Vuodet vierii. Kuinkahan elämä on sua kohdellut? Vieläköhän muistaisit mut. Mä olin pelkkä sotku, olen yhä.
Hei nainen
Anonyymi-ap
23710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuka miehistä mahdat sitten olla? Toissavuoden?
Lnaiselle.
Extra-Large ?
Large pelkästään?
Sittenhän tämä voisi olla minulle, jos L-naiselle..
Vuodet on vierineet, mutta mielessäni olet pysynyt ihan joka päivä ja monta kertaa päivässä. Ikävä sinua, mutta luulen, että olet sen arvannutkin.
Muistelen sinun sanoneen joskus aikaisemminkin jossain, että olet aina sotkussa. Siis et minulle sanonut tuota, vaan muualla.. Olen harmitellut noita sotkussa olemisiasi: Ehkä meistä olisi voinut tulla jotain??? Sinä ainakin teit minuun niin syvän vaikutuksen, ettei kukaan ikinä ennen eikä jälkeen sen kohtaamisesi.
Mä meistä olin se suurempi sotku. Ja olen samanlainen edelleen. Oon jo tippunut itsekin kyydistäni pois.
Tuskinpa. Mä elin pitkään sellasessa utopiassa. Se auttoi kantamaan eteenpäin, muttei loputtomiin. Sitten aloin ymmärtää et parempi, ettei tätä vahinkoa laiteta enää kiertoon. Olen yrittänyt vain olla ajattelematta ja pysytellä mahdollisimman positiivisella vyöhykkeellä. Eli esim. poissa täältä.
Mä oon hyvä selvittämään sotkuja ja jos en siinä onnistu, oon sotkussa itsekin. Viime aikoina vähän enemmän kuin normaalisti, mutta sotkut selvitän. Voisin vielä sotkea itteeni jonkun kanssa tulevaisuudessa, mutta se .. se onkin sitten toinen juttu se. Langat solmuun keskenään jonkun kanssa .. nam .. ja tarkoitan tällä pelkkää hyvää, en negatiivisessa mielessä :)
Minua ei tule kiinnostamaan sun tulevat nam-rakkaus- tai seksisuhteet.
Jos Oikeata Rakkautta on ollut, ei siitä liusuta ystävyyssektorille. Koskaan. Tai no, ehkä 75-80- vuotiaina sitten.
Kirjoituksesi oli kyllä osuva ja avaava. Allekirjoitan sen osaltani myös. Totta.
Kiitos.
Olin myös sotku silloin, siksi häivyin. Nyt vähän selkeempi. Tottakai muistan sut, joka päivä. Ja mietin usein miten sulla menee.
Mäkin mietin monesti, miten sulla menee. Miten jakselet. Mitä sulle tapahtuu. Mitä kaikkea on sun elämässä. Ajatteletko koskaan mua ja jos, niin millä tavalla ja tuo millä tavalla, on se, mikä tekee kipeetä. Taisit saada musta melkoisen väärän kuvan, koska me ei puhuttu. Minä yritin, sinä et lähes ollenkaan .. puhua siis. Alleviivasin näkymättömällä kynällä, miten tärkeää se kommunikointi on suhteessa. Sanoin siitä moneen kertaan, että suu pitää avata, puhua. Tein isoja muutoksia sen jälkeen, kun lähdit. Ne olivat aikansa, eivät tule enää minun elämääni. Ne on taaksejäänyttä. Yhdessä oltiin siinä, näkymätön sekin oli, se käsi, joka piti meitä siinä otteessa. tiiät mistä puhun. Siksi ajattelin ryhtyä toimiin ja tein lopun siitä kaikesta, oli helpompi tehdä se, kun sä et ollu maisemissa. En tehnyt sitä siksi että aikani kuluksi oisin jotain kehitelly, ei vaan siksi että sun olis helpompi palata jossain vaiheessa ja nähdä se minä, se oikea minä, joka jäi sen kaiken alle, sen kaiken taakse, mitä meillä oli. Et siis oikeastaan päässyt edes tutustumaan siihen ihmiseen, jonka kanssa olit. En minäkään sinuun. Näin kyllä sen suuren potentiaalin ja viisauden sinussa kaikesta huolimatta ja aattelin monet kerrat miten ihmeessä saisin sut uskomaan enemmän ittees ja luottamaan omiin kykyihisi ja lähteä näyttämään se myös muille, koko maailmalle. Kaiken sen jälkeen, mitä oot joutunu lapsuudesta asti kokemaan .. se olisi ollut sulle voitto ja siinä voittojuhlassa, voittoon tähtäävässä matkassa olisin halunnut olla mukanasi, sinä minänä, mitä oikeasti olen. Ei sinä, mitä olin. Se oli vain sitä, mitä ei kumpikaan lopulta halunnut, mutta siinä me pysyttiin. Näkymättömän käden otteessa. Se käsi on jo irti minusta. Totaalisen irti. En enää lähde sitä polkua. Uudenlaiset polut saa tulla eteeni ja valitsen niistä sen, mikä tuntuu hyvälle. Säälittää tai tavallaan säälittää, ettei voida yhäkään puhua mistään. Todella kipeetä tekee just se. Kaikki jää ikäänkuin ilmaan .. roikkumaan .. auki .. jonnekin .. eikä sielupaha saa rauhaa. Ei se saa. Kaikki jää vaivaamaan. Tuntuu, että varmasti painaa lopun elämääni mielessä se. Se kaikkein eniten. Ja myös se, ettei opittu tuntemaan kaiken muun alla toisiamme. Näin kuitenkin sun potentiaalin vaikka mihin. Joka päivä katsoin sua uusin silmin, näin sinut uudelleen .. ja uudelleen .. ja ihailin. Ihailin, vaikka teki kipeetä. Ihailin myös sitä kaikkea voimaa, mitä sussa on. Ja kauneutta. Niin sisäistä kuin ulkoista. Hyvyyttä. Mutta myös sitä kiukkupeffaa :) sitäkin :)
Oletpa typerä ja heikko ihminen. Ihan kuin et ymmärtäisi mitään
Mihin perustat tuon? Miksi typerä, miksi heikko? Oon kyllä eri mieltä, oon erittäin vahvana ollu tässä eikä typeryys löydy täältäpäin. Typeryyttä on olla selvittämättä nåitä, koska tämän takana on isompi juttu.
Tämä on jonkun välihuutospiikkiä. Ei kuulu tähän.
Olepa nyt sitten Mies ja kerro se takana ollut isompi juttu. Odotan.
Puhua et osaa. Osaatko nyt kirjoittaa?
On-pa jännää.
Vai menikös se juna jo ajat sitten?
Söit sanasi. Luulottelit. Valehtelit. Olet jättänyt kertomatta.
Ooksä joku agentti vai?
Tyyliin Bond, James Bond.
Et voi kertoa.
Tirsk.
Ystävllinen neuvo: Ei mikään selviä kirjoittamalla romaaneja tuntemattomille ihmisille.
"Ai perse sentään mihinkään et ole vieläkään muuttunut"
Niinkö sanot .. no heh .. sopii tulla katsomaan :) älä viitti, et tiedäkään, miten paljon on tapahtunut :)
Tämäkin on jonkun ulkopuolisen välihuuto.
Hei, ota nyt se järki käteen viimeinkin ja tule puhumaan. Vielä kerkee. Vielä. Ja kyllä se oon mää, joka tässä tätä nyt kirjoittaa. Tuu nyt. Ei tehä tästä hankalampaa enää. Tää on menny jo niin liialllisuuksiin, ettei enemmästä ois väliä enää. En jankuta enää tätä, tää on oikeesti se viimeinen kerta, kun mä pyydän juttelemaan. Tähänkö haluat tämän päättyvän .. puhumattomuuteen .. kunnes jatkuu muualla, missä on pakko puhua? Ei oo mitenkään reilu asetelma ensalkuunkaan että sä ivaat mua täällä vuorokaudesta toiseen ja mä yritän pysyä sun aivoitusten mukana, millä päällä satut olemaan ja vielä hoitamaan nämä inhottavat, suorastaan oksettavat hommat, mitä mulle jää tehtäväksi . ihan vain syystä, ettet puhu mun kanssa. Aika lailla menee hölmön hommaksi. En kimputa enää. Laita johonkin ketjuun näkyvästi, jos haluat puhua, kun vielä voi. Ei oo kiristystä eikä uhkailua, on vain pakko palata tosiasioiden ja tapahtuneiden pariin. En voi muutakaan yksin tehdä. Jutellaan, niin selvitetään. Oikeesti.
Elämähän on iloisesti vedellyt turpaan niin sanotusti aika ajoin. Ja kait se näkyy. Muttet muistaakseni mikään sotku koskaan ollut. Minähän se härö olen aina ollut.
Mä en.
Mulla on on oma tahto.
T. 🤣
Vierii ne vuodet. Viimeisimmät ovat olleet hyvin opettavaisia.