Isä on aina olemassa?

Oon pitkänaikaa miettiny asiaa nimeltä Isä. Mitä se tarkoittaa ja pitää sisällään. Oma isäni oli ja on hieno mies, kaikkine paheineen, puutteineen ja myös hyveineen. Hän osasi olla paikalla aina sillon kun tarvittiin. Puhua hän ei osannut, mut teot puhuivat enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt itse isänä, mietin millainen olen. Olen kyllä paikalla, mutta välttämättä en ole aina läsnä. Puhun kyllä myös ja yritän antaa aina rakentavaa palautetta. En tiedä olenko se maailman paras isä, mutta kaikkeni yritän että lapseni olisivat sitä mieltä. Vaikeaahan tämä on, itsellä jäi niin monia asioita tekemättä ja kokematta, vaikka vähän ehtikin. Se mietityttää et onko minusta hyväksi isäksi, kun tuntee niin, että itselläkin olisi vielä elämää elettävänä?