Arkiaamun tunnelmissa

Aurinko kultasi pääsiäisen vieton, sulatteli loppuja lumia täällä etelärannikolla. Herkuttelua ja iloisia tapaamisia, hiljentymistäkin sekä keväisiä tunnelmia koettiin pyhinä, nyt taas arki maistuu.

Täällä rannikolla näin keväisin kylmä ja rannoilta osin vielä jäinen meri vielä viilentää, Suomen huippulämpötilat ovat lounaassa ja sisempänä maassa. Leskenlehtiä on jo kuitenkin näkykynyt kuraisillav pientareilla, metsässä sinivuokkoja, puutarhassa lumikelloja ja krookuksia. Olen siistinyt pihaa oksista, mutta hillinnyt vielä intoni rapsuttaa haravalla märkää nurmikkoa. Kukkapenkkeihin olen pilkkonut perennojen varsia ja säilyttänyt lehtikatetta, syksyllä ripottelin multaa niiden päälle ja saman teen keväällä. Näin saa ravinteita ja ilmavuutta kasvualustoihin. Oksasaksiin tartun seuraavaksi, poistan kuivia ja ränstyneitä oksia. Hedelmäpuut ovat aika työläitä, kun yrittää pitää ne sopivan korkuisina ja ilmavina.

Kevätsade olisi tervetullut, tiet pölyävät. Pohjoisen terveisissä lumilajit aurinkoisilla laduilla ja rinteissä ovat ilahduttaneet, täällä alkaa viherrys vallata alaa.
Mukavaa arkipäivää!

Suomi on iso maa pituussuunnassa, pohjoisessa täysi talvi, etelässä kohta kesä ovella. Juhlia on kalenterissa tulossa. Vappu vajaan kolmen viikon päästä, sitten äitienpäivä ja juhannus. Vappu ei mitään merkitse, en juo edes simaa enkä syö sokeripommi munkkia.
Kaikki juhlat latistuneet, ei ole paljon juhlamieltä enää. Pyhä ei arjesta erotu meikäläisellä, syömisetkin rajoitettuja diabeteksen takia.

Kyllä mä vielä joskus oon ottanu henkivieverikännin.
Selvinny toistaiseksi.