erakoksi koko ikäsi ajaksi . Laita itsellesi eri asioista mitä sinun on kyettävä tekemään ja huomaat että se menee hyvin kun olet tehyt ja haastanut itsesi tekemään
Nuo neuvot kuulostavat assittoman ummikon neuvoilta.
Uskotko naiivisti, että kaikki assit ovat ihan normaaleja
ihmisiä, kunhan vain vähän "haastavat itseään"?
Vain assittomat ylisosiaaliset ihmiset näkevät painajaisena
sen, että "jää erakoksi koko ikänsä ajaksi". Sehän on luovan
assin ihanneolotila, jossa todella - kuten aiemmin sanoin -
AS:n sosiaaliset rajoitteet pyyhkiytyvät pois ja
vahvuudet pääsevät esteettä kukoistamaan.
Assittoman enemmistön edustajien pitäisi edes vähän
haastaa itseään, että oppisivat ymmärtämään edes
autismikirjon alkeet.
Sitten on vielä niitä itse itsensä autisminkirjolaisiksi itsensä diagnosoineet joita on paljon netissä. Eivät kuulemma tarvi virallista diagnoosia koska siitä ei olisi heille hyötyä. Tälläset hengailijat hieman askarruttaa eri someissa kun osan haasteet selvästi johtuu jostain muusta.
Miksi näyttelet lääkäriä?
Olen kirjolla ja oikein paperit siihen. Tosin on paljon muutakin ja paperit niihinkin. Meistä on moneksi. Olen moniongelmainen as-henkilö.
Uskotko, että ilman papereita ei voi muka olla assi?
Suurin osa asseistahan on ilman papereita, vain
murto-osalla on virallinen diagnoosi.
Suomessa arvioidaan olevan vähintään 50 000
autismikirjolaista. Osa heistä on kirjolla
tietämättään.
En tiennyt ottavani kantaa siihen kysymykseen. Enkä oikeastaan ottanutkaan. Sanoin vaan että paperia löytyy.