Voi joskus olla vaikea.
Doris Lessing on kirjoittanut, että kaikista ilkein voi tytär olla siinä 40 vuoden iässä.
Luin just äsken.
Doris Lessing on kirjoittanut, että kaikista ilkein voi tytär olla siinä 40 vuoden iässä.
Luin just äsken.
Äiti-tytär suhde
Anonyymi-ap
2563501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 256
Vanhimmat
Äiyi voi olla ilkein, kun tytär kasvaa nuoreksi kauniiksi naiseksi ja itse rupsahtaa.
Miten niin äiti itse rupsahtaa?
Äiti vanhenee kuten kaikki ihmiset. Mikä äidistä tekee rupsahtaneen?
Äiti varmaan kantaa ikänsä ylpeänä. Iloisena, että on saanut elää niin kauan, että tytär on keski-iässä. Mahdollisesti tyttärelläkin lapsia, kenties tytär.
Esimerkillään äiti siirtää tyttärelleen miten suhtautua vanhenemiseen.
Luutuneita ovat nuo käsitykset ikuisesta nuoruudesta ja kynsin hampain, botoxein yrittää näyttää nuoremmalta.
Tässä iässä, tässä hetkessä.
Ei äidit tyttäriään kadehdi vaan ovat ylpeitä heistä ja jokainen muuttuu myös vanhetessaan niin että miksi puhut eupsahamisesta asiasta jok on luonnollinen. Ja totta on se että tytöt ovat todella ilkeitä se alkaa siinä nelikymppisenä ja toisilla ei lopu koskaan . Vain todeta että näin on usein
Ihan niin, jos ei kelpaa ilman botoxia niin saa olla kelpaamatta
AIKA hassu ajatus,
EI TODELLAKAA kukaan äiti ole kateellinen tyttärilleen,
päinvastoin
ovat onnelisia ja iloisia kun tyttärillä on kaikkihyin ja erittäin huolissaan jos esm puolison kanssa menee huonosti,
äidit rukoilaa aina joka päivä jälkeläistensä puolesta
ainaki minä olen aina niin tehny,
luoja meitä kaikkia suojelkoon sinatkoon ohjatkoon oikeaan
koko elämän varrella
Ihmeellistä ajatusmallia yleensä että puhutaan jostain rupsahtamisesta , kaikki äidit ovat tietoisia että joka vuosi tulee ikää ennemmän, ja ei monikaan uhraa edes mitään ajatusta jollekkin ruosahtamiselle. Ihminen on sama ihminen aina ja ulkonäkö muuttuu kaikilla ikääntyessä ei mitenkään ole niin että ulkonäöllä olisi jotain tekemistä äiti tytär suhteissa.
Tuo rupsahtaminen on pinnallisen ihmisen lapsellinen käsitys elämästä, että muka kelpaa johonkin jos ei olisi rupsahtanut, mitä lienee tarkoittaneen.
Oikeassa suhteessa ja elämisessä ei tuollaisia edes ajatella , sillä se on toisarvoista.
Kukaan äiti ei ole kateellinen myöskään omalle tyttärelleen, mistäpä olisi, ainoastaan iloinen jos tytöllä pyyhkii hyvin .
Ei omalle lapselle voi olla kateellinen mistään .
Ihan niin, vanheneminen on luonnollista eikä mitenkään rupsahtamista,
ON VÄÄRIN ,,, jopa suurta tyhmyyttä
yksisilmäisesti
SYYTTÄÄ TYTTÄRIÄ hanakalasta luonteesta,
NAPANUORAN katkaseminen
on erittäin kivulias prosessi ihmisen kehitysvaiheessa,
viisas ÄITI kestää kaiken
ja viisas tytär kehittyy kyllä normaalisti AIKUISUUTEEN
kun annetaan turvallinen pitkäjäntein
HILJAINE RAKKUS
tehdä tehtävänsä,
tyttäret kyllä kehittyy normaalisti VASTUUNSA tunteviksi aikuisiksi
kypsäksi itsenäiseksi ,,
itsenäisesti ajatteleviksi kehittyminen on kivulias prosessi
äiti - tytär ihmis-suhteesa ,
kaikki sen joutuu käymään läpäpi oman elämänsä varrella,
NÄIN SE VAAN MENEE,,
terv. Suomi MUMMI *
On myös väärin syyttää äitiä hankalasta luonteesta.
Varsinkin tämän ikäpuolen äideillä on ollut sotatraumat päällä.
Tämän ajan tyttärillä taas ei ole ollut.
Elämä ei ole helppoa koskaan,
eikä kasvaminen vastuuliseksi aikuisuuteen,
napanuoran katkaseminen tytär-äiti suhteessa voi olla hyvin kivulias,
elämä tuo paljon tuskaa tullessaan,
mutta myös iloa ja onnea kun hyvin käy,
Onhan ne eräät tytär/äiti suhteet tulehtuneita , monista seikoista johtuen, pahinta on kun nuoret vaatii olemaan jollain muulla tavalla kun mitä ihminen on. Jokainen haluaa ainoastaan olla oma itsensä loppuun asti.äsiis pukeutua miten haluaa, asua miten haluaa, olla ystävä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa viihtyy.
Ihan niin, sodan jälkeiset lapset eivät saaneet mitenkään itsestäänselvää alkua elämäänsä .
Ihme se että äiti on se lähin henkilö siihen asti kun tytär täyttää 40 sitten alkaa vikojen laskeminen, sen on huomannut niin monen kohdalla
Äläpäs nyt yleistä! Sodanjälkeiset sukupolvet saivat hyvän koulutuksen ja elintason nousun. Jostain oli puutetta, mutta niin oli ennen sotiakin ka varsinkin sota aikana.
Kyllä niitä on vaikealuontoisiakin tyttäriä olemassa, niin että hyvin yksilöllisiä tapauksia. Tunne erään joka muutti yhtä äkkiä lapsuutensa tarinan ihan toiseksi mitä se oli ollut, saihan sillä huomiota hetken aikaa.
Niin että tyttäriä on niin hyviä kun huonojakin eikä kaikki aina riipu niiden äideistä tai kasvatuksesta mitenkään, ivat vaan kuten ivat luonteeltaan
Ihan totta, meistä moni syntynyt sota aikojen varjossa, traumaattisia aikuisia joilla ei ollut oikein toivoa elämästä.
Kaikki sylissä pitämiset ja hyväilyt lasta kohtaan olivat vähäisiä siihen aikaan, niistä nyt sitten tämä uusi polvi saa aihetta uhriintua, ymmärtämättä mitä vanhemmat saivat kokea.
Monelta kaatui myös isä sodassa ja äiti jäi yksin huoltamaan lapsiaan , voi vaan ajatella miten siihen aikaan vanhemmuus erosi nykyajan vanhemmuudesta .
Olo oli turvatonta näillä ihmisillä , ja turvallisuuden tunne on myös tunne joka pitäisi saada olla jokaisella ihmisellä.
Niin että kohtaloita on monia ollut siihen aikaan, ja nykynuoret eivät osaa edes kuvitella millaista elämä oli silloin. Silti vanhemmat rakastivat lapsiaan, osaamatta aina sitä osoittaa lapsen odottamalla tavalla .olosuhteet tekivät ihmisistä omanlaisiaan
Moni ei saanut joten siinäkin on eroja
elämä ei koskaan ole helppoa,
aina sama äiti tytär suhdet pitää taistella uudeleen
kun lapsista kasvaa aikuisia,
se kuuluu aina kasvukipuihin,
mutta
ihminen selviää aina
ja aikuistuu viimestään 70 80 kymppisenä ennen kuolemaansa,,
koittakaa kestää
HILJAINEN RAKKUS
eämän ymmärtäminen
ON SUURINTA ,,,,
ilman tyttäriä ei synny uutta elämää maanpäälle !
ja vanha sanonta
ÄIDIN RAKKAUS ON IKUISTA !
Äiti voi olla ilkeä tyttärelle koko ikänsä.
Oletko sinä ilkeä omalle tyttärellesi ?
Kuinka muuten osaisit kyseistä suhdetta noin päätelää ?
Ihmettelijä !
MUN äiti ei ainakaa ollu ikinä ilkeä mulle,
päinvastoin minä olin kiukkunen ja vihanen kun äitini tiesi aina kaiken paremmin kuin minä,
siitä huolimatta äitini oli ja on haudan takanaki maailman rakkain ihmineseni, vaikka minä olin ilkeä ja kiukkunen,
Vastaus:
Luin juuri äsken Doris Lessingin kirjaa, ja kerroin mitä mieltä hän oli.
Ja ajattelin, että olisi mielenkiintoista keskustella aiheesta.
Miksi sinä käännät heti ilkeästiasian ihan muuksi?
Oletkos sinä itse ilkeä tyttärellesi?
Kuinka muuten voi kysymyksesi päätellä?
Ääritapauksia on aina.
Jostain syystä ne vain vedetään esille. Kohta tulee kauhukuvaus jostain erikoistqpauksesta ja sitä ruvetaan sitten ruotimaan?
Puhutaanko ihan tavallisesta äiti-tytär-suhteesta.
Ohan niitä ääritapauksia,
puolisoni viimeset hetket laitosessa,
sillä oli eräs vanhus ja häntä kävi tytär kasomassa ilmeisesti harvoin,
mutta
sivullisesta näytti pahalta,
tytär rukoili ja pyyteli anteeksi äidiltään,, en tiedä mitä,
mutta se tuska oli käsin kosketeltavissa,
äitisä vain mökötti ei suostunu keskustelemaan,
en kertakaikkiaan käsittäny miksi äiti oli niin KYLMÄ tytärtään kohtaan
jäi minulle ikuisesti arvoitukseksi,
kun itse en pystyisi noin kylmään suhtautumiseen ikinä,
omat jälkeläiset ja tyttäret ovat maailman tärekimpä ihmisiä elämässäni
vaikka heitä en juurikaa enään näe,
sydän syrjällään rukoilen joka päivä jälkeläisille suojelua varjelua ohjausta oikeaan, missä kulkevatki,
maailma on paha
luoja armahda maailmaa,
Sekin on tulkkaus asia.
Tiedän yhden tapauksen missä äitintaisteli huumeita käyttävän tyttärensä elämän puolesta, ja
Tytär haukkui siinä samalla miten ilkeä äiti on. Siis joskus on nämä tyttäretkin narsistin merkki rinnassa olevia ilkimyksiä
Kyllä äitisi silti ymmärsi sinua , ja rakasti . Niinhän se aina on että äidit antaa anteeksi ainoastaan omille lapsilleen suoraan sydämestä
Kyllä ne ilkeät (koko ikänsä) äidit on todella harvassa. Äiti-tytär suhde on ihan eri luokkaa kuin isä-tytär. Tämän on varmasti jokainen huomannut, jos lapsena on tytär. Tyttären murrosikä on tulta ja tappuraa useimmiten, kukas se on joka saa "iskut" ottaa vastaan? Pääsääntöisesti äiti. Miksikö?
Onhan sellainen sanonta, kuin "ei kaksi emäntää samaan keittiöön mahdu".
Todella harvassa on ne äidit, jotka lapsiaan (tyttäriään) vihaa, todella harvassa.
Painaako synnit omaatuntoa vai onko paatunut olo.
Kaikki eivät kertakaikkiaan pysty keskustelemaan aiheesta vaan ovat heti esillä yksinkertaisilla kommenteilla joilla ei ole itse asian kanssa mitään tekemistä
Pitääpä lukea se kirja, ja siksi kiinnostaa koska olen huomannut juuri tämän asian niin monen äidin kohdalla , ilkeyksiä viljellään yhtä äkkiä vaikka ennen on äiti/ tytär suhde ollut ihan hyvä.
Kai sekin jotenkin kuuluu elämään vaikka onkin hyvin surullista että oma lapsi kääntyy jollain tekosyyllä vasten vanhempaansa.
Voi olla että loukkaukset olivat turruttaneet äidin mielen ettei uskaltanut kertalåkaikkiaan enää luottaa että tämä tytär sydämmestään pitäisi hänestä. Se ei ole kylmyyttä useinkaan ainoastaan itsensä suojelemista, jolla kieltää tunteet että jos luottaa niin taas pettyy kuten tavallisesti
Ihan niin
Kyllä äidit tyttäriään rakasta vaikka eivät aina jaksa tanssia heidän pillin mukaan
Alotus on psykologisesti tärkeä aihe,
me olemme jo vanhuksia,
mutta
puolisoni kun oli elämän loppuvaiheen laitoshoidossa,
siellä oli kuolevia vanhuksia naisia,
jotka HUUSI kokoajan ÄITIÄÄN,
heillä oli suuri ikävä tai jokin trauma suhteessa jo kauan sitten kuoleeseen ÄITIINSÄ,
sivullisesta se huutaminen tuntui kovin surulliselta ja pahalta,
---
kuinkahan meidän nyt 80+++ vanhusten loppu menee
joudummeko laitoshoitoon,
entä minne katoaa reali todellisuus,
säilyykö
vai katoaako menneisyyteen,, ?
vai pääsemmekö lähtemään ilman sielullista tuskaa
ja ikävää
tuonpuoleiseen ?
niin,,, kuinka meidän vanhusten käy,
onko meidän tyttäret aikuistuneet kypsyneet suhtkoht onnelisiksi vastuunsa tunteviksia aikuisiksi,
jos ei niin ole käyny,
me itse olemme syyllisiä siihen jos tyttäremme on epäonnistuneet elämässään,
me vanhuksetkaan emme ole koskaan täydellisiä,
olemme vain ihmisiä vikoinemme
kaiken rakkaudenki keskellä,
86-vuotiaana kuollut äitini kertoi minulle pari päivää ennen, että hänen äitinsä oli jo käynyt tervehtimässä ja odottaa tyttären tuloa.
Toisilla on läheinen suhde vielä vuosikymmenten jälkeeknkin.
Sanotaan, että valheenpaljastuskoneessa sana "äiti" aiheuttaa aina värähdyksen viivassa, vaikka suhde ei olisi ollut läheinen.
Moni äiti tuntee syvän yhteyden lapseensa useita vuosia. Se varmaan periytyy tuhansien vuosisatojen takaa, jolloin esivanhempien laumassa jälkeläisen hoivaaminen oli elintärkeää.
Puolustamme lapsiamme, jaamme ruokamme heidän kanssaan, huolestumme kadonneesta, seuraamme heidän selviytymistään uusissa tilanteissa.
Eikös nainen muutu yli-ikäiseksi, näkymättömäksi, tuossa iässä, nelikymppisenä ?
Näin kai nykyisin nähdään.
Ja kenelle muulle nainen pettymystään purkaisi ellei omalle äidilleen, jos tämä vielä on elossa. Minun ei ollut.
"Isien pahat teot siirtyvät lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen" sanotaan Raamatussa. Minusta tämä pätee myös äiteihin. Äidin elämänpettymys siirtyy usein tyttären kannettavaksi. Minusta se on luonnonlaki, ei siitä voi ketään syyttää.
Tyttären elämänhaasteeksi muodostuu sitten työstää asia, nähdä ja vapautua, tehdä sovinto. Ikävä jos prosessi jää kesken, vihanpidon asteelle.
Miten niin näkymättömäksi, en koskaan tuntenut 40 vuotiaana mitään näkymättömyyttä, koska en ollut mitenkään kiinni ikäni kirjoittamattomista laeista joita katkerat naiset ovat säädelleet toisille naisille.äenkä tunne edes vielä vanhanakaan itseäni mitenkään muuksi kun mitä olen ollut aina, siis ihminen ihmisten parissa
Tytär-äiti suhde on usein kaikkein tärkein ja syvimmälle juurtunut naisen ihmissuhteista. Se voi olla hyvinkin monisäikeinen ja monipohjainen, mutta se perustuu jonkinlaiseen biologiseen symbioosiin ja sen menettäminen kokonaan, onko se edes mahdollista?
Minulla on sekä aikuinen tytär että poika ja suhde molempiin on läheinen, mutta tietyllä tavalla erilainen. Se ei välttämättä johdu siitä että toinen on poika ja toinen tytär, vaan paljon siitä että he ovat hyvin erilaisia luointeeltaan. Tyttären kanssa meillä on ollut joskus napit vastakkain mutta siitä on jo aikaa. Nyt suhteemme on tiiviimpi ja läheisempi kuin koskaan. Muistelimme tuonnoin hänen vaikea murrosikäänsä ja hän hän ymmärtää nyt että se minkä hän näki huonoina väleinä äidin kanssa oli vain minuntapani antaa hänelle tilaa ja mahdollisuuden kasvaa omaksi, itsenäiseksi aikuiseksi: hän sai olla minulle vihainen, paukkoa ovia ja huutaa, kaikkien tunteiden ilmaiseminen oli sallittua ja kun hänen tunne-elämänsä oli tasaantunut niin tehtiin pikkuleipiä yhdessä keittiössä, istuttiin sohvalla ja katsottiin kauniita ja rohkeita. Jurteltiin, halattiin ja annettiin anteeksi.
Pojan kanssa meillä ei ole koskaan ollut kuin aivan ohimeneviä sanaharkkoja.
Poika olisi tarvinnut isäänsä miehen mallina. Leskiäiti joutuu olemaan sekä äitinä että isänä. Ehkä poika ei halunnut lisätä äidin taakkaa olemalla normaali ovia paiskova ja rajoja koetteleva murkku.
Pitää varmasti paljolta paikkansa. Olen aina sanonut, että olen ollut ehkä kohtalaisen hyvä äiti, mutta en ole oikeen pärjännyt isänä.
(olin kyllä ajatellut auttaa asiaa hankkimalla pojalleni isäpuolen, mutta paria suhteellisen lyhytaikaista kokeilua lukuunottamatta ne yritykset eivät tuottaneet toivottua tulosta. Nyt poikani ja nykyisen mieheni väliset suhteet ovat hyvät ja poikani kutsuu miestäni leikkimielellä isäpuolekseen, käy mielellään meillä lomillaan ja lämmittää saunaa.
Miehet pärjää paremmin tuossa isäpuolen asemassa, oli "lapsi" sitten miten vanha tahansa.
Äitipuolista en ole hyvää kuullut. Toki hekin ovat "hyviä" siihen asti, kunnes ovat saaneet miehen ns. nalkkiin.
Tuttavistani löytyy kaksi pariskuntaa, joilla molemmilla on tyttö ja poika.
Molemmat äidit puhuvat "minun poikani" ja taas tyttärestä "meidän tyttö".
Äitipuolen rooli on ollut haastava. Minun kompastuskiveni on ollut yrittää vedota siihen, että kohtelen häntä samoin kuin omaa poikaani, mikä on tietenkin ollut aivan väärin häntä kohtaan. He ovat täysin toistensa vastakohtia lähes kaikessa, erlaiset heikkoudet ja erilaiset vahvuudet ja valmiudet. Olen joutunut käymään läpi aikamoisen uudelleenkoulutuksen ollakseni edes jotenkuten oikeudenmukainen ja hyvä äitipuoli mieheni aikuiselle pojalle.
Keski ikäinen mies ei mitään äitipuolta tarvitse eikä halua!
34-vuotias. Toiset tarvitsee, useimmat ei.
Minun lapsillani on nimet.
Eiköhän kaikilla lapsilla ole nimet.
Tuo oli vain esimerkki siitä, kuinka äidit "omistavat" poikansa, mutta tytön jakavat. :)
Mikäli minä puhun jollekin omista lapsistani, niin puhun myös muodossa tyttö/poika eli en käytä heidän etunimiään, koska eihän kuulija välttämättä tiedä lasteni nimiä.
Eihän tässä ketjussakaan kukaan puhu Liisasta tai Matista vaan tytöstään/pojastaan.
Mistäs sinä tiedät kenenkään tarpeet , jokainen ihminen on yksilö eikä mitään tusinatavaraa
Aika tyly arviointi naissukupuolesta.
Oi miten tärkeä tiedoitus , että oikeen on nimetkin lapsillasi .
Mitä muuten ajat sillä takaa, et varmaan ole koskaan ollut mukana keskusteluissa ja pysynyt aiheessa , sinulla on jotenkin halu johonkin muuhun kun asiassa pysymiseen
Minulla ei ole tyttäriä, mutta veljentyttäret ja puolison tyttäret ovat korvanneet tuon puutteen.
Veljentyttärille olen voinut kertoa heidän isiensä varhaista historiaa ja auttaa heitä sitä kautta ymmärtämään enemmän ja myös hyväksymään itsessään tiettyä perimää, tiettyjä luonteenpiirteitä..))
Puolison tyttäret ovat menestyneitä ja arvoiltaan erilaisia kuin itse olen, mutta huumori on auttanut meitä tulemaan toimeen keskenämme - ja tietysti keskinäinen luottamus ja molemminpuolinen arvostus.
Pojilla saa tyttöjä ja tytöillä poikia.Minulla on kolme tytärtä ja vävyt kuin omia poikia. Onko sinulla miniöitä Demeter?
On (minulla miniöitä), Ano 14.12. En ole oikein sisäistänyt omaa rooliani suhteessa heihin, mutta olen yrittänyt "olla käytettävissä" ja niinkin, että kun heillä on oma äiti, en tahdo missään asiassa ohittaa häntä.
Riittävän hyvin on tultu juttuun, olen iloinen poikieni puolesta heidän tekemistään valinnoista.
HUPS ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
MKINIÄ - ANOPPI - SUHDE
onki aivan uuden otsikon aihe,
EI taatusti helppo aihe,,,
sori.... virhe,,, MINIÄ piti olla,,,
kuten arvasitki ,, pöh, sori,,
Minulla oli hyvä anoppisuhde, samoin on minun ja miniänikin. En ole ikinä ollut erimielinen hänen kanssaan.
Tyttärelläni oli vaikea anoppi, ja hän sanoi minulle aikanaan, että hän on ottanut oppia anopista huolella, ei tee mitään samaa, kuin anoppinsa aikanaan.
Kaikilla meillä on kokemusta ärsyttävistä tanteista, ja olemme jokainen pyrkineet pois niistä esimerkeistä. Toisen kunnioittaminen ja hyväksyminen on ´paljon helpompaa ja huojentavampaa kuin alituinen huomauttelu ja kritisointi.
Minun anoppiin oli myös sellainen oikeuden mukainen ja hänen kanssaan oli aina kiva jutella kaikenmaailman asioita.
Häntä ei enää ole ollut elossa vuosikausiin joten joskus muistelen aikoja kun hyvin nuorena liityin uuteen perheeseen kivasti heidän kanssaan pärjäsi ja kaikkiin läheiset välit. Anoppi opetti minut leipomaan , ilman mitään reseptejä ja vieläkin teen joskus pullaa hänen opettamalla tavalla.
Itse olen anoppi myös enkä koskaan ole pyrkinyt neuvomaan vävyjä tai miniöitä jos he eivät ole neuvoja kysyneet, ovat tämän ajan lapsia joille on esim netti päivänselvä asia, ja joskus on kyseltävä neuvoja kun itse ei kasvanut kännykkä kädessä .
Aivan, Ano 16.00, luonne-eroille emme oikein mitään voi. Ainoan anoppini kanssa olimme hyvin erilaisia luonteiltamme, mutta kumpikaan ei astunut toisen reviirille.
"Selän takana" saatettiin joskus jurputtaa toisen tekemisistä tai asenteista, mutta sen ei annettu vaikeuttaa kanssakäymistä.
Ei anopin ja miniän tarvitse olla ylempiä ystäviä - kunhan pärjätään..))
Vaikka olimme jo eronneita kun anoppi sairastui syöpään, saattohoidimme hänet yhdessä: ex-puoliso, kälyni ja minä. Hän sai lähteä täältä toivomallaan.
Klisee, että anoppi on mahdoton.
Suosittelen, että puhuttelette kaikki toisianne etunimillä, silloin nämä sukulaisuussuhteet jäävät taka-alalle ja opitte olemaan ystäviä ja sukulaisia, tasaväkisesti.
Sorry, minä se taas sohlasin, laitoin saman vastauksen kahteen ketjuun. Kun pitää harrastaa tätä "leikkaa/liimaa"- toimintoa ja yrittää kirjoitella muiden töiden ohessa...
Monitaskaaaminen ei onnistu. Sen olen monesti joutunut toteamaan...
eikä mikään monitaskaaminen vaan multitaskaaminen - niinhän se muodikas termi kuuluu..))
Multitaskaaminen on edellytys sille että pystyy optimoimaan aikaansa. :)
Aivan, ja minä olen aina ollut siinä tosi surkea: ajan optimoinnissa. Olen selittänyt sitä sillä, että olen tälläinen sisältä käsin ohjautuva..))
Tyttäriä ei ole. On 2 pojantytärtä.
Nuorempi asuu vielä kotona, vanhemman kanssa olen paljonkin tekemisissä varsinkin kesäisin.
Tänäaamunakin jo ennen 11:sta tuli iloinen tekstiviesti, että olivat voittaneet tarjouskilpailun talosta.
Yleisesti ajatellen, harva kai on ilkeä ihan luonnostaan. Ajattelisin, että siellä jossakin kaiken taustalla on jotakin, mikä ei päällepäin näy.
Vuosien saatossa kaunat saattavat syntyä ilman, että oikein tiedostetaankaan, missä on juurisyy.
Esimerkkinä, jonkun lapsen suosiminen oli se sitten todelista tai kuviteltua.
Tai joku pienikin asia alkaa kaivamaan joka vuosien saatossa näyttäätykin suurena möykkynä, jos ei asiaa selvitetä.
Uskon, että välit perhepiirini äitien ja tyttärien välillä ovat olleet avoimet suurelta osalta sen takia, että sukupolvien perusarvot ovat samansuuntaiset. Kuitenkin on ymmärretty uuden sukupolven erilaiset haasteet ja tavat, mitään vanhaa muottia ei ole tyrkytetty. Rajoja on asetettu, muttei perustelematta,. Kapinointi on hyväksytty, kotona on saanut olla oma itsensä, kunhan ei muita loukkaisi ainakaan tahallaan. Anteeksi sai kun mokasi ja anteeksi joutui pyytämään. Minulla oli isosisko, joten minun murrosikäni ei yllätyksenä tullut. Vanhemmilleni snnan kiitosta myös siitä, että kunkin lapsen erityislaatu ymmärrettiin ja tuettiin siinä.
Itse olen ollut tyttärieni äitinä keskustelevampi ja läheisempi kuin oma äitini. Tietysti ovet ovat paukkuneet ja mökötettu, rajoja koeteltu, mutta ei mitään erityisen dramaattista, puhumalla on aina selvitty. Uusi läheinen vaihe tuli, kun tyttäreni tulivat itse äideiksi. Molemmat isoäiditkin olivat heille tärkeitä, äitien ketju on ollut luonteva.
Itse tunsin saavani ertyistä huomiota ja arvostusta appivanhemmilts tullessani ensimmäisenä miniänä poikaperheeseen, eikä toista miniää ilmaantunut myöhemminkään. Joustavuutta tarvittiin, mutta sitä oppia olin jo kotonani saanut.
Voi olla koko aikuisiän tyäreni on ollut minulle ilkeä.Alkoi siitä kun muka pääsi avoliton kautta Hienoon,Varakkaaseen Sukuun ja Rikkaaseen.
jos sinun tyttäresi ei olekkaa siinä suhteessa onnelinen,
ja äitihän on aina turvallinen " ukkosin johdatin " jolle voi näyttää kipeät tunteesakki, nyt vain sinun tapauksessa käänteisessä muodossa, tyttäresi ei voi myöntää ettei olekkaa onnelinen,
teidän myös tapauksia joissa tomosessa tapauksessa mies onki narsisti luonne ja
on luonteeltaan ALISTAVA
siis vähättelee , mitätöi, alistaa tytärtäsi kaikella tavoin , tietenkää sitä ei ulkopuolisille näytettä, vaan näytellään onnelista pariskuntaa, mutta tyttäresi kärsii suunattomasti tilanteesta,
narsissi suhteesta on hyvin hankala päästä irti, narsisti osaa SYYTTÄÄ aina puolisoaa kaikesta, vie myös oikeuden kaikeen esm. yhteiseenki omaisuuteen, tämä on tosi tämmösiä henkilöitä on olemassa suomessaki, mutta tänä nyt oli vain yksi näkökulma sinun kohdalla , jos tyttäresi esittää sinulle ilkeyttää, hän esittää siksi kun puolisolleen ei voi, ja puoliso on niskanpäällä kaikesta,,
harmi ,, voihan olla jokin muuki syy , mieti, toivon sinulle jaksamista tyttäresi tarvitsee sinua nyt enemmän kuin koskaan koska osottaa noin voimakkaasgti ilkeyttään sinuun,
sinä et ole syyllinen, mutta olet tutvallinen kohde johon tyttäresi voi purkaa pahaa oloaan,,
Tää kommentti selvensi asiaa.
Olen huomannut ihan samaa ystäväpiirin yhdessä tytössä.
Rahalla saa ja luulen ettei tämä tyttö ole ollenkaan onnellinen , kohtelee äitiään huonosti. Myös hänellä mies joka on narsisti ja tämä tytär tekee niinkuin mies sanoo.
Sanoin tälle äidille että eräänä päivänä , jos tyttö on kyllin viisas hän tulee jättämään tämän miehen, kunhan herää huomaamaan että osa heidän suvusta on miehen vuoksi karsittu pois, siis ne jotka kyseenalaistaa.jotakin.
Viisaasti kirjoitettu
Me äiditki teemme virheitä suhteessa tyttäriin, aivan huomaamatta,
tarkoittamatta,
niin minäki
harmi vaan kun virheitään ei osaa heti korjata,
osaako oikeestaan koskaan,
vasta vanhemuuten voi miettiä kuinka ehkä aivan vahingossa on voinu loukata , vähätellä tai mennä jotenki tyttärensä ohi sanomisisaan,
ei ollenkaan tarkotuksella,
se on voinu loukata nuosrta just kehitysvaiheessa olevaa lasta,
nämä virheet jää ikuisiksi ajoiksi ihmisen sieluun ,
on joskus niin vaikeeta olla viisas äiti, kun äitiki on vain ihminen
ei ollenkaan täydellinen, vaikka täydestä sydämmestään rakastaa jälkeläisiään,
ja taatusti rukoilemme heidän puolsetaan,
äidit myös saataa syylistyä vaatimaan menestystä lapsiltaan,
ehkä lapset kokkee siitäki syystä joskus vastarintaa vanhempiaan kohtaan,
elämä ja kasvatus ei ole helppoa koskaan,
mutta lapset ovat ikuisesti rakkaita vanhemmilleen,,
Naapuri sanoi, että tytär suuttui, kun hän oli arvostellut jotain tyttären vaateostosta. Nyt ei ole käynyt 2 viikkoon.
Ihmettelin.
En usko, että olisin koskaan arvostellut kenenkään vaatteita. Itse pienellä rahalla eläneenä olen varsin hyvin perillä siitä, että hankinnat eivät aina ole toiveiden mukaiset. Monesti on vain pitänyt olla onnellinen, että rahat ovat riittäneet edes tähän.
Ihan totta eihän meillä ole oppikirjaa äitiyteen, ja jokainen tekee virheitä, ollanhan tavallisia ihmisiä, kaikki.
Kai sitä aina jotain valittamista on kenellä enemmän , kenellä vähemmän.
Sitä kyllä rakastaa lapsiaan koko sydämestä , mutta sitten on tekijöitä elämässä jotka voivat tehdä tien mutkaiseksi .
Kypsät aikuiset lapset ovat enemmän ymmärtäväisiä se kun ne jotka ovat hieman toisella kehitystasolla.
Napanuora katkaistaan aina joskus, se on elämän laki.
Olen myös nähnyt yhden äidin ja tyttären jotka asuivat yhdessä koko elämänsä ajan ja tytär komenteli koko ajan äitiään mistä milloinkin , ja äiti teki kuten käskettiin.
Tämä tytär kuoli aika pian sen jälkeen kun äiti kuoli, ei jaksanut elää ilman äitiään. Tytär oli 60 vuotias kun kuoli. Kun ei osannut edes teeveetä keittää eikä tiennyt miten hella laitetaan päälle. Silti hän oli suorittanut opettajan koulutuksen nuorena , mutta ei ollut koskaan tehnyt mitään työtä. Se oli äiti/ lapsi suhde joka oli pahasti virassa, syitä siihen moni pohti joka seurasi heidän elämäänsä , olisiko ollut jonkin asteen autistinen diagnoosi tällä tyttärellä .
Ihan totta toki tekee äiditkin virheitä, mutta ne pitäisi ottaa pois mielestä koska mennyttä ei saa takaisin ja sanojaan.
Ja sanoa lapselle että hän on tärkein ihminen äidin elämässä
Elämä on antanut minulle poikia
mutta ei kukaan tytöistä, joita olen heidän kauttaan
saanut elämääni ole ollut koskaan ilkeä.
Olemme kaikki, minä poikieni äitinä ja naiset vaimoina
ilmeisesti löytäneet
omat paikkamme noitten miesten elämässä.
Kaikki on sujunut luontevasti alusta alkaen.
Haloo!
On eri asia, jos on tuttuja "tyttäriä" kuin että on oikeita tyttäriä.
Ei ne tuttavat "tyttäret" näytä niitä oikeita tunteita, ne on sellaisia "ollaan kohteliaita".
Sitäpaitsi sana "ilkeä" on suhteellinen, on paljon eri nyansseja siitä sanasta.
voi vain todeta maissii on viisas äiti,,
ilmeisesti muutenki ihmisenä,
Doris Lessingiä en ole lukenut kuin yhden kirjan verran, jonka sain lahjaksi ja sitäkään en saanut loppuun saakka luettua.
Kun tytär tulee nelikymppiseksi tai vähän ylikin, niin tytär-äiti suhteeseentulee uusia komponentteja tai ne on tulleet jo alusta saakka ja vahvistuvat erityisesti nyt kun tytär on täysin aikuistunut ja äiti vanhenemassa.
Enskisikin, koko vanhenemisprosessi tulee käsinkosketeltavaksi. Äiti ei tule olemana ikuinen, niin kuin lapsena ehkä ajatteli. Äidin vanheneminen tuntuu tyttärestä pelottavalta jasamalla muistuksena omasta ajallisuudesta.
Äidit ovat myös ehkä toivoneet tyttäristään tulevan jotain, miksi he itse olisivat halunneet tulla, mutta syystä tai toisesta äidin haaveet omasta urasta, omat tavoitteet eivät ole toteutuneet ja hän haluaisi niin mielellään elää elämäänsä tyttärensä kautta. Äidin tyytymättömyys tyttären urakehitykseen, rooliin vanhempana tai opintojen kesken jättämiseen ei paranna suhdetta.
Kolmas asia joka yulee nopeasti mieleen on se että nelikymppinen tytär näkee peiliin katsoessaan usein vanhenevan äitinsä joka katsoo vastaan. Hän huomaa jokapäiväisessä rutiinissaan miten paljon hän on alkanut muistuttaa äitään, tavoissaan, tottumuksissaan, mieltymyksissään ja hänelle tulee uudelleen pienimuotoinen "murrosikä".
Olemme myös tyttäriemme kanssa eri aikakausien lapsia ja siinä missä me reagoimme asioihin velvollisuudesta ja sen pohjalta, että on asioita joiden meidän "on pakko" tehdä, tyttäremme kuuluvat siihen sukupolveen joille ei niin paljon tuputettu velvollisuutta, vaan he saivat tehdä itse omat valintansa ja monesti hedonistiselta tykkäyspohjalta, ei pakosta, ei velvollisuudesta.
Rakastamme kaikki varmaan tyttäriämme ja uskon että useimmat rakkaudella kasvatetut tyttäret rakastavat äitiään, vaikka pieniä erimielisyyksiä tulisikin vastaan, pieniä kynnyksiä joiden yli onkiivettävä, mutta äidinrakkaus ja toivottavasti myös tyttärenrakkaus ei katoa koskaan. Se myös siirtyy seuraaville sukupolville perintönä: tyttäreni on hyvin rakastava ja läsnäoleva äiti omille pojilleen. Minä olisin toivonut pientä tyttärentytärtä myös, mutta näin on aivan hyvä.
Eikö pojantytär kelpaisi? Minkä ikäinen on mielestäsi täysin aikuinen? Täysikäinen on jo18-vuotiaana ja vastaa itsestään joka asiassa myös juridisesti. Kyllä ennen 30 ikävuotta pitää olla nuoruus eletty, varsinkin jos on lapsia huollettavana. Ellei ole Bilesanna tyyppiä.
Tyttäresi jatkaa varhsiskasvattajana sinun mallin mukaan. Valitsi siis kutsumusammatin eikä hyvää palkkaa. Olet varmaan siitä onnellinen.
Kyllä kelpaisi hyvin, mutta sitä onnea ei ole minulle annettu. Pojalla on vain kummityttö.
Juridinen ja henkinen täysikäisyys ovat kyllä kaksi eri asiaa, ainakin mitä tulee meidän lapsiimme ja lapsenlapsiimme. Me aikuistuimme varhain ja aloitimme työelämän ja perustimme perheitä monet jo ennen kahtakymmentä; meidän lapsemme (ainakin täällä Ruotsissa) aikuistuivat henkisesti jossain neljänkymmenen tienoilla. "Bilesannan"-tyyppi on paremminkin normi, kuin poikkeus. Lapset synnytetään myöskin vanhempina kuin mitä meidän ikäpolvi teki.
Tyttäreni on hyväpalkkainen ja työssään arvostettu varhaiskasvattaja, mutta hän jakaa minun suuren heikkouteni: hänellä ei ole juurikaan mitään kunnianhimoa. Muutenkin hän on yhtä perhekeskeinen kuin minä: perhe ja lapset ovat etusijalla hänen prioriteeteissaan, samoin kuin minulla etenkin kun lapset olivat alaikäisiä. Minä olenonnellinen mistä tahansa valinnasta jonka tytär tekee jos se tekee hänet onnelliseksi. Hänen elämänsä on hänen, ei minun. Uskon vuorenvarmasti siihen 70-luvun lastenkasvatusmantraan jonka Khalil Gibran kiteytti runoon:
https://mielenihmeet.fi/lapsesi-eivat-ole-sinun-lapsiasi-he-ovat-elaman-tyttaria-ja-poikia/
Miksi aina valitetaan lastentarhan opettajien huonoa palkkausta?Vai onko Ruotsissa asia päinvastoin?
Tyttäresi tekee työtään siksi, että äidit pääsee tekemään uraa. Kyllä lapset ja komean uran voi yhdistää ja siihen vielä biletyksenkin, kuten meidän bilesanna on tehnyt.
Kyllä voi yhdistää, mutta prioriteetit on oltava silloinkin järjestyksessä..
Tyttäreni tekee työtään siksi että hän uskoo varhaiskasvatukseen ja sen vaikutukseen lapsen kehittymisessä ja myöhemmässä koulumenestyksessä. Ei hänen palkkansa ole kovin hyvä, mutta se on peruskoulun alemman asteen palkkojen kanssa samalla tasolla. Hän koulutti itsensä ensin lastenhoitajaksi ja sitten kunta koulutti hänet esikoulunopettajaksi. Ei hän tee työtään siksi että toiset naiset saisivat tehdä uraa. Hän tekee sitä aivan itsensä vuoksi. Hän on kokeillut joskus muitakin töitä, mutta valinnut sitten aina kuitenkin palata entiseen työhönsä.
Ilmeisesti varhaiskasvatuksen opettajan koulutus ei ole siellä yliopistopohjainen kun ammattikoulutuksen saanut siihen pääsee. Lastenhoitajan koulutus on Syomessa samantasoinen kuin lähihoitajan ( entinen nimitys apuhoitaja).
Minä kyllä uskon, että pienet lapset saavat kotona psrhaan varhaiskasvatuksen. Leikkikavereita löytyy muualtakin kuin ylisuuresta tarharyhmästä. Esikouluun 6- vuotiaana, ennen sitä lapsi on leikki ikäinen.
Oletat väärin. Tyttäreni käymä lastenhoitajakoulutus oli myös työnantajan kustantama ja tyttäreni oli ylioppilas, mutta ei ollut jatkanut opiskelua. Lastenhoitajakoulutus on täällä lukion linja ja oikeuttaa myös jatko-opintoihin yliopistossa.
Esikoulunopettajan koulutus on kolmivuotinen korkeakoulututkinto täällä.
Minä uskon että lapset saavat parhaan varhaiskasvatuksen esikoulussa. Koti on luonnollisestikin lapsen paras paikka ja vanhempien hoiva ja rakkaus perusta lapsen turvallisuudelle ja tasapainoiselle kehitykselle. Varhaiskasvatus ja kotikasvatus eivät sulje pois vaan kompletoivat toisiaan.
Jospa pysyisit itse aiheessa. Paloma?
Riehut muuten ihan liikaa palstoilla.
Et ole kaikkitietävä ja osaava.
Onkohan ne Ruotsin rikolliset ja väkivaltaiset jenginuoret jättäneet paloman ja sen tyttären lastentarhan väliin?
Sivullisena pistäytyjänä olen sitä mieltä, että keskustelua rajoittaisi aika tavalla, jos alettaisiin rajoittaa palstalla "riehumista".
Jos on kiinnostava keskustelunaihe, oletko itse valmis karsimaan omaa osallistumistasi, vaikka aihe on kiinnostava?
Keskustelut rönsyilevät.
Kirjoitan paljon ja nopeasti ja olisiko minun siis rajoitettava osallistamistani sen takia että joku muu kirjoittaa harvoin ja vähän?
Olen tauolla muusta kirjoittamisesta juuri nyt, kun laittelen kukkapenkkejä ja kasvihuonetta kevätkuntoon, mutta kohta taas muut työt kutsuvat ja "riehumiseni" jää vähemmälle.
Tänään olen kirjoituskurssilla koko päivän, joten saatte levätä minun "riehumisestani"
Aiheeton kommentaari
Minä olen sitä mieltä, että tytär itsenäistyy äitinsä otteesta n. nelikymppisenä. Äiti saattaa ottaa sen raskaasti, kun on siihen saakka voinut puuttua tyttären elämään ja pitämään näpeissään tyttären tahtoa. Ohjeita ja asioihin puuttumista.
Tytär huomaa vapautuvansa.
On nuo Paloman kirjoitukset hupaisia.
"Tyttäreni on hyväpalkkainen"
Ja tunnin päästä uusi teksti:
"Ei hänen palkkansa ole kovin hyvä"
Kaikki on suhteellista.
Hän on lastentarhanopettajaksi hyväpalkkainen, joka tarkoittaa sitä että hänen palkkansa on alueen (Tukholman läänin) esikoulunopettajien keskiarvoa parempi. Kaikkien opettajien palkat ovat huonot verrattuna koulutuksen pituuteen ja työn tärkeyteen ja siihen suureen vastuuseen jota he kantavat kasvavien sukupolvien eteenpäin auttamisessa.
Kommenttini eivät ole ristiriidassa keskenään.
Sekä äiti että tytär pelastaneet Ruotsin lapsia haitalliselta kotikasvatukselta.
Tytär maailman paras äiti, silti työkseen hoitanut MUIDEN lapsia.
Muista, että kirjoituksistasi pidetään huolellista kirjanpitoa, ja antamasi tiedot tarkistetaan monen vuoden ajalta.
Olet monen anon mielenkiinnon kohde.
:)
Aivan niin.
Ja minä kun en itsekään pidä niin tarkkaa laskua omasta höpinästäni. Tämä on kuitenkin "vain" keskustelupalsta netissä, ei tuomioistuin tai saarnastuoli.
Höpö höpö, se vaan on niin, että toisilla muisti pelaa, toisilla ei. Satuilut tässä iässä huvittaa.
Mitä sinä taas ajat takaa tuolla epämiellyttävältä tyylilläsi joka myrkyttää palstan hengen. Sinun henkilökohtainen vihasi taitaa istua hyvin syvällä sisimmässäsi , kun taas vääntelet ja kääntelet sitä mitä Paloma kirjoittaa,
Ja jopa olet ja jopa pyrit määräämään miten paljon kukin palstalla saa olla ” riehumassa” kuten sinä sen ilmaisit.
Minusta olet itse riehumassa joka kerta kun joku kirjoittaa jotain mielenkiintoista ,ja silloin aina olet anonyyminä , sitten putkahda esiin yhtä äkkiä rekattuna .
Älä viitsi myrkyttää palsta henkeä alhaisella ihmisvainollasi joka kohdistuu aina samaan ihmiseen,
Eihän tällä palstalla ole ketään pomoa joka määrää miten paljon/ vähän kukin saa kirjoittaa
Kirjoittaminen on kaikille jotka haluavat sen tehdä.
Sitten tuosta lasten varhaiskoulutuksesta voi olla eri mieltä, mutta älä syyttele Palomaa ,
Sinä alennat, vainoat , ja ilkeilet täällä , ja moni ei sinun vuoksesi viitsi täällä majailla .
Silloin kun ihminen voi noin huonosti niin pitäisi hakea apua, ei se ole sinun oikeutesi mitenkään painostaa aina yhtä ihmistä, etekkin kun et koskaan edes näytä ymmärtävän edes mitä hän kirjoittaa.
Satunnaisena ohikulkijana en ikinä paina mieleeni muiden kuvauksia omasta elämästään, eikä anojen elämä sen puoleen kovinkaan edes kiinnosta lukijaa. Eiväthän he niistä mitään puhukaan.
Siksi tietenkin Paloman tekstit painuvat mieleen, kun lukija on ehkä nähnyt hänen valokuvansakin jossain julkaisussa, ja siksi ko. nimimerkki on kiinnostavampi.
Huvittaa vaan, että vuosien takaisetkin maininnat jostakin matkasta, tapaamisesta tai elämänvaiheesta ovat niin muistissa, että niihin verrataan viimeisimmät kommentit.
Omasta elämästäni en kirjoittaisi minkäänlaista kuvausta, sillä muistikaan ei enää pelaa, voisi tulla jokin erreys historiikissa.
Oletko sinä hän, joka ilkeilet ja kiusaat rekattuja? Sitten putkahdat esiin syytellen. Olet yksi palstan pilaajissa seuraten ja nokkijista. Tekee palstasta mielenkiintoisen, kun jotkut esittävät rriäviä mielipiteitä ja haastavat.
Vai oletko peräti itse Ploma, joka nostattaa anona statustaan?
10:10
En ole.
Taitaa olla tuo ano 9:45.
Paloma on energiasyöppö.
Tekstini olikin tarkoitettu ano 9:45.
Ketähän rekattua hän tarkoittaa? Itseään?
Kun Ano kirjoittaa anona, loukkaa Anoa, joka on ihan toinen ano, ja joka vastaa terävin sanoin turhautuneena, niin Ano voi ymmärtää väärin ja luulee, että se yksi vanha vihamies Ano on nyt tuonkin anonyymin tekstin kirjoittanut, ja siksi Ano voi ihan kamalasti loukkaantua, kun ei ymmärrä Anon syytöstä, vaikka oikeastaan Ano on aikonut osoittaa sanansa anonyymisti sille Anolle, joka viime viikolla oli anona kirjoittanut ihan tolkuttoman mielipiteen.
Arvelee Ano.
Se onkin virkistävää sokkoleikkiä.
Ei suoraa päsmäröintiä, ei toisten lyttäämistä omalla oikeassa olemisen tarpeellaan. Ei tolkutonta minä minää.
Live-elämässä varmaan ylikävelijä.
heh heh heeeeeee,,
jutut meniki alotuksen aiheen ohi
nyt haukutaanki kritisoidaan palstan kirjoittajia hemkilöinä, heheheeee,
alotuksen aihe ja ongelma jäi sivuseikaksi hahahahahahaaaa,
sori kun naurattaaa,
Satunnaisena lukija minäkin ja aloitan lukemaan ketjua alusta kohti loppua, kuten tätäkin ja minäkin huomasin tuon "hyvä palkka, joka ei sittenkään ole hyvä palkka".
Sinä olet hyvin tietoinen palstasta, vaikka oletkin satunnainen ohikulkija. :)
(itsesi kertomana)
Se on ihan oikein. Eihän aloituksen aiheeseen ole enää mitään sanomista. Päsmäri lyttäsi jo kaikkien mielipiteet.
Jäljellä on vain savuaavaa tuhkaa. Sitä nyt tongitaan ja etsitään syyllistä.
Katsotaan fenixlinnun nousua. Ei ole päsmäri.
Jos palattaisiin aiheeseen
antakaammme me mummot jälkikasvun rauhassa rakentaa elämäänsä
rukoilkaamme täällä yksinäisyydessämme sivusta heille parempaa elämää
kuin me itse saimme ja o s a s i m m e heille antaa,
ja kaikein tärkeintä on anteeksi anto,,,,
Mutta mutta, mitä sinä teet, mietipä sitä.
Sinä ajat viimestkin kirjoittajat pois.
Nuo toisilleen vastakkaiset tiedot oli lähes peräkkäisissä viesteissä eilen, ei siinä kauempaa tarvinnut hakea.
Jos puhuu/ kirjoittaa totta, ei tarvitse muita haukkua heidän huomatessaan ristiin puhumista. Kevyt höpinäkään ei saisi olla valhetta, menee kaikki uskottavuus ja kunnioitus. Palomakin nimittelee useinrumasti.
Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa. Jos olen pahoittanut jostain syystä mieleni, pohdin mikä tilanteen oli aiheuttanut. Usein löytyy syy, joka on yllättänyt kaikki. Tapahtumilla on aina juuret.
Äideillä ei ole aina oikeaa tietoa ja ratkaisua hallussaan. Eivät he aina ole oikeassa. Ei asioita sillä muuteta, että äiti " antaa anteeksi". Äidin pitää myös tarkistaa kantansa.
Konfliktit syntyvät usein juuri siitä, että äiti ei ymmärrä muuttuneita olosuhteita. Oman nuoruuden ajat ovat muuttuneet ajan myötä. Eivoida enää toimia kuin edellisen sukupolven aikana.
Ne jotka kuvittelevat että varhaiskasvatus/esikoulu/lastentarhakasvatus on "vain" muiden ihmisten lasten hoitoa, eivät tiedä mistä puhuvat tai sitten heidän tietonsa varhaiskasvatuksesta ovat vanhentuneita ja olisi aika päivittää niitä. Hoidetaanhan lapsia näissä paikoissa todellakin ja hyvin hoidetaankin, usein jopa paremmin kuin kotona, mutta aivan yhtä suuren osan lapsen päivästä vie suunniteltu, lasta monipuolisesti kehittävä pedagoginen toiminta. Sitä pystyy harvoin alalle kouluttamaton nuori äiti jolla on usein älykänny lähes hitsattuna käteen.
Esikoulu ja peruskoulu ovat ensisijaisesti lasta ja yhteiskuntaa varten ja kuten kaikki ammatiti, joissa työskennellään lähellä ihmistä, pienempää tai suurempaa, alipalkattuja, Ottaen huomioon koulutuksen pituuden ja sen suuren vastuun, jonka opettajat kantavat tulevien sukupolvien ohjaamisesta aikuisuuteen tarvittavilla tiedoilla, taidoilla, valmiuksilla... niin opettajien palkka tulisi olla samaa luokkaa kuin esim insinöörien, lääkärien tai juristien.
Miten olenkaan päässyt tähän ikään elämässäni ilman tuota koulutettua kakarana saatua koulutusta.
Miten meidän sukupolvi , siis nyt 80+, pystyi hoitamaan ja kasvattamaan lapset kotona ilman mitään koulutusta ja ilman tarhoja ja esikouluja? Silti meidän lapsista tuli sosiaalisia, kunnon veronmaksajia, aika suuri osa pääsi korkeakouluihin ja on nyt kohta eläkeiässä pitkän työuran loppupuolella. 60-luvulla ei tarhaan edes päässyt kuin sosiaalisin perustein, äidit oli kotona kunnes lapset tuli kouluikään ja oli myös kotiapulaisia. Kotiapulaiset oli nuoria tyttöjä ilman koulutusta, siinä oppivat lastenhoitoa ja lasten kanssa touhuamista. Leikkikavereita oli naapureissa. Leikkimiseen ei tarvita yliopiston opiskeluja!
Itsensä ylentäminen ja muiden alentaminen huokui tuosta tekstistä.
Miten?
Miten ylensin itseäni laajentamalla vain tietopohjaa kyseessä olevasta asiasta?
Miten alensin muita, tietoiskulla tämänpäivän varhaiskasvatuksesta?
Meistä tuli aikuisia ja useimmat pärjäsimme hyvin ilman esikouluja ja tarhoja, mutta me kasvoimme maailmassa jonka vaatimukset olivat erilaiset meidän suhteemme. Maailma on muuttunut meidän nuoruudestamme ja vertaukset tyyppi miten me osattiin ja pärjättiin eivät ole relevantteja.
Mutta kuten monessakin muussa asiassa, ne joilla ei ole alan koulutusta tai kokemusta ovat usein eksperttejä; omasta mielestään.
Kokonaisen ammattikunnan koulutuksen halventamista ja alentamista moinen vanhakantainen asenteellisuus.
Se ylentäminen huokuu lähes kaikesta hänen kirjoittamastaan. Vaikka olisi vaatimattomassa tarhatätin ammatissa, niin hänen ja tyttärensä ammattina se on kaikkein hyödyllisintä, vaativinta ja arvostetuinta työtä mitä yhteiskunnassa voi olla ja lapset joutuu hunningolle jos ei heitä varten joku suunnittele hienoja pedagogisia juttuja joka päiväksi. Tytär on vieläpä tuossa niin upeassa ammatissa, erityisen ansioitunut ja saa jotain palkanlisääkin. Tosin se ansaitsisi vähintään lääkärin palkan, kun on kuulemma niin vastuullista, lasten henki ja tulevaisuus kun on vaakalaudalla tarhatätin käsissä. Sen rinnalla sydänkirurgi ja diplomi-inssi ison firman johdossa eivät ole mitään.
Ethän sinä voi tietää mikä koulutus täällä kirjoittajilla on?
Eihän palstan säännöt vaadi sitä, että koulutus pitää kertoa, jotta saisi mielipiteitänsä sanoa.
Kyseenalaistaminen ei ole samaa, kuin halveksunta.
Kokonaisen ammattikunna ylentäminen on naurettavaa. Itse alennat kotikasvatuksen ja lapsia kotona hoitavat äidit!!!!
Tuo on totta, että maailma on muuttunut meidän nuoruudestamme, mutta missä on sitten syy siihen, että tämän päivän lapsia ja nuoria haukutaan niin pirusti, tälläkin palstalla.
Eikö heidän pitäisi olla paljon fiksumpia, kuin me olimme? Saavathan he jo lähes heti syntymänsä jälkeen sitä pedagogien (koulutettujen ammattilaisten) kasvatusta ja ohjeistamista.
Ei muuten ole mitään itsensä ylentämistä ainoastaan faktaa.
Siinä huopataan että miten ollaan osattu kasvattaa lapsia ilman tarhaa. Ei ne kasvatusmenetelmät siihen aikaan olleet erikoisia.
Tulokset näkyy hyväisesti netissäkin miten sen ajan lapset on opetettu. Joten ei hurraamista. Kun ihmiset ovat ennakkoluuloisia kaikesta ja vahtivat toisten tekemisiä asioista mitkä ovat hyvin pieniä suuressa maailmassa. Niin jossain ovat epävarmoja kaikesta
Huomaa esim ravintolassa ruokaillessa minkä ajan lapsia ovat .
Niin että sen ajan kasvatus ei omannut asioita mitä on tänään . Ja jos joku kertoo työstänsä niin heti ollaan sanomassa että ylentää itsensä, sekin on kasvatuksen tulos kun sellaisia möläytellään .kaikki lapset eivät tietenkään sovellu tarhaan, mutta enemmistö sen tekee. Ja esikoulun opettajat tekevät tärkeää työtä , vaikka joskus vaikuttaa siltä että jotkut pitävät heitä jotenkin lapsen vahtina. Ei pitäisi alentaa asioita mistä ei tiedä mitään . Kukin sukupolvi elää omaa aikaansa ajan määräämillä vaatimuksilla . Tänään on esikoulu lapsilla .
Älä puhu ylentämisestä sillä hän kirjoittaa ihan asialinjalla , siinä sen näkee kasvatusmenetelmät tulokset kun ollaa heti puhumassa ylentämisestä.
Hyvin kasvatettu ihminen osaa keskustella fakta asioista asia kannalla eikä tulisi mieleenkään että joku muka ylentää itseään jotenkin.
Taitaa olla elämä hyvin heikoissa silloin kun tieto asioista koetaan jonkinlaisena uhkana , ja sitten mennään ihmisen kimppuun, se kun keskusteltaisiin asia asiana eikä kuka mitäkin sanoo.
Keskustelu palstat ovat sitä varten että saa keskustella eri asioista, mutta eräät vaan haluavat hiljentää asioista puhujan ja puhua ihmisestä jota ei tunne edes. Siinä se on kasvatuksen tuloksia näkyvissä , olis ehkä tarhaa tarvittu jonailloin.
Ei pitäisi arvostella tämän päivän nuoria äitejä, kun on itse jo ollut vaikuttamassa heidän kasvatukseensa koulutettuna kasvattajana.
Esikoulun opettajat käyvät aika pitkän koulutuksen , joten ei siinä ole mitenkään mitään ylentämistä jos niin luulit, jokainen ammattikunta jossa tehdään töitä ihmisten kanssa on hyvin tärkeä
Mutta siinä sen taas näkee sen entisajan kasvatuksen tulokset kun ei pystytä edes keskustelemaan asioista, vaan ollaan heti moittimassa kun ei ymmärretä asioita, eikä näytetä haluavatkaan ymmärtää
Ihmisten oma alemmuuskompleksi asioista tulee lumi tuolla tyylillä että joku muka ylentää itseään.
Eikö se kasvatus muuta antanut kun kateuden ja epävarmuuden asioista mistä ei tiedetä mitään , näinhän se aina menee näiden kanssa.
Korjaan ilmi eikä lumi
Mitä ajat takaa älyttömällä jankutuksella ja ivaat yhtä äitiä ja tytärtä .
Ono alemmuudentunteen niin syvällä että sinun on osoitettava jollekkin että eräät ihmiset eivät olisi minkään arvoisia. Ivallinen ihminen jolla on huonot tiedot asioista mistä hän yrittää ivallisesti vitsailla.
Näinhän nämä on kasvatettu. Kateus tekee ihmisestä pedon toista ihmistä kohtaan. Vaikka kenenkään ammatin valinnassa ei pitäisi olla kadehtimista edes, kaikilla on samat mahdollisuudet lukea ammatti missä viihtyy.
Mitä totuutta olet etsimässä ja miksi?
Asioita mistä palstalla keskustellaan ei saisi ottaa niin vakavasti että,oikein pidetään kirjaa jostain ihmisestä.
Onko se kypsän fiksun ihmisen toimintaa,
Olen ehtinyt sen vähän aikaa mitä täällä olen ollut, näkemään miten jokainen asia mitä hän kertoo vääristellään ja väännellään ihan toiseksi , joku helkkarin puurokattila näytti olevan hirveän tärkeä asia eräille, jos hän korjasi ja sanoi että taisikin olla vaan kaksipäivää eikä kolme,
niin eikä,poppoo taas aloittanut että on valehdellut, niin pienistä asioista on eräiden elämä kiinni, ettei huomata miten lapsellista touhua pidetään niin äkkiä kun hän vaan kirjoittaa jotain ihan normaalia asiaa.
Kaikki mitä hän tekee arvostellaan, esim ruoka mitä hän laittaa , ja kertoo siitä, niin jo ollaan heti ivaamassa.
Minulle ne ruuat ovat ihan tavallisia ja täällä tapoihin kuuluvia joten ei minun sielun rauhaan häiritse, vaan tykkään lukea sitä mitä hän kirjoittaa .
Eikö kenellekkään tule mieleen että nettikiusaamista harrastetaan ja ronskisti, vaan siksi että on päätetty että hänet hiljennetään. Toivon sydämmestäni että hän jatkaa kirjoittamista, ja toivon myös että nettikiusaaminen loppuu ja kaikki saavat olla saman arvoisia ihmisiä huolimatta siitä että jokaisella on omanlaisensa elämä .
Joten eikö olisi aika katsoa itseään peiliin ja todeta että haluaako olla viimeiset elinvuotensa nettikiusaaja
Turha tulla sanomaan mistään kuvaannollisesti vertailuista lauseista mitään, sekin käännettiin ihan eri asiaksi mitä se oli alkujaan. Ja vertauksia on aina ollut.
Maailmassa on niin paljon tärkeämpiä asioita puhuttavana että aikuisten ihmisten luulisi olevan enemmän kiinnostuneita asioista eikä jonkun ihmisen ivaamisesta.äänin ne koulukiusaajatkin toimii , joten on selvinnyt sekin mistä näitä koulukiusaajia tulee, niille on opetettu ne tavat kotona , sillä tarhassa opetetaan lapsia hyväksymään ihmiset eikä ketään saa kiusata.
Tyypillinen alemmuuskompleksia kärsivä ihminen , joka luulee että joku ylentää itseään jotenkin jos kertoo jonkun ammattiryhmän koulutuksesta. On aikoihin eletty kun ei saisi mistään aiheesta edes kirjoittaa.
Viimeisinä elinvuosinaan vielä ollaan ilkeitä toisia kohtaan, se ei ole tervettä mitenkään
"""Hoidetaanhan lapsia näissä paikoissa todellakin ja hyvin hoidetaankin, usein jopa paremmin kuin kotona"""
On se niin hyvä, kun päiväködeissa on koulutettu ja pätevä henkilökunta
https://www.is.fi/perhe/art-2000009485455.html
Helppohan on antaa tyhmälle anteeksi, kun itse tykönänsä tietää olevansa aina oikeassa ja arvostelun yläpuolella
On vain niin, että jotkut ottavat nämä palstat vakavasti, kun niistä on muodostunut elämän sisältö. Toiset taas juttelevat ja osallistuvat mieleen juolahtaneilla ajatuksilla. Kaikki eivät ymmärrä julistavansa kuolemattomia mielipiteitä.
Satunaisena lukijana hain palstalta oikeutusta päsmäri ja lyttääjä titteleille mitkä Ploma on saanut.
Huomasin useammassa ketjussa hänen ratsastaneen toisen jo kirjoittaneen vastauksilla. Hän kirjoittaa paatoksella saman tiedon lyttäämällä jo kirjoitetun vastauksen. Joskus jopa linkittää kuin vakuudeksi omalle tietämiselleen.
Minusta näyttäisi siltä, että hän ei anna kiitosta eikä tue toisten asiantuntemusta.
Mitäs jos vain ohittaisit!
Aika hankalaa lukea vanhoja ketjuja ja tarkistaa mielipiteitä.
Vaikka onhan tätä aikaa eläkeläisellä.
Nimmarilla kirjoittajan kannattaa siis pitää kirjaa kaikista omista teksteistään ja tehdä vertailuja.
Mielipiteen vaihto on kielletty.
Uutta näkökulmaa ei sallita.
Muistot ovat ikuisia. Väärin muistamisesta joutuu vastaamaan lukijoille.
Muistakaa, ennen kuin painatte "Lähetä".
ÄLÄ HORISE SEKAVIA
höpsö oot,
"Mitäs jos vain ohittaisit!
Aika hankalaa lukea vanhoja ketjuja ja tarkistaa mielipiteitä.
Vaikka onhan tätä aikaa eläkeläisellä."
En kaivellut vanhoja ketjuja. Ihan vain nyt esillä olevia luin. Minua kiinnostaa miksi voimakkaita sanoja käytetään jostakin kirjoittajasta. Riehuminen -sana osui myös silmään. Ehkä sen kirjoittaja tarkoitti moneen ketjuun useita kommentteja kirjoitetun?
Mielipidepalstahan tämä on. Keskustelua ei synny, jos kaikki ovat samaa mieltä.
Tämän eläkeläisen palsta- ja uutisaika netissä päättyy 2 min. päästä tällä erää. Ruoka on silloin kypsää.
palaatko sittten aiheeseen alottajan
ÄITI-TYTÄR suhteeseen,,, ?
vai kirjoitteletko ihan jotain muuta kriittistä VAIN muista kirjoittajista,
kiitos tiedosta etukäteen,,
aiotko itse palata alotuksen aiheeseen
vai kyseletkö VAIN mitä muut kirjoittavat?
Olen usein komentoinu alotuksen aiheeseen,
nyt huomasin sinun jatkuvan kritiikin
VAIN kirjoittajia kohtaat
et puhunu aiheesta
se ihmetytti
sisi tein kysymyksen 13:24:40 vain sinulle
miksi vain kritisoit kirjoittajia
mutta et osallistu alotuksen aiheeseen ?
mitä HORISET?
en ole kritisoinut kirjoittajia
Kysyin VAIN aiotko sin vastata aloitukseen vai kyseletkö VAIN
Et näköjään ymmärrä lukemaasikaan,,
turha jatkaa tyhmää jankutusta,
alotuksen aihe on hyvä
monelle jopa hyvin ajankohtainenki,
äiti - tytär ssuhteet ei koskaan ole helppoja
kasvatuskipuja kokee molemmat,
äiti äitinä
ja tytär napanuoraa koittaa katkasta,
siinä molemmat kuvaannolisesti voi kokea jopa valta ataistelua,
kumpi on oikeassa,
kumpi väärässä,
vastuuliseksi itsenäiseksi ihmiseksi kasvaminen on kivulias prosessi
jokaisen ihmisen kohdalla,
jopa aikuiset tyttäret voi purkaa pahaa oloaan vielä äitiinsä
kun elämä ei ole heloopoa aikuisuudessakaan ,
varsinki jos parisuhteesassa on jotain hankaluuksia,
mutta tyttäret ja jälkeläiset ovat ikuisesti äidin sydämessä ja rakaita
ihan semmosina ihmisinä kuin he ovat,,,
Tytär täytti 60v. Ihmettelen mielessäni, kuinka monta vuosikymmentä mahtaakaan olla siitä, kun vaihdoimme kiivaita mielipiteitä!; Joskus viime vuosituhannella.
Ihan totta vuosien kuluessa välttää niitä kiivaita mielipiteitä, kun ei ne oikeastaan merkitse mitään, usein vaan pikku asioista.
Silti voi nytkin iäkkäänä tykätä eri lailla asioista kun tytär, mutta ei ole enää halua väitellä elämä on liian lyhyt sellaiseen , ja jokaisella on asioista oma näkökantansa silti.
Älä hyvänen aika väitä, että äiti-tytär suhteet eivät koskaan ole helppoja. Se on liian kireä yleistys.
Minä olen kiitollinen omasta tyttärestäni, ja hänen kanssaan on aina hyvä olla, oli lapsuuden aikana, ja nyt jo hänenkin eläkeiän kynnyksellä.
Hän on elänyt oman ja itsenäisen elämänsä miehensä ja lapsiensa kanssa, ja kaikilla on hyvät välit, niin minuun kuin toisiinsakin.
Emme ole koskaan puuttuneet toistemme ratkaisuihin, vaan aina olemme voineet luottaa toistemme tukeen.
No sehän on hyvä että sinulla on asiat niinkuin pitääkin.
Mutta paljon on myös äiti/tytär suhteita jotka eivätvaina toimi kuten ajattelee.
Mutta yleensä löytävät toisensa ennemmin tai myöhemmin .
Jos on kaksi vahvaa tahtoa vastakkain niin sattuu joskus tulla kunnon konflikti äniin että erilaisia ihmisiä on maailma täynnä
just noin on, ja sitäpaitsi raamatussaki on mainittu ihmissuhde vaikeuksia
lasten ja vanhempien välillä
siellä on jotenki näin että pojat nousee isäänsä vastaan,
joka kuvaa just morrosikäisten kasvuvaikeuksista,
joten ON enemmän LUONNOLLISTA vanhempien ja lasten väliset konfliktit varsinki kun se kuuluu kasvukipuihin lapsen itsenäistymis vaiheessa, joksus myöhemmin kaikki muuttuu hyväksi, joskus menee vuosia ennekuin lapsi kypsyy ymmärtämään vanhempiaan,
näin se vaan on, ja tulee olemaan,
Ehkä monissa perheissä vanhempien ja lasten välit säilyvät hyvinä ja rakastavina kehdosta hautaan juuri siitä syystä, että he eivät etsi vuosituhansia vahasta raamatusta elämänohjeita, vaan elävät nykypäivää, ymmärtäen tämän päivän vaatimukset.
Raamatussa kehotetaan rakastamaan toiinen toistaan ja antamaan anteeksi. Ne ohjeet on yhä tärkeimmät.
On vanhaa hapatusta, että vanhempien ja lasten on jouduttava keskinäisiin kiistoihin lapsen murrosiässä. Lapsen kanssa on luotava hyvä ja luottamuksellinen suhde pienestä pitäen, eikä ruveta asettamaan uusia rajoja juuri murrosaikaansa elävälle nuorelle.' Hyvän pohjan päälle on hyvä rakentaa muuttuvissakin oloissa. Lapsi tietää nykypäivänä itsekin elävänsä muutoksen aikaa, ja hänellä on oikeus odottaa, että saa vanhemmiltaan tukea siihen.
Monilla vanhemmilla vain on se käsitys, että lapselle on asetettava uusia rajoja ja pidettävä silmällä hänen elämäänsä kielloin ja määräyksin, sen sijaan, että ymmärrettäisiin hänen mielentilaansa. Lapsi odottaa hyväksyntää ja rohkaisua.
Kuuluttamasi vanhempain rakkaus, jonka raamattukin määrää, jää murkkuikäiseltä usein kokematta, ja hän pelkää ja tuntee jäävänsä ilman perheensä turvaa.
Haluat, että nuori kypsyy ymmärtämään vanhempiaan. Usein käy niin, että vanhemmat eivät koskaan opi ymmärtämään lapsiaan. Kuinka paljon lieneekään niin äitejä ja isiä, jotka eivät koskaan osoita kunnioittavansa lapsensa mielipidettä ja elämänvalintoja.
Niin se on ollut ja tulee olemaan.
Rajat ovat juuri sitä rakkautta ja turvaa, jota kasvava lapsi ja nuori tarvitsee. Ei mielivaltaisia kieltoja ja käskyjä, vaan perusteltuja käytäntöjä. Iän myötä vapauksia voi antaa enemmän, kun vastuunoton kyky lisääntyy.
Kovin synkäksi maalaat asiat.
Oletko äiti? Noinko sanot myös tyttärellesi
Mielipiteiden muuttaminen asioista on sallittua, se on kehitystä ihmisessä.
Ja kyllä kuule se on ihan yksi muu joka ratsastaa näillä asioilla. Lapsellista touhua pitää kirjaa yksittäisen ihmisen sanomisista ja tekemisistä , mikä on sellainen ihminen joka kelaa nettiä taaksepäin etsien sitä ns omaa totuuttansa asioista. Ei tulis mieleenkään ruveta kelaamaan ja pitämään silmällä yhden ihmisen kirjoituksia mitenkään. Riittää ihan hyvin mitä hän tänään sanoo. Ei kai tämä ole mikään palsta muuhun kun päivittäisiin keskusteluihin . Joten en ymmärrä tuollaista ” totuuksien” etsimistä asioissa jotka ovat ajankohtaisia.
Kunhan annetaan jokaisen olla omana itsenään eikä isketä otsaan mitään leimaa kellekään . Ja puhutaan asioista eikä ihmisistä , sillä kukaan ei tunne toisiaan täällä.
Mielipiteiden muuttaminen on ihan eri asia, kuin kertoa jotain omasta elämästään ja siten myöhemmin käykin ilmi, että se ei olikin valhe.
Esim. Tänään kertoisi, että on käynyt Intiassa ja sitten viikkojen päästä kertoisi, että olisi kiva käydä joskus Intiassa. (tämä oli sitten vain esimerkki siitä, miten jutut saattaa muuttua)
Jaa, että ihan satunnaisena lukijana? Ja kuitenkin viittaat minuun niemellä "Ploma"? Kuulostaa aivan liian tutulta ollakseen "satunnaisen lukijan" mielipide.
Mutta nyt saatte jatkaa ihan keskenänne tovin.
Se on SatuNaisena lukijana eikä satunnaisena!
Siinä on haettu oikeutuksia muutamalle adjektiiville joita tässäkin ketjussa on käytetty.
Täällä vingutaan ja vikistään vuosien takaisista kaunoista. Ei tarvitse, ne näkyvät joka päivä.
Ehkä kannattaisi joskus miettiä miksi noita adjektiiveja käytetään.
Kotikasvatuksen tuloksia jantelaki on ainoa laki minkä nämä tiedostavat . Puhu tässä asioista kun nämä ovat heti puhujan kimpussa eivät edes ehdi lukemaan asioita loppuun asti. Vain kypsä ihminen ottaa vastaan asioita mielenkiinnolla joista joku toinen kirjoittaa . Joten oikeastaan tiedän maan omankin missä näin ajatellaan
Sinäkin vouhotat lukemisen ymmärtämisestä vähän väliä. Missä on oma taitosi?
"... niemellä "Ploma"?
No sattuuhan niitä kirjoitusvirheitä näköjään paremmallekin.
Luulisi olevan tärkeämpää tehtävää kun leikkiä sihteeriä Suomi24 palstalla ja penkoa vanhoja juttuja ja niitä sitten sepustella oman ns kykynsä mukaan.
Miten joku matkakertomus sinun elämääsi keinuttaa, ilmeisesti taas jokin väännetty juttu kuten kaikki muutkin jotka on otettu esille .
Onko sulla oikein kansio hyllyssä johon olet säästänyt hänen kirjoittamisiaan. Joita sitten katselet ja kirjoittelet oman ymmärtämis kykysi mukaisesti esille. Jätä stalkkaaminen muista ihmisistä ja keakustele asioista jotka ovat ajankohtaisia keskustelun aiheita.
Miksi pitäisi kirjaa satunnaisesta keskusteluista , tämähän on vaan keskustelupalsta, jossa ei ihan kaikilla ole lukemisen ymmärtämistä eikä siinäkään että joskus kirjoitellaan vertauskuvallisesti asioista.
Ei kai nyt aikuiset ihmiset voi olla niin typeriä että kelaa vanhoja ketjuja , mistä riittää tälläiseen voimat, arvatenkin ettei elämässä ole muuta sisältöä .
Onko Raamattu avattava jokaisen ongelman kohdalla?Joskus tulee mieleen, että juuri siitä syystä ongelmista ei päästä yli.
Hyvässä suhteessa lapsi tietää sanomattakin, missä rajat kulkevat. Luottamuksellisessa suhteessa ei kieltoja ja käskyjä tarvitse käyttää. Lapsen kanssa puhutaan pienestä pitäen. Hän oppii itsekin ymmärtämään missä rajat kulkevat.
Pysähdyin miettimään vakavasti tätä.
Tiedättekö ihmiset, minulle ei merkitse mitään, onko joku Ano käynyt Intiassa vai ei.
Jos joku kertoisi ja sitten peruuttaisi, en edes nimittäisi häntä valehtelijaksi.
Sana olkoon vapaa.
Olen järkyttynyt. Sitäkö tämä laitoskasvatus on teettänyt, että lapsi itsenäistyy vasta 40-kymppisenä.
Paapovaa äitiä ja äitipuoltakin tarvitsee vielä siinä iässä, kun itse pitäisi olla vastuuntuntoinen perheenisä.
Ehkä kotona on ollut liian ohjeistava ja määräilevä äiti. Lapsi ei ole saanut kokeilla omia siipiään. Tehdä omia ratkaisujaan, jotka vahvistavat lasta. Pienet epäonnistumiset ja pettymykset kasvattavat lasta.
. . . ja kasvatus on sitä, että murkkuikäiselle ruveaan asettamaan rajoja?
Rajat on laadittava pienestä pitäen ja lapsen opittava oikea ja väärä jo leikki-ikäisenä.
Iän mukaan ne rajat! Taaperolle ei tarvitse määrätä kotimntuloaikoja eikä selittää huumeitten käytön vasroja eikä antaa seksivalistusta..2ja 14 vuotias ovat ihan eri vaiheessa.
vai olisiko niin, että vanhemmat paapovat liikaa, tekevät kaiken lastensa puolesta.
Lapsiakin on erilaisia , perheissä joissa on enemmän kun yksi lapsi , joilla on ollut sama kasvatus ja samat säännöt, niin aina Joskus on joku lapsista joka kokee kaiken erilaisena ja aiheuttaa hämmennystä perheessä.
Joten vaikka olisi miten hyvät olosuhteet ja kasvatus niin joku aina ottaa uhrin roolin, ja kuten tavallista syytetään vanhempia, huolimatta siitä että he ovat kohdelleet kaikkia lapsia samalla tavalla,
Niin että kaikki hyvät neuvot joita ihmiset niin mielellään jakelee ovat tekstinä ihan realistisia, mutta usein käytännössä vääriä , sillä jokainen lapsi on yksilö joka on syntynyt omalla systeemillä tähän maailmaan , ja vaikka tälläistä lasta rakastaa kuten hänen sisaruksiaan niin siltikin usein ovat uhriintuvia vaatien huomiota väärillä perusteilla.
Niinhän se on aina ollut , ihminen on aika kompliseerattu olio kaikkine ominaisuuksineen
Onko nuo ne jutut, jotka vain pitäisi ohjeistaa ja opettaa jälkikasvulle?
Sinulla ei taida olla lapsia?
Keskustelut ja valistaminen on pääosa kasvatuksessa.
Opastus ja neuvot on annettava ikäkauden mukaan.
Niinhän tuossa 8.54 viestissä sanottiin, että rajat ja neuvot iän mukaan! Sinulla ei taida olla lukutaitoa!
Eikö se ole silloin iän mukaan, jos kasvatus aloitetaan pienestä pitäen?
Itse aloin "kasvattamaan/opettamaan lapsiani, kun he alkoivat konttaamaan.
Iän mukaan tarkoittaa sitä, että ikä otetaan huomioon! Pikkutasperoa kasvatetaan eri tavalla kuin alakoululaista ja murkkua. Lapsen kehitystaso huomioiden.Tietysti hyvän ja pahan erottaminen on alusta asti tärkeää ja vanhempien esimerkki on oleellista.
Se on eri asia kuin iän karttuessa, josta sinä puhut. Kukaan ei ole väittänyt, ettei lasta kasvateta alusta asti.
Kyllä jää kasvatus vajaaksi, jos vaan hyvän ja pahan erottaminen siihen kuuluu.
Uskon vahvasti siihen, että jokainen tietää, että taaperon ja murkun kasvatuksessa on eroja.
Et hyväksy ketjussa kerrottua kasvatusta.
Nyt on sinun aika sitten kertoa meille, miten olisi lapset kasvatettava,
Pelkkä tyrmäys ei riitä.
Eihän tuo olut tyrmäys vaan toteamus.
Kyllähän lapsia pitää ohjeistaa muuhunkin, kuin vain hyvän ja pahan erottamiseen.
Siisteys, ruokailutavat, käytöstavat, toisen huomioiminen, (älä vie lelua toisen kädestä) ja lista kasvaa iän myötä.
Kyllä äidit tavallisesti tuntevat omat lapsensa ja heidän kykynsä uusiin päätöksiin.
Muista erään tapauksen kun yksi poika lopetti työt ja yhtä äkkiä muka alkoi opiskelemaan, hänen äitinsä sanoi ettei siitä opiskelusta tule pitkäaikaista.
Vaikka poika joka paikassa toitotti uutta elämän tyyliä miten hän nyt opiskelee. Ainoastaa n
Hänen äitinsä tunsi poikansa. Ja niin sitten meni että poika lopetti opiskelut parin kuukauden päästä, ei kuulemma ollut mitään hänelle.
Siis tämä äiti tiesi jo etukäteen miten tulee käymään. Ja niin tekevät muutkin vanhemmat jotka tuntevat lapsensa kypsyys tason. Vaikka ovat hiljaa silloin kun aikuiset lapset lyövät päätään seinään, sillä jos sanoisi etukäteen tietävänsä niin äitiä olisi syytetty ettei kannusta lastaan, vaikka yritti todella kannustaa.
Niinkuin kaikki tuota eivät tietäisi ja tekisi!
Mutta se moraali on kuitenkin tärkein.
Voisin sanoa että tälläisiäkö se kotikasvatus on saanut aikaan,epäluuloja, kateutta ja ihmisten vainoamista.
Taaperolle sanotaan hiekkalaatikolla, että on ruoka-aik, on mentävä kotiin. Myös voi jo pikkulapselle sanoa, että lääkkeitä ei saa ottaa kuin kipeänä, sillä ne on tarkoitettu vain sairaille. On myös sanottava pikkulapselle, että hänen ei tarvitse suostua lääkärileikkeihin, eikä varsinkaan mennä namusetien mukaan.
Sitäkö tämä laitoskasvatus on teettänyt, että valehtelee käyneensä Intiassa?
Äiti osasi puhua kaksi kuukautta siitä, että pojan yrityksestä ei varmastikaan tule mitään, ja sitten hänellä oli tilaisuus sanoa "Tuotahan minä sanoin heti alusta alkaen!"
Poika ei kahta kuukautta kauempaa jaksanut sitä kuunnella.
Pojat ovat tuollaisia, ei olenkaan niin sitkeitä kuin äitinsä. Äiti on nyt varmaan iloinen peräkammarinpojasta.
lukematta koko ketjua,,,,
vanhemmat voi todellaki tehdä pahojaki virheitä lastensa suhteen,
joskus käy niinki
jos puolisonkanssa on pahoja riitoja vähättelyä ym, väärinkäytöstä toista puolisoa kohtaan voi toinen puoliso purkaa pettyneitä tunteitaan puolison lastakohtaan silloin lapsi on pelkkä uhri v ä l i k a p p a l e perhe riidassa,
EIPÄ ole ihme jos lapsesta kasvaa epäluuloinen vanhempiaan kohtaan, aikuistuttuaan jättää perheensä eikä halua pitää enään yhteyksiä,
lasten ja vanhempien keskinäiset ihmissuhteet EI ole itsestään selvyyksiä varsinki silloin kun lapsi joutuu uhriksi RIITOJEN _ VÄLIKAPPALEEKSI
tämä malli suhteessa lapsiin EI nyky yhteiskunnassamme ole ollenkaan harvinaista,
avioerot ovat lisääntyneet ja lapset joutuu riitojen välikappaleeksi,
karmee on monenki lapsen tulevaisuus nykyisessä riitojen yhteikunnasamme kaikken syyllinen perheriidat uskottomuus perheissä,
siis vastuulliseksi tasapainoiseksi aikuiseksi ihmiseksi kehittyminen on jääny näiltä vanhemmilta edesllisten sukupolvien aiheuttamien virheitten takia kesken
Avioerossa toinen vanhempi , yleensä äiti, voi alkaa käyttää lapsia välikappaleena kostaakseeneronneelle puolisolleen. Äiti voi myös ripustautua lapsiinsa, kun ei ole miestä enää turvana. Lapsille tulee velvollisuudentunto pitää huolta äidistään, vaikka se ei ole lasten velvollisuus. Voi olla että lapsi ei itse uskalla ja osaa sitoutua, kun vanhemmille tuli ero.
Ihan totta tuo että lapset joutuvat välikappaleiksi vanhempien avioerojen tuloksena.
Kukaan ei oikein ajattele miltä lapsesta tuntuu silloin kun perhe rikkoontuu .
Luullaan vissiin ettei lapsi osaa ajatella mitään vaan nielee kaiken mitä tarjolla on. Mutta lapset kokevat usein perheen rikkoontumisen hyvin vaikeana, ja ei tiedä saako edes tykätä siitä vanhemmasta jota se toinen vanhempi haukkuu, ymmärtämättä ettei lapsen kokemukset siitä jota haukutaan ole samat kun haukkujan.
Samalla jos vanhemmat eivät voi jatkaa liittoa, niin yrittäisivät edes olla ystäviä erosta huolimatta että lapsi saa tuntea että saa rakastaa molempia ihan yhtä paljon ilman syyllisyyden tunnetta.
Mutta ihan liian usein omat vanhemmat myrkyttävät oman lapsensa mielen sanomalla muka
” totuuksia” tästä toisesta alaikäiselle lapselleen siten laittaa itsensä sinä hyvänä ihmisenä esille,
Vaan se että usein ne ns totuudet ovat ainoastaan sen katkeran vanhemman totuuksia
Niin että toivon mukaan kenenkään lapsen ei tarvitsisi kokea sitä että toista vanhempaa mustamaalataan hänelle sillä lapsi rakastaa molempia vanhempiaan yhtä paljon , sitä ei saa häneltä ottaa pois
Lapsi voi joutua kaltoinkohdelluksi, vaikka häntä hoivaavat aikuiset tarkoittavat pelkästään hyvää.
Esimerkiksi vielä sotiemme aikana tuhannet lapset jäivät sotaorvoiksi isän kaaduttua rintamalla. Silloisena ohjeena oli, että asiasta ei pidä puhua lasten kanssa, koska lapsi unohtaa.
Lapsille jäi ikuiseksi traumaksi, että heidän menetyksensä oli niin arvoton, ettei sitä kukaan muu muistanut. Jos yrittivät puhua, saivat moitteita siitö, että eivät antameet arvoa nykyiselle hyvälle tilanteelle. Menneitä ei pidä muistella.
Itsekin olin lapsi, ja meille tuli turvaan sukulaislapsia, joiden koti oli mennyt pommituksissa ja isä kaatunut. Äiti varoitteli meitä lapsia, että asiasta ei sitten sanaakaan serkkujen kanssa, heidän pitää voida unohtaa se kauheus, ja nyt on vain oltava ystävällisiä ja kilttejä heille.
Ihmettelin koko lapsuuteni, kuinka he voivat unohtaa sellaisen tapahtuman, kun minäkin sen muistin, vakka en ollut edes paikalla. Mutta uskoinhan minä kun sanottiin.
Varmasti tänäkin päivänä lapset ja nuoret kokevat, että heidän kokemuksensa eivät ole muiden mielestä edes mainitsemisen arvoiset, vaikka kaikeksi onneksi jo on olemassa kuuleviakin korvia myös lasten ongelmille.
Tässähän puhuttiin nyt oikeastaan äiti-tytär-suhteesta.
Itselläni on sellainen tilanne, että on aikuiset kaksoistyttäret.
Onhan se tietysti mukavaa, mutta on tuntunut usein siltä, että on aina kaksi "yhtä" vastaan.
Mikä asia tahansa, niin yhdessä ovat samaa mieltä.
Jään ulkopuoliseksi.
Sanotaan, että kaksosilla on aivan erityinen keskinäinen kiintymys. Luulisi äidin sen ymmärtävän jo lasten vauvaiässä.
Useinhan se niin onkin, tunnen myös kaksoset jotka eivät ole koskaan samaa mieltä , joten heissäkin on pohjalla se oma identiteettinsä .
Niin että ei sen pakosta tartte olla niin että ivat samaa mieltä, mutta toisaalta mukavaa kun pitävät yhtä toistensa kanssa, ovathan he jakaneet kerran paikan sinun kohdussasi yhteisesti . Ovatko he identtiset kaksoset
EI ole kauaakaan kun suomessa tapahtui aivan käsittämättömän JULMA teko lapseen,
EERIKA
oli avioero lapsi ja joutui VIHAN kohteeksi,
hänet tappoi julmasti tukehduttamalla
EERIKAN isä ja uusi vaimo ,
siis EERIKA oli riidan välikappaleena jossa kaikki VIHA suunnattiin pikku EERIKAAN ja EERIKA kuoli riitojen takia,
Erika kuoli koska häntä ei suojeltu sadististisilta aikuisilta, vaan palautettiin huostaanoton jälkeen takaisin kotiin. Lapsi ei ole suojassa pahalta, koska laki ei ole lapsen puolella.
Tässä ei ole kysymys äidin ja tyttären suhteista.Erikan äiti ei voinut tytärtään pelastaa.
jokatapauksessa EERIKA oli vihan kohteena,
sen tappoi oma isä ja uusi äitipuoli,
Kyllä äitinä olen ymmärtänyt, ole huoleti!
Oli tosi rankkaa aikaa silloin alussa.
Ei oo kade kolmosten äitejä.
Mutta on se erilaista, jos olisi vain yksi kerrallaan.
Mooseksen lain mukaan varastettu tavara on tuhoonvihittyä varkaalle niinku koirat lehmät lampaat autot hylkeet veneet pyörät ....
Taisit kommentoida toiselle palstalle kuin luulit.
Äitini ja myös isäni suvuissa oli ainoastaan poikalapset toivottuja.
Minä esikoisena oli karvas pettymys kun kehtasin olla tyttö.
Onneksi poika syntyi vuoden kuluttua, hän oli oikea perintöprinssi.
En syytä vanhempiani, he olivat sellaisia miksi olivat kotonaan kasvatettu.
Äitini kanssa oli viileät välit, hän ei pitänyt minusta. Silti kävin auttamassa häntä loppuun asti. Hoidan isän ja äidin haudan samalla kun miehen ja pojankin haudat.
Mietin joskus millanen minusta olisi tullut jos olisin saanut vähän rakkauttakin osakseni lapsena.
Ehkä lapsuudesta juontaa erakkomaisuuteni. En koskaan kaipaa seuraa enkä tunne yksinäisyyttä vaikka suuren osan ajasta vietän kissani kanssa.
Kaveri käy, häneen ollaan kissan kanssa totuttu. En tiedä miten kävisi jos asuttaisiin saman katon alla, en ehkä jaksaisi. .
Eiköhän se ole tärkeintä että olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Koskaan en ole päässyt näin helpolla. Mistään ei ole puutetta, enkä stressaa töillä, ei maailman työt tekemällä lopu.
Kerran olen sanonut äidilleni pahasti. Hän sanoi, ole hyvilläsi että emme antaneet sinua pois.
Vastasin, olisitte antaneet, missä hyvänsä olisi ollut parempi olla. Hänen sanansa satuttivat.
Enkä kadu vieläkään.
Minulle tyttäreni on tärkeintä maailmassa.
Onneksi ajat ovat muuttuneet, ainakin meillä suomessa, muualla maailmassa tyttölapsen syntymään suhtaudutaan vieläkin samoin kuin pohjanmaalla syntymäni aikoihin. En usko että kaikki perheet ovat olleet samanlaisia.,
Upeaa, että nyt voit tuntea, että ne vaikeat ajat ovat takanapäin. Toisten osa vain on olla se pohjimmainen.
Onneksi sinulla on tyttäresi.
Niinhän se oli joillain vielä 60 luvullakin että poika muka pitäis syntyä, ja jos tuli vaan tyttöjä taloon niin mies oli vihainen, tietämättä mikä määrää sukupuolen lapselle.
Näin oli ennen ,mtyttöjä sai tulla mutta vasta sen pojan jälkeen
Ihanaa kun tänään ollaan tasa-arvoisia ja lapsi otetaan vastaan yhtä innokkaasti oli mitä sukupuolta hyvänsä.. ja se kumma aika on jätetty taakse missä jaot sukupuolien välillä olivat valtavat ei ole enää naisten ja miesten töitä ainoastaan työtä tekevälle.
naiset ovat rakennusmestareita , pilotteja, lääkäreitä rekkakuskeja jne se ei olisi tullut kuuloonkaan ennen vanhaan että nainen edes istuisi autonratissa, ja jos istui niin sekin oli hyvin epäilyttävää miesten mielestä .
Joten siinä suhteessa elämä on kohdallaan , mutta meidän aikana on sitten erimpaineet asioista elämä on enemmän stressaavaa tänään mitä se oli ennen . Ihmisillä ei ole aikaa toisilleen samalla lailla kun ennenvanhaan oli.
Mitä voi olla kommenteissa, jotka on poistettu tästäkin ketjusta!
Kuinka äidin ja tyttären väleistä pystytään kirjoittamaan sääntöjen vastaisesti!
No, kyllä joku vain osaa kirjoittaa...
Luulen tietäväni ken.
Tyttäremme ollessa 20v - 40v niin vaimoni teki tytön kanssa "tyttöjen matkoja" kuten nimitin niitä tutuileni. Käsittivät miten käsittivät.
Matkojen kohteina Espanja, Italia ja Kroatia. Kestoitaan 1 - 3 viikkoa.
Noiden lisäksi tytön hupakot kävivät muutaman kerran Berliinin joulumarkkinoilla ja kerran Dresdenissä.
Tuntuivat viihtyvän yhdessä.
Arkipäiväisempiä ovat heidän välisensä mammuttipuhelut. Miten voi niin paljon asiaa??? riittää?
Kysynpä tässä minkälaista oli joulumarkkinoilla Dresdenissä?
Kiinnostaa.
Olin nimittäin 1968 Dresdenissä keikalla, se oli silloin DDR:n aikaan.
Olisi kiva käydä siellä nyt.
Markkinat olivat suhteellisen suppealla alueella vanhan kaupungin keskusaukiolla.
Olimme vaimoni kanssa käyneet siellä edellisenä jouluna 2009v.
Katson juuri Tlc:ltä hamstraajia,jossa äiti on korvannut läheisensä taararöykkiöillä. Tytär ei ole käynyt vuosiin. Nyt hän raahaa kyynelsilmin roinaa ulos talosta ja vakuuttaa auttavansa äitiä.
Äiti yrittää pitää tavaransa.
Kun tavarat poistetaan, mikä korvaa äidille turvan ja tunteiden kohteen? Tytär ja ärtynyt vävy eivät siihen pysty.
Se on suurimmaksi osaksi roinaa, roskaa ja jätettä. Likaa ja rottia, karmea bakteeripesä ja vaarallista liikkua. Tulipalovaara ja ympristöhaitta. Eihän sellaisessa voi kukaan käydä vierailulla.
Aivan. Olisikohan siihen kannattanut puuttua jo aikaisemmin?
Helpompaa toki oli lakata käymästä äidin kotona..
Aikuisen asioihin ei voi puuttua, ellei tämä ole holhouksen alainen. Jotain alkaa tapahtua vasta, kun viranomaiset antavat ukaaseja.
Jos minun omaiseni kotona vilistäisi rottia, ja se olisi kaatopaikkakunnosa, en odottaisi kenenkään lupaa, vaan ryhtyisin toimeen.
Eräs kaukainen sukulainen oli sairastuneena ja eristäytyneenä kuukausia, mutta kun joutui sairaalaan, omaiset siivosivat asunnon lupaa kysymättä. Hän oli vain kiitollinen, kun pääsi puhtaaseen kotiin,
Eivät kaikki ole hamstraajia, vaikka ovatkin menettäneet kotinsa hallinnan. Yksinäinen ja huonokuntoinen ihminen ei kehtaa enää pyytää apua, kun tilanne menee kaaoksen puolelle.
Jos omaiset eivät säännöllisesti pidä yhteyttä ja käy, voi yksinäinen ihminen joutua kierteeseen, josta ei selviä. Sitten ei enää avaa ovea.
noin on,
minullaki menee jo elämänhallinta överiksi, en jaksa enään sivota,
oi kuinka toivoisinkaa että joku ottaisi jo ohat käsiinsä ja auttaisi mua tulisi vaan tänne ja alkaisi sivoomaan
voisi kutsua sivullisia ammattilaisiaki sitä tekemään
minä kyllä maksaisin rahalla tehdyn työn ,
pakko tunnustaa
olen vanha
ELÄMÄN HALLINTA on jo melkein menneisyyttä,
EN jaksa enään,,, annan asioitten vaan olla,,,
lisäys edelliseen :
harmittaa vaan kuolla paskan keskelle,
hävettää ja aivan kauheesti harmittaa tämä vanhuus kun osaa ajatella ja ennen oli viimesen päälle kaikki siistiä, nyt vanhus joutuu kuolemaan avuttomana paskan keskelle,,,
Soita sossuun ja pyydä apua!
Eikö paikkakunnallasi ole siivousfirmaa?
Voisit ehkä keskustella terveyskeskuksen hoitajan vastaanotolla. Voisi antaa neuvoja avun saamiseen.
Omalla seudullani on siivoojia saatavilla. Fuskaavat minkä kerkiävät, mutta onhan täällä sentään sen verran siistiä, ettei tarvitse hävetä ambulanssin kuljettajia!
kun en jaksa
niin en jaksa enään ,,, joskus olen jaksanu, nyt en jaksa,
jos kukaan ei ymmärrä tulla apuun pyytämättä niin olkoon,
kuolen paskan keskelle,
Jaksat ruikuttaa täällä netissä, käytä aikasi soittamalla siivousfirmaan. Täältä ei kukaan tule paskojasi korjaamaan. Olet ilmeisesti vielä liikkuva, kun pääset tietokoneen ääreen. Voit sinä jotain itsekkin tehdä siisteyden eteen. Siivoa vaikka yhtenä päivänä vessa, toisena keittiö, vaihda lakanat ja imuroi vaikka joka toinen viikko. Hävitä matot. Vie roskat ja turha roina pois. Käytä pyykkikonetta ja tiskikonetta jos on, muuten tiskaa heti astiasi!
EI ENÄÄN onnistu
mutta eihä terve ihminen tajuakaa jos joku on oikeesti sairas eikä enään kykene fyysiseen työhön,
kaiken huippu, sinäkö kehtaat vielä tämän viimesenki ilon viedä vanhuksilta, kun vanhukset ei enään kykene muuhun kuin mielipiteensä ilmaisuun,
HÄPEÄ
OLET RÖYHKÄ
olen varma sinusta tulee vielä vanha ja avuton OLISI olikin mukava nähdä sun naamasi sitten,
vieläjö vessoja siivoisit ja mattoja puistelet,
meikä on matot jo 10 vuotta sitten hävittäny kun niihin parikertaa kompastuin,
HÄPEÄ TYPERÄÄ TYHMYYTTÄSI
OLET HRVINAISEN RÖYHKEÄ
vanhuksista piitaamaton mikä lienetkää luuseri itse olet, kunnan elätti, '
meikä sentään omalla rahallaan maksaisi avun jos sitä joksus tulen saamaan EN sossun rahoilla leveile, omalla työ-eläkkeellä elän ja elätän muitaki,
HÄPEÄ; hyii mikä typerys oletkaan luoja vielä näyttää sinullekki mitä tuleman pitää omalle kohdallesiki ,
SILLÄ TAVALLA!
VIELÄ TÄSSÄ NÄYTETÄÄN!
Nim "vanhuudenvaivainen"
Jos elätät muita, eikö ne voi sen vastineeksi siivota asuntoasi?
Kyllä minullakin on monia sairauksia ja olen 80+, mutta pienet kotiaskareet on hyvää toimintakyvyn ylläpitoa. Vähän kerrallaan kun siivoaa , ei väsy.
Ainakin jaksat huutaa solvauksia ihmisille. Varo, se nostaa verenpainetta!
jooo,,, näytä sinä mä en jaksa enään,,
kuolen paskan keskelle
ellei kukaan oma-aloiteisesti ymmärrä tulla apuun
vaikka vain ensin ystävällisenä ihmisenä,
miettimään mitä tehtäis
ja sitten hänen kanssaan kutsis siivoojat ym ammatilaiset tekemään
mitä tarve on, ja minä maksan rahalla kaiken,
Varmaan ihana apu ihmiselle todeta että on ihmisiä jotka välittävät . Olisipa kaikilla niin maailmassa , monet saavat ihan yksin yrittää pitää päätä pinnalla , jotkut jaksaa toiset eivät
No niin taas meni ilkeilyksi, ei hän ruikuta ainoastaan kertoo tilanteesta joka ei ole hänelle mitenkään mukava olotila. Eikös sitä saisi kertoa ja keventää sydäntään .
Sinulla ei ole tytärtä?
Sitä suhdettahan tämä ketju käsittelee.
Yksin ei kuitenkaan pidä jäädä neljän seinän sisään.
Muistutan sinua Tove Janssonin sanoista, kun
Nyyti oli taaskin ihan yksikseen.
Siis kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanoisi:
"Ei kukaan
sinua huomaa,
jollet itse mene mukaan."
Terveisin se vanhuudenvaivainen.
hyvä kun SINÄ jaksat
tulee aika jolloin SIÄKÄÄ ET JAKSA
olet vähähemmän älykäs,
onnelisia puupäät ne ei huku,
Höh?
Siivoojat arvelevat, ettei tuo ikivanha huomaa, vaikka nukkiin jää pölyt, eikä vessan lattiaa pestä.
Pitäisi ruveta huomauttelemaan huonosta työn laadusta, ja siihen ei oma ylpeys taivu.
Periaatteeni on, että työ tehdään hyvin, kun siitä laskutetaankin 45 €/tunti.
Vaihdan sitten vaan siivoojan, kun lopullisesti kyllästyn.
Syvä huokaus,
saman huomannu,
ennen vanhaan jo kotona äiti opetti lapsena että kun siivotaan niin siivotaan nurkkia myöten,
olin jotain kymmen vuotias kun äidin määräyksestä luutusin lattioita,
jos ei ollu joka nurkka puhdas hän käski luututa uudeleen,
jostainsyystä en siitä loukkaantunu, tein työn uudelleen oikein hinkkasin puhtaaksi,
tajusin että hän o p e t t i tekemään työt k u n n o l l a
se jäi ijäksi lapsen mieleen,
monet muutki hänen opetuksensa ovat olleet koko elämän ohjeena,
kuten ahkeruus, rehellisyys, vastuu kaiksesta mitä tekee ja missä elää, ym.
--- vuosi sitten teetin suursiivouksen huh, maksoi maltaita, lähes kolmesataa euroa, noin kolmen tunnin työstä,
mutta pölyä löytyi lappujen kuorista ja muutenki oli kepeän näkönen jälki,
-- olin tosi pettyny,
--- silloin kun itse olin vielä terve siivosin kotini viimesen päälle kerran viikossa,
nykyisin sitä aikaa voisi sanoa suursiivouksesksi, kaikki kävin läpi vuodevaateita myöten, matot ulkona, ym. luutuaminen paikat puhtaksi,
nyt olis taas se vuoden aika
tehdä suursiivous, mistähän saisi kunnon siivoojat töihin,
viimevuonna
olisin halunnu raikkaan tuoksuisen puhtaan kodin , tulos oli pettymys, ei ollut,
silti maksin kunnon hinnan,
Pyytämättä ei kukaan tule. Siitä voit olla varma.
Jos olet naapureillesi yhtä tympeä kuin kirjoituksesi täällä, niin ei todellakaan kukaan uskalla tulla oma-aloitteisesti apuun.
Ei kukaan halua tulla solvatuksi.
ylimielisyys vanhuksia kohtaa on tyhmää,
En lue hömppäuutisia mutta jokainen tajuaa mistätässä onkyse
Kansanmiehen ääni
""Jos olisin PaulaMiettisen lapsi, saattaisin kysyä: "Miksi äiti vaadit tuota miestä maksamaan elatusmaksuja minusta kun hän ei olekaan isäni vaikka luuli ensin olevansa, koska valehtelit? Olenko minä sinulle tapa saada lisätuloa? Äiti ja iskä, te ootte syvältä."
En ymmärrä, mistä on kyse.
Ketju puhuu äidistä ja tyttäristä.
Siihen on nyt sekoitettu siivoukset ja elatusvelvolliset isät.
Lapsen kasvattaminen on kallista.
En usko, että kukaan haluaa lapsia rikastuakseen elatusmaksuilla.
Emme me kahdeksankymppiset ainakaan. Tuskin tyttäremmekään, jotka ovat jo isoäiti-ikäiset itsekin.
Niimpä
minnki tyttäret alkaa itse olla eläkeikäisiä
turha heiltä enään on mitään apua odottaa, kun he itse jo tarvitsevat ulkopuolista apua kun ovat omaishoitajana omille åuolisoilleen,
huh
entä me jotka lähestymme sataa vuotta, kuka meistä pitää huolen, kysyn vaan,
ei vilä kukaan yksin täällä sekoilen enemmän tai vähemmän
ootan vaan ettei tarvi ammuisin enään herätä tähän tyhmään maailmaan, kun en jaksa enään muuta kuin ihmetellä,
Yli nelikymppiset tyttäret voivat olla todella kultaisia ja ihania tai sitten ihan ikäviä , hankalia . Minulla on molemmat.
Näin on.
Joskus ovat kultaisia ja joskus eivät.
Pitää vain hyväksyä.
Hyvä että kerroit. Minulla myös.
Kukaan ei onneksi ole täydellinen.
Lastenlasten kanssa on ihanaa, kun ei ole kasvatusvastuuta, voi vain nauttia heidän seurastaan ja seurata, miten he pääsevät elämässä eteenpäin. Kuuntelevat mummonsa elämänkokemusta, mummo saa kosketuksen nykymenoon. Saan paljon apua digiasioissa lastenlapsilta, minä laitan heille hyvää ruokaa.❤️
entä kun lapsen lapsetki ovat nelikymppisiä
elävt omaa kiireistä elämäänsä,
vanhusta ei ehditä katsomaan joksus joku viesti tulee kännykkään
ikävä on ikuinen vanhuksella,
yksin vanhus muistelee aikoja jolloin sai olla vielä lasten lasten hoitajanaki viikonloppuisin,
seki aika vilahti vaan silmissä kun ohi meni ja palsenlapset kasvoi aikuisiksi , eivät tarvineet ennän mummon hoivaa,
hiljaa rukoilen heille menestuts ja suojelua elämään
missä sitten eälämäänsä rakentavatkaan,
näin se vaan menee
" LAPSET OVAT LAINA VAIN "
hetken ihanuus ihmisen elämässä,,
Tarttee hyväksyä vain.
Voi etsiä muuta sisältöä, aloittaa jotain ihan uutta.
Eihän ne korvaa, mutta helpottaa.
Voi myös ajatella, että toisilla ei ole ollut koskaan lapsia.
Niimpä pakko on olla omia harrastuksia ja menoja,
mutta ajatusmaailmaa ei voi tukahduttaa,
aina ne jälkeläiset ovat mielessä ja toivoo heille hyvää
aina joskus vaikka merkkipäivinä laittaa jonkun viestin puhelimeen,
se ilahduttaa vanhusta,
paljon muuta ei vanha ihminen enään jaksakaa,
Voi nuorikin ihminen olla yksin ja kaivata tukea.
Omana aikanani en voinut vanhemmalle polvelle vaikeuksistani puhua, koska hr vain käskivät minun olla kiitollinen, kun olen terve, on rauha, ei ruoksäännöstelyä ,"Toista se kuule oli MINUN nuoruudessani!" Minun piti olla iloinen omista ongelmistani, koska ne eivät olleet samat kuin edellisen sukupolven.
Opinpa hoitamaan asiani itse kantapään kautta. Kun he joskus yrittivät osallistua elämääni, osasin kyllä ilmoittaa, että minun ongelmani ovat aivan erilaiset kuin heidän nuoruudessaan.
surku,,, siinä näkyy just suuri ristiriita eri sukupolvien välillä
tähän otsikkoon :
Rakkauden tuska !
Tiennyt en
kuinka paha ihminen voi olla hyvä,
tiennyt en
kuinka hyvä ihminen pahaa tehdä voi ,
suunnaton rakkaus
voi tuottaa tuskaa suurta ,
suuri oli rakkauteni
pakahdun ,
tuotti kärsimystä
rakkailleni,
voi kuinka kärsin nyt
itsekästä rakkautta,
kyselen
sainko rakkutta
tahdoin rakkautta
annoinko rakkautta
tiesin vain
rakastin,
pakahdun ,
nyt kaikki rakkaat kadonneet
maailmaan paenneet,
rakkaus ahdistaa
paetkaa ,
mikä on oikeaa rakautta
kyselen ,
lämpöä, hellyyttä, läheisyyttä,
rakkaus antaa vapauden lentää pois
rauhan sydämmeen,
kirj mummi* joskus,,
Äiti - tytär suhde on ikuisen rakkauden suhde,
rakkaus tuottaa aina tuskaa,,,
VOI KUN
ihmiset oppisivat elämään oikein,,,
Alotuksen aihe on monelle ajankohtainen
kipeä aihe
ketju on hyvin valiseva
helpottaa monen lukijansa suhtautumista
äiti tytär suteen kärjekkääsäki tilanteessa,
ymmärrys kasvaa monipuolisemmaksi
kuin että jos yksikseen kipuilee asian kanssa,
Omasta nelikymppisestä ajastani muistan, että yritin ohjata omaa jälkikasvuani täysin eri tavalla kuin omassa lapsuudessani oli toimittu. En kertaakaan kysynyt äidiltäni neuvoja ongelmiin, en koskaan myöskään kertonut niistä. Lapsilla oli mummuun paremmat välit kuin minulla koskaan. He eivät ottaneet vakavasti mummun huomautuksia. Päin vastoin, saattoivat nauraa hänen närkästymisilleen.
Nyt se äiti-tytär suhde alkoi noin 15 minuuttia sitten. Ehkä puhelimen akun varauksen loppuminen päättää "suhteen".
Suhdeväliä on noin 250km.
Teille toivotan antoisaa puhelinkeskustelua,,,
40- vuotiaana lapsi on täysin itsenäistynyt, eikä enää odota vanhempiensa mielipidettä ratkaisuuksiinsa. Sen vuoksi ehkä äidit kokevat että tytär on muuttunut ilkeäksi. Tytär ehkä on väsynyt äidin jatkuvaan sekaantumiseen, tai toisaalta ei jaksa enää esittää myöntyväistä tytärtä.
40 vuotiaanaki tytär taatusti rakastaa äitiään, ehkä vielä ei voi sitä itseleen myöntää, mutta myöhemmin jopa kaipaa äitiään ja haluaisi helliä ja hoitaa jos vielä voisi, voi olla ettei enään voi koska äiti voi olla jo taivaaniloissa, mutta se tyttären rakkaus paljastuu tyttärelle ja kaipuu menetettyyn äitiin on suuri
koko loppuelämän,
tiedän näin tulee käymään jokaiselle tytär äiti suhteessa,
äiti on se alku josta tytär sai alkunsa,
Tämä ketju on erittäin tärkeä tiedonanti kaikille
äiti-tytär suhteitten kehitykselle,,, ja kehitysvaiheille pitkän elämän aikana,
17.4.23 Liekko kirjoittaa vanhempien toiveista saada poikalapsi. Mieleeni tuli takavuosien laulajasuuruus Kreikasta, Demis Rossous, joka julisti, että jos hänen vaimonsa synnyttää tyttölapsen, hän ottaa eron.
Luulenpa, että miehen tähteys alkoi hiipua näiden sanojen jälkeen, sillä hän on kokonaan kadonnut ikivihreiden joukosta, niin tunnettu ja seurattu kuin olikin aikoinaan. (Mikäli oikein muistan, hänellä oli määkivä sopraanoääni, joka ei kovinkaan miehekkäältä vaikuttanut.)
Sanottakoon vielä se, että en muista, että julkisuuteen olisi tullut tietoa, kumpi perheeseen sitten syntyi. Ei mediaa ehkä kiinnostanutkaan.
Vähän tämä nyt poikkesi äiti-tytär-keskustelusta, sori siitä, mutta saahan keskustelu rönsyillä. :))
Demis Roussos syntyi: 15. kesäkuuta 1946, Aleksandriassa, Egyptissä
ja kuoli: 25. tammikuuta 2015, Ateenassa, Kreikassa.
"Kohtasin" hänet Helsingin huippuravintolassa, oli aika pulska, terveysongelmia ?
Roússos kuoli 68-vuotiaana 25. tammikuuta 2015 Hygeia Hospitalissa Ateenassa ollessaan hoidettavana vatsa-, maksa- ja haimasyöpien takia. Hänet haudattiin Ateenan ensimmäiselle hautausmaalle, jonne on haudattu monia kreikkalaisia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä.
Suomessakin 1970-luvulla suureen suosioon noussut kreikkalaislaulaja Demis Roussos vieraili maassamme ensimmäisen kerran lokakuussa 1974.
Häntä pidettiin - "elostelijana".
Muistan, että liikkui valkoisessa halaatissa ja lauloi kimeällä äänellä.