Mä olen kohta 20 enkä ole koskaan ihastunut "sillä silmän näkemällä". Ihastun tyyppeihin vasta, kun olen oppinut niitä vähän tuntemaan. Ja yleensä asia on vielä niin, että "annan" itseni ihastua. En ole koskaan tehnyt mitään pöljää ihastuksieni kanssa, aina olen ollut jotenkin liiankin järkevä.
Olen ollut ihastunut neljä kertaa elämässäni, joista kaksi oli sellaisia tosi ohimeneviä (teini-ihastuksia), kun kiinnostukseni lopahti.
Aika vasta lopetin vuoden seurustelun ja sekin juttu alkoi panona. Olin kyllästynyt tylsään yksinäiseen arkeeni ja kokemattomuuteeni. Aluksi minulla ei ollut mitään tunteita kyseiseen mieheen, mutta jossain vaiheessa huomasin ikävöiväni miestä ja ehkä jossain vaiheessa häntä rakastin, ainakin tykkäsin kovasti. (vai oliko kyseessä vain turvalinen, hyvän olon tunne?) No, juttu loppui, kun olimme loppujen lopuksi liian kavereita (ainakin exäni mielestä).
Mä olen varmasti tuomittu olemaan kylmä narttu loppu iäkseni, joka ei satukirjojen tapaan rakastu ensi silmäyksellä. Ei edes ihastu tai tunne polttavaa himoa...tai edes mielenkiintoa. Eron jälkeen huomasin, että en ole ihan tunne kylmä, mutta haluan kokea sellaisen polttavan huuman tunteen, että en voi ola erossa siitä ihmisestä hetkeäkään!
Onko täällä kaltaisiani kylmiä narttuja? Vai luulitteko olevanne ja sitte se tuli, PAM! elämänne mies, tai se hulluuden ihastus.
Vai enkö mä ole vielä kohdannut sitä? Olen etsinyt ja olen ollut etsimättä. Kyllästyttää. Haluan elämääni säpinää.
Olen ollut ihastunut neljä kertaa elämässäni, joista kaksi oli sellaisia tosi ohimeneviä (teini-ihastuksia), kun kiinnostukseni lopahti.
Aika vasta lopetin vuoden seurustelun ja sekin juttu alkoi panona. Olin kyllästynyt tylsään yksinäiseen arkeeni ja kokemattomuuteeni. Aluksi minulla ei ollut mitään tunteita kyseiseen mieheen, mutta jossain vaiheessa huomasin ikävöiväni miestä ja ehkä jossain vaiheessa häntä rakastin, ainakin tykkäsin kovasti. (vai oliko kyseessä vain turvalinen, hyvän olon tunne?) No, juttu loppui, kun olimme loppujen lopuksi liian kavereita (ainakin exäni mielestä).
Mä olen varmasti tuomittu olemaan kylmä narttu loppu iäkseni, joka ei satukirjojen tapaan rakastu ensi silmäyksellä. Ei edes ihastu tai tunne polttavaa himoa...tai edes mielenkiintoa. Eron jälkeen huomasin, että en ole ihan tunne kylmä, mutta haluan kokea sellaisen polttavan huuman tunteen, että en voi ola erossa siitä ihmisestä hetkeäkään!
Onko täällä kaltaisiani kylmiä narttuja? Vai luulitteko olevanne ja sitte se tuli, PAM! elämänne mies, tai se hulluuden ihastus.
Vai enkö mä ole vielä kohdannut sitä? Olen etsinyt ja olen ollut etsimättä. Kyllästyttää. Haluan elämääni säpinää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En nyt sanoisi täysin kylmäksi sinua, jos olet kuitenkin 4 kertaa ihastunut. Itse olen vajaa 24v ja olen ollut ihastunut vain kaksi kertaa elämässäni. Molemmat ihastukset tapahtui 14-15 -vuotiaana ja oli juuri sellaisia ohimeneviä teini-ihastuksia.
Itse ainakin tiedostan kyllä varsin selvästi, että olen tunnevammainen. En tiedä mistä tuo johtuu, mutta olen aina ollut sellainen. Tunteettomuus ei siis liity vain ihastumiseen vaan näkyy ihan kaikissa tunteisiin liittyvissä asioissa. Edes perheenjäsen kuolema ei herättänyt mitään merkittäviä tunteita.
Sanomattakin selvää, että olen pysytellyt todella kaukana naisista. En näe mitään järkeä tutustua naisiin sen syvemmin, jos en pysty ihastumaan ja rakastumaan. Sinänsä en pidä mahdottomana, että näin kävisi, mutta vielä en ole sellaiseen naiseen törmännyt.