Että silloin ei ole tarvetta kirjoittaa, että on päässyt yli, jos on oikeasti päässyt yli. Eikä ole tarvetta kirjoittaa ainakaan mitään ikävää. On vaan neutraalit mietteet ko. henkilöstä.
Huomasinpa vaan...
Anonyymi-ap
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No sitä odotellessa sitten kun sulla oli vielä tarvetta kirjoittaa.
Sen tajuaa lapsikin, että sitten kun tunteet loppuu niin tänne ei enää kirjoitella. Tunteet voi olla myös vihaa ja katkeruutta kuten palstavakkareilla usein on.
Riippuu tilanteesta onko neutraalit vai mitkä muistot.
Mä taas koen sen niin, ettei jaksa välittää siitä, se ketä se toinen kaipailee ja ihastelee. Ei kai sillä ole väliä. Mitään uutta auringon alla.
Mutta miten päästä yli? Aina olen päässyt ihastuksesta yli, tästä en näytä pääsevän. Kuluu elämä onnettomasti, kun joutuu kaipaamaan.
Ei kaipailussa ole mitään pahaa. Se on vähän kuin signaali, että toinen oli jollakin tasolla tärkeä. Vähän niin kuin sukulaisiakin, jotka ovat jo kuolleet voi muistella ja kaivata. Heillä oli merkitystä. Jos joku elossa oleva ihminen on kaipauksen kohde, se voi johtua ihastumisesta. Kaipaus voi laantua, mutta tuskin se kokonaan loppuu. Ihminen vaan sopeutuu, jos ei halua mitään sen enempää kaipauksensa suhteen. Jokaisella on tietysti vapaus valita, keneen haluaa enemmän tutustua.
Tämä on niin totta ja samaa mieltä myös.
Pelkkä halveksunta jäi yhdestä tyypistä, ei mitään muuta . En edes ajattele häntä koskaan, koska ei ollut syviä tunteita häneen. Ketään en oo koskaan halveksinut, mutta ko. ihmistä kyllä. Eikä mun siittä mitään yli tartte päästä kun ei niitä hyviä tunteita häneen edes ollut.
Silloin on päässyt yli, kun ei enää käytä aikaa ja energiaa juttuun, eikä rakkauden tunteet ole siinä kiinni. Negatiivinen muisto on eri juttu, miten se muuksikaan muuttuisi, jos sellainen on aiheesta syntynyt.