Köyhä 50 - Vuotias mies tässä

No onneksi vanhempasi eivät olleet sarjavihaaja sarjarasismi persunatseja !!
Nykyään se on monelle lapselle ja nuorelle karua arkipäivää !

Älä välitä aloittaja kun moni 50v manaa sitä että meni naimisiin ja ylipäätänsä teki lapsia. Elämän ehtoopuolellahan se tärkeää että kumppani eikä edes yhdessä tarvi asua vuoronperää toisella.

Ei lapset ja parisuhde ole onnellisuuden tae, saattaa monasti olla juuri päinvastoin.
Mutta kuten tuossa joku mainitsikin, niin vanhemmalla iällä saattaa olla hyvä olla kumppani, ihan jo turvaksi jos sattuu sairastamaan ym.

Köyhistä oloista lähtöisin ja vanhemmat torppas koulunkäynnin vain niihin pakollisiin vuosiin. Ei puhettakaan ammatti-tai muistakaan kouluista. Sitten kun ikää riittävästi niin ammattikurssin kautta johonkin töihin.
Näin jälkiviisaana voisin sanoa että oli iso virhe aikoinaan mennä naimisiin. Mies oli peukalo keskellä kämmentä oleva nahjus, asia ilmeni loppujen lopuksi kun olimme jo naimisissa. Lapsen takia vuosia kituutin siinä liitossa ja kaikki aikomukset parempaan elämään tuo nahjus torppasi. Viimein sain tarpeekseni ja lähdin lapsen kanssa vaikka ei jäänyt kuin kymmeniä tuhansia velkaa maksettavaksi. Eipä siinä osa-aikainen pienipalkkainen yksinhuoltaja akka rikastumaan päässyt, mutta sai sentään lapsen koulutettua niin ettei tarvinnut opintolainoja. Nyt eläkkeellä vasta vähän päässyt esim matkustelemaan, mutta kalliiksi sekin käy kun yksin maksaa majoitukset ym kun eläkekin jäi pieneksi osa-aikaisen työn takia. Kokoaikaista ei saanut jatkuvasta hausta huolimatta kun oli vakituinen paikka. Olisi pitänyt olla rohkeutta sanoutua irti ja hypätä tyhjän päälle, mutta lapsen takia en sitä tehnyt vaan vasta sitten kun lapsi muutti omilleen saatuaan opintojen jälkeen työpaikan. Lopun työajan teinkin enää keikkahommia kun ei tarvinnut enää kuin itsestä huolehtia ja vakituista kokoaikaista työtä ei edelleenkään löytynyt.

Onhan sinulla vieläkin kaikki mahdollisuudet! Voit kouluttautua vaikka miten, jos vain on halua. Suomessa opiskelu on mahdollista, moni tekee jopa väitöskirjankin eläkeikäisenä, kun on aikaa.
Töitä kyllä löytyy vanhemmallekin vaikka kuinka, jos vain on halua ja kykyä. Minun tuttavissa on monia, jotka ovat kouluttautuneet jopa vielä 60 vuotiaina ja ovat sitten jatkaneet työelämässä aivan toisella alalla. Juuri kaverini (diplomi-insinööri), joka täyttää kesällä 66 vuotta, kouluttaa itseään aivan toiseen ammattiin ja hakee sillä sisältöä eläkevuosiksi.
Rohkeasti vaan katselemaan koulutuksia ja rakentamaan itselle sopiva koulutusohjelma!

Peli ei ole menetetty koskaan. Tuo listaus ei erityisen pahalta kuulosta. Taitaa olla vika enemmän itsetunnon puolella. Yritä jotenkin motivoitua, edessä voi olla vielä yli 40 hyvää vuotta. Terveisin 39v nais-immeinen

Minä kävin koulut ja 3 ammattia opiskelin ja nuorena olin hyvässä tuossa, nettona tienasin 3200-3700 euroa. Sitten tehdas lopetettiin ja jouduin työttömäksi. Sen jälkeen ollut pätkätöitä ja muutama määräaikainen 6 kk työ mutta palkat olleet 2000 tai alle. Nyt 6 vuotta olen työtön ollut kuitenkin. 40 vuotiaana aloin huomaamaan ettei töitä saa enää kovin helposti. Alkoi tulla ulkomaalaisia telakalle ja raksoille joten eipä ole kovin häävit mahikset saada töitä enää. Työkokemus on ihan turhaa nykyään.

Ei muuta kun irti kaikesta menneestä ja kohti uutta ja tuntematonta. Joku uusi koulutus ja uuteen ammattiin.

Johan on kansa aivopestyä , niinkuin ei ihmisellä olisi muuta kuin työ , jonka tulokset jää sitten valtiolle , nauti hyvä mies elämästä ja vapaudesta mahdollisuuksien mukaan ja siten ettei perittävää jää . rahalla et tee mitään vanhana ja yksinäisenä eli lopeta ne epämieluisat työt , vapaus on ihan parasta elämässä johon kaikilla ei ole varaa.... olet oikealla tiellä , panosta itseesi ja käytä hyväksi yhteiskunnan mahdollisuuksia välittämättä mitä muut ajattelevat .

Hyvin mustavalkoista ajattelua etteikö ihmisellä olisi muuta kuin työ niin jostain se elanto täytyy saada ja pahvipää sanoo saahan tukiaisia.Hyvin yksinkertaisesti kyllä ihmisen jotain täytyy tehdä että saa syömistä. Tyhmyys oikeen tiivistyy köyhien keskuudessa.

Olet nuori ja kaikki mahdollisuudet viellä edessä. Älä alenna itseäsi sanoin.Asenne sen ratkaisee. Itse olen köyhästä perheestä lähtöisin .Meitä oli 9 lasta.Minä nuorin.Talouteen ei kulunut äitiä. Ainoa huoltajan isä kuoli kun olin 11v. tyttö.Lastenkotia. Sukulaisten nurkkiin asumaan.Kansa ja kansalaiskoulun jälkeen töihin.Kukan minua ei elättänyt.Koskaan en taustaani hävennyt!Sisarussarjastamme jo 6 henkilöä kuollut.On minulla kasi rakkauslasta ja vuokra asunto. He ovat kouluttautuneet ja eivät työstä koskaan työttömiä,kuten ei heidän lapset.1. mies höyrhti heluntalais uskoon jätti minut ja lapsen kun en saman uskoon kastautunut. Toinen mies valitsi kossuppullon lapsensa ja minun sijaan.Elämä .Kun aikanan lapset mailmalle,omien perheiden perustajina. Jänyt yksin mutta on ollut mahtava suhde. Olen säilyttänyt kuitenkin vuokra asumisen yksin.Suhteeni hyväksyi sen.Elämä ei perustu elin tasoon ja rahaan.Tietysti raha helpotaa elämistä.Mutta pelkkä helisevä vaski ihminen on jos num. 1 auton merkki .2 asumismuoto, jne. Kasvata itse tuntoasi ja usko itseesi. Väristä paikoista olet kumpania etsinyt. Jossain on joku sinua varten.Plussaa kun et tupakoi, käsitin et juo.Auton merkillä ei väliä.Sehän on vain kulku välinen kohtesta toiseen.Oneksi Helsinki on sujuva nopea metro,autoa ei tarvita monessakan perhessä sen takia. Semppiä.t:Aikuinen nainen

Aika moni on samassa tilanteessa aloittajan kanssa.
Mutta huonomminkin voisi silti olla, joten ihan hyväkin, ettei aloittaja tai moni muukaan vastaavassa tilanteessa elävä ole kuitenkaan katkera, jos vaikka nyt toivookin ehkä, että elämä olisi mennyt eri tavalla ja parempaan suuntaankin.
Jokainen tosiaan elää elämänsä itse ja siihen pisteeseen, miksikä elämä muokkautuu. Eli on oman onnensa seppä tosiaan.
Mutta tärkeintähän se on, että pärjää kuitenkin ja että on edes yleisesti ottaen kuitenkin ihan tyytyväinen elämäänsä.
Koska hyvääkin elämää voi silti elää ja elämänlaatu voi olla miellyttävä, jos vaikka ne puitteet ovatkin vaatimattomat.
Itse kanssa olen 44v ikäinne, aika introvertti sinkkumies.
Vakityöpaikka kyllä on, mutta aika vaatimattomalla palkalla ja asun myöskin vuokrakämpässä ja ajan vanhemmalla halpiaisella.
Olen päätynyt samaan ratkaisuun, eli aion vain nauttia mahdollisimman paljon loppuelämästäni, koska alkaa olla jo aika myöhäistä alkaa rakentamaan mitään pilvilinnoja tai muutakaan.

Tiivistetysti. Synnyin tyttönä köyhään työläiskotiin 40-luvun lopulla.
Menestyin kansakoulussa mutta pyrkimiseni oppikouluun kiellettiin koska se maksaa eikä työttöä kannata kouluttaa.
Kouluaikana lomat lapsenvahtina. Kansakoulun loputtua läheiseen ruokakauppaan apulaiseksi.
Siitä kahden vaihdon jälkeen paikkakunnan suuren E-liikkeen rautaosaston konttoriin laskuttamaan yksityisiä rakentajia.
Avioon köyhän, velkaisen, huonoasuisen miehen kanssa jolla ei ollut edes polkupyörää. ilman mitään tukia
Asunto -47 rakennetun rintamamiestalon yläkerrassa johon puolen vuoden jälkeen hankimme musta-valko TV:n. Ei ollut väriläheyksiä eikä meillä olisi ollut rahaakaan sellaisen ostamiseen.
Miehelläni oli kuitenkin koulutus joka takasi kohtuulliset ansiot.
Parin vuoden jälkeen ensimmäinen lapsi ja etukäteen olimme sopineet minun jäämisestäni kotiin. Heti perään toinen lapsi. Olin kotona 7 vuotta ilman mitään tukia.
Lapsemme eivät olisi päässeet kunnalliseen päivähoitoon ja minun palkkani olisi mennyt yksityiseen.
Alusta alkaen meillä kaikki oli yhteistä. Minä hoidin kaiken maksuliikenteen. Ei ollut vielä nettiä.

Vaihdoimme paikkakuntia mieheni työn perässä. Lasten kouluikä rauhoitti muuttoja.
Rakensimme talon mutta pian mieheni työt ajattivat häntä viikkojen arkipäiviksi milloin mihinkin. Rakensimme talon.
Kotivuosien jälkeen menin myymälän kassatyöhön 22 tuntia viikossa.
Lasten lähedettyä muutimme keskustan kerrostaloon ja pian lopetimme töissä käymisen.
Mieheni hoiti aina tulopuolen talouden ja jäätyään kotiin niin myös maksut.
Koskaan meistä ei kumpikaan ole vahtinut toisen rahan käyttöä.
Ilman lottovoittoa ja perintöjä mieheni on laskenut, että ensimmäisenä pankkipäivänä käyettävissäni olisi noin 30:n vuoden nettoeläkettäni vastaava summa.

Johtopäätökset. Eläkkeeni on erittäin pieni mutta menin naimisiin oikean köyhän kanssa.

Älä ap ainakaan tuomitse itse itseäsi vain sillä oletuksella, että muut eivät arvosta sinua, koska olet köyhä. Köyhyys voi joskus olla rikkautta siinä muodossa, että ihminen oppii arvostamaan elämässään enemmän niitä oikeita asioita, joita ei voi rahassa mitata. Joskus elämä koettelee meitä enemmänkin. Joku voi menettää kaiken omistamansa, toinen terveytensä ja sitä kautta tulevaisuutensa (minä tässä kategoriassa), joku menettää perheensä, toinen ihmisarvonsa. Elämästä voi kuitenkin nauttia jopa köyhänä, kunhan vain kohtaa tai löytää ne oman onnensa esteenä olevat omat todelliset arvonsa. On paljon ihmisiä, jotka eivät arvota muita maallisen mammonan, elämässä epäonnistumisten tai julkisen kuvan kautta. Itse jo aikaa sitten sairauksien takia kaiken menettäneenä olen onneksi törmännyt kiinnostuskohteideni piireissä ihmisiin, jotka eivät tuomitse tai arvota ihmisiä omaisuuden vaan sen henkisen puolen mukaan. Jospa harrastuspiireistä, eli vaikka pyöräilyn suunnalta tai sitten luonnosta löytäisit joskus sen elämänkumppaninkin? Vahvasti uskon noin käyvän, sosiaalinen älykkyys paistaa rivien välistä.

Tsemppiä sinulle, ap. Toivottavasti löydät sen mitä haet, tai jos et tiedä mitä haet, silti löydät sen, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen.

Ethän sinä mikään köyhä ole. Taidat olla täysin velaton etkä ole mennyt takaamaan ketään velallista.
Mitä enemmän sitä ikää tulee, sitä raskaammiksi ne raksahommat tulevat. Ei kannata murehtia sitä mennyttä aikaa vaan katsoa valoisin mielin tulevaisuuteen. Sinulla on vielä 17 vuotta jäljellä työelämässä, olisko kuitenkin joku muu homma kivempi? Vaikka kouluttautua lastentarhaan hoitosedäksi. Tai pyöränkorjaajaksi kun sinulla on maantiepyöristä paljon kokemusta. On paljon tumpeloita jotka eivät osaa edes pyörän kumia paikata( kuten minäkin :) )

"Nyt ikää on niin paljon ettei kaikki ole enää mahdollista."

Näin se on. Turha on enää yrittää lääkäriksi tai muuhunkaan pitkään koulutukseen.

Itse kävin kuitenkin vielä 50-vuotiaana työttömyysturvalla opiskelemassa ammatillisen tutkinnon. En sillä töitä ole saanut, mutta päivitinpä osaamistani ja opin täysin uusia asioita. Tapasin uusia ihmisiä ja sain lisää muistoja.

Elämä maistuu paremmalta, kun pysyy uteliaana uusien asioiden suhteen. Kuntoilu antaa hyvän pohjan elämälle, mutta kannattaa panostaa jonkin verran myös henkiseen puoleen. Esimerkiksi kirjastosta lainaamalla saa ilman rahaa ja pienellä vaivalla valtavan paljon.

Pitkäaikatyötön

Minusta kuulostaa, että olet jokseenkin aina tehnyt ja tavoitellut juuri mitä olet halunnut ja tulet tekemään sitä jatkossakin. Mitään syytä katkeruuteen ei ole.

ei oo kaavojen mukaan menny, ja ei haittaa.
Tasa-arvoisesti jokainen ukko ja akka poistuu... mitään ei jää.

Koskaan ei pidä luovuttaa. Puskekaa vain eläkeikään asti.
Sellainen auttaa itsetuntoakin kohottamaan.

Köyhyys ja rikkaus on niin suhteellista. Rikkautta voi olla vaikkapa se että saa elää terveenä tai ainakin suht terveenä ja toimintakyky riittää aivan normaaliin elämään. Rikkautta on myös mielen tasaisuus, ilman että stressaa liikaa.
Tunnen sellaisen henkilön joka on varakas, varovaisestikin arvioiden omaisuutta on miljoonan euron edestä, osa perittyä. osa itse hankittua.
En kuitenkaan vaihtaisi osaani tuon ylipainoisen ja raihnaisen henkilön kanssa.