Olen meittinyt koiran ottamista jo pari vuotta ja tähän asti on mieskin ollut sitä mieltä, että sellainen voitaisiin joskus ottaa...
Tänään meille tuli naapurin koira hoitoon (4kk pentu). Itselläni ollut aikaisemminkin koira, mutta siitä on jo jokin verran aikaa... Enkä siis muistanut, että varsinkin pennuilla on taimusta pahoinvointiin autossa. Ja varsinkin kun juuri on syönyt ja näin kuumakin kun tänään oli... No, lähdettiin kaupungille eikä montaa kilometriä päästy ajamaan kun koira oksentaa autoon! (Mies jo mutisi lähtiessä, että taasko autoon pitää koira tuoda.) Ei siinä sitten muuta kuin lähimälle huoltoasemalle, oksennukset autosta ja takaisin kotiin.
Kotona mies sitten erittäin painokkaasti sanoi, ettei meille tule yhden ainutta koiraa enää edes pariksi tunniksi hoitoon, saatika sitten omaa.
Pennun omistajat olivat minulle unohtaneet mainita, että koira tulee helposti pahoinvoivaksi.
Mieheni on muutenkin ollut sitä mieltä, ettei oma koira ole niin välttämätön, mutta nyt taisi mennä viimeinenkin toivo. =)
Toivottavasti tuo kakara olisi lopun ajan nätisti, ettei ukon kutjale enempää suutu...
On ne miehet niin kummia kun ovat autostaan niin kamalan tarkkoja, että hirmu meteli pitää nostaa jo pikkuiselle vahonko sattuuu... =)
Tänään meille tuli naapurin koira hoitoon (4kk pentu). Itselläni ollut aikaisemminkin koira, mutta siitä on jo jokin verran aikaa... Enkä siis muistanut, että varsinkin pennuilla on taimusta pahoinvointiin autossa. Ja varsinkin kun juuri on syönyt ja näin kuumakin kun tänään oli... No, lähdettiin kaupungille eikä montaa kilometriä päästy ajamaan kun koira oksentaa autoon! (Mies jo mutisi lähtiessä, että taasko autoon pitää koira tuoda.) Ei siinä sitten muuta kuin lähimälle huoltoasemalle, oksennukset autosta ja takaisin kotiin.
Kotona mies sitten erittäin painokkaasti sanoi, ettei meille tule yhden ainutta koiraa enää edes pariksi tunniksi hoitoon, saatika sitten omaa.
Pennun omistajat olivat minulle unohtaneet mainita, että koira tulee helposti pahoinvoivaksi.
Mieheni on muutenkin ollut sitä mieltä, ettei oma koira ole niin välttämätön, mutta nyt taisi mennä viimeinenkin toivo. =)
Toivottavasti tuo kakara olisi lopun ajan nätisti, ettei ukon kutjale enempää suutu...
On ne miehet niin kummia kun ovat autostaan niin kamalan tarkkoja, että hirmu meteli pitää nostaa jo pikkuiselle vahonko sattuuu... =)
Vastaukset 21
Vanhimmat
tollasta ole!
Eikä koiraa tarvitse ottaa kauppareissuille mukaan, sen voi jättää kotiin! Joutuuhan se muutenkin olemaan yksin kotona kun olette töissä jne.
Koirakin voi oppia autokyyteihin, kun se totutetaan pienestä pitäen siihen. Eikä kaikki oksenna autossa, toiset suorastaan rakastaa autoilua!
Hoitokoira on ihan eri asia kuin se oma.
Pidetään peukkuja että pentu on nätisti, niin sulla voi vielä olla toivoa saada oma hauva!
Onko järkevää ottaa koiraa taloon, jos miehes ei halua sitä? Koiralla pitää olla kotona AINA turvallista ja mukavaa, joten miehesi tulisi käyttäytyä sen mukaan. Älkää ottako koiraa!
ja jättää pelkästään haaveilun asteelle se koira. Koiran kanssa tapahtuu paljon muutakin kuin pelkkä oksentaminen autossa. Molempien täytyy olla samaa mieltä siitä koirasta.
Eihän siitä mitään tule ,jos toinen noin valtavan tarkka on siitä siisteydestä ja sitten alkaa se miehille ehkä tyypillisempi uho, ja sisältö menee suurinpiirtein tähän tapaan : olisi pitänyt olla hankkimatta tuota koiraa kun se......
Ikäväähän tuo sinulle on, mutta odota aikaa parempaa. Ja kuule anna miehesi tästälähin siivota se autonsa.
se mies oikeesti koirista tykkää, mutta se nyt sattu taas olemaan tuolla päällä. Mäkätti se siitä entisestä koirastakin aina kun jotain sattui, mutta olivat parhaat kaverit. Ja kun koira jouduttiin sairauden takia lopettamaan, itki melkeinpä yhtä paljon kun minä. Ja aina kun siitä koirasta puhe tulee niin kehuu sen maasta taivaisiin.
Naurattaa vaan tuo sen meteli autosta. On meillä lapsikin joka välillä sotkee esim. kuraisilla kengillään auton ja siitäkin nousee meteli. On tuo auto sille vaan niin tärkeä... =)
Tietenkään en koiraa ota jos ei mies sitä yhtä paljon halua kuin minä. Ei siitä mitään tulisi.
Ja jos joskus niin onnellisesti käy, niin hommaan asianmukaiset suojat autoon niin ei isännän tarvitse valittaa...
provoilin äsken ihan tahallani, sillä halusin nähdä reaktiosi. Kyllä te sen koiran hankitte, sillä tuntuu teidän perheessänne huumori kukkivan juuri oikealla tavalla. Olen katsos vanha kasvattaja ja usein heitän meiltä pentua kysyville vähän samantapaista "ilkeilyä".
Ota sitä ukkoasi "kravatista kiinni ja raahaa se katsomaan joitain pentuja, jotka itse haluaisit nähdä. Kerro täällä joskus vielä miten kävi.
Meilläkin aikoinaan mieheni uhkasi erolla jos vielä tulee lisää koiria eli se kolmas.
Jonkin ajan kuluttua niitä oli 12:sta ja avioliittoamme on kestänyt 31 vuotta. Tällä hetkellä tämä uhoava uros on paljon enemmän koiraihminen kuin minä olen koskaan ollut.
Pärjäilkää.
miksi sinun nimimerkki on "umalehtinen" ?
jossain vuosien varrella alkoivat kutsua minua tällä "nimellä". Luojan kiitos ettei "äkkijyrkäksi".Siitä se sitten vain lähti kulkemaan suusta suuhun. Ensin todella ystäväpiirissä sitten laajemmaltikin. Olen erittäin hyvin tunnistettavissa tästä lempparista ja nikistä.
Kyllähän se pentu oksentaa autoon, se syö seinät, se kastelee puoli asuntoa juotuaan vettä, se ripuloi yön aikana kaikki matot, se syö ne sohvat ja muutaman DVD-kotelon, ja melko varmasti jättää hampaanjäljet joka ainoaan esineeseen ja ihmiseen joka sen lähellä ensimmäisen puolen vuoden aikana on. Sen jälkeen, JOS kasvatus on tuottanut hedelmää, alkaakin sitten suvantovaihe eikä kukaan ymmärrä, kuinka koskaan on ilman koiraa pärjännytkään. Nuo asiat minä ensimmäisenä miehelleni sanoin, kun ILMOITIN, että taloon on tulossa koira ja pentu varattu. Meillä ei kyselty kun tiesin, että itse kyllä hoidan ja korvaan kaiken mitä tarve vaatii. Oletko ajatellut aikuista, rauhallista koiraa? Olisi varmaankin hieman varteenotettavampi vaihtoehto kuin ihan pieni pentu... Lykkyä tykö!
PS; Et ole ahrkinnut miehen vaihtoa koiraystävällisempään suuntaan? =)
Kylläpä tuo mies tietää kaikki koiran hyvät ja huonot puolet. Ja on sitä aikuistakin mietitty, mutta eipä tässä ole mikään hengen hätä sitä koiraa saada.
Ja miestä en vaihda, vaikka välillä mieli tekisi! =)
olla ottamatta koiraa. Itse en edes myy pentua perheeseen, jos perheessä on yksikin henkilö, joka ei halua koiraa. Ei ole hyvä olla koiralla, eikä ihmisellä.
Vai että oikein oksenti autoon :) jos tuo on kamalaa niin älä ihmeessä ota koiraa, ne kun tekevät vielä kamalampia temppuja.
Lisäksi jos kumppani vastustaa niin ei koiraa!!! siitä pitää molemmat kantaa vastuuta.
en ota koiraa jos ei molemmat sitä yhtä paljon haluta. Ja kyllä se koirista tykkää, jos ei niillä kotona ole ollut koiraa niin jollain läheisellä sukulaisella kyllä. Ja minullakin koira oli kun tutustuttiin ja niistä parhaat kaverit tuli...
Kyllä me molemmat tiedetään mitä se koiran kanssa eläminen on.
Viime yönä en kyllä paljoa nukkunut kun mietin koko ajan onko hoitopentu vierässä vai tekemässä pahoja. Ja vähän väliä heräsin kelloa katsomaan, että joko se on niin paljon, että olisi hyvä aamupissille lähteä. Siinä se kuitenkin koko yön vieressä nukkui ihan nätisti, mitä nyt pari kertaa kissoille haukahti kun ne remusivat. Ja kun poika aivasti, ai että sitä murinaa ja haukkumista.
Onhan ne ihania karvaturreja, mutta mietin vielä jonkin aikaa onko meillä mahdollista ottaa koiraa. Hetken mielijohteesta sitä ei todellakaan otettaisi. Ja se rotukin on vielä halusessa, ehkäpä kultainen noutaja, ehkäpä joku allergian takia luovutettava vaikka sekarotuinenkin... En todellakaan ota koiraa, varsinkaan aikuista, jos en tiedä siitä ensin mitään. Ja pennun vanhemmista haluan tietää jotain..
Ensimmäinen koira oli kyllä ostettu melkeinpä kuin sika säkissä, täytyy myöntää. Nyt kuitenkin hieman viisaampi. En vieläkään edes kaikkia siinä olleita rotuja tiedä. Vaikka ei tainnut tietää nartun omistajatkaan, kyseessä vahingot, eikä uroksesta tietoakaan. Mutta hyvä tuuri kävi ja koira oli aivan loistava! Helppo kouluttaa, lasten kanssa rauhallinen ja muutenkin aivan paras. Sitä pari lintukoira harrastajaa kehui, niin ulkonäköä kuin luonnetta. Mutta reilu pari vuotiaana koirani sairastui ja noin vajaan vuoden päästä se lopetettiin. Ja kyseessä ei ollut perinnöllinen sairaus. Huonomminkin olisi voinut käydä. Nyt tajuan minkälaisen riskin otin.
Voin melkein aistia pettymyksesi.
Kertomastasi voi päätellä, että miehesi ei todellakaan halua koiraa. Kyllähän se valitettavasti taitaa niin olla, että sellaisessa tapauksessa koiran otto voi olla huono ajatus (jos suhteestaan haluaa pitää kiinni).
Joillekkin ukoille se auto vaan on sellainen pyhä peltilehmä (itselle onneksi vain pelkkä kulkuneuvo). Vaan ei meillä ainakaan edellinen eikä tämä nykyinen kohta vuoden vanha ole koskaan autoa sotkenut, liekö tuo sitten kuinka yleistä.
Ainakin meillä! Uros kärsi alkuajat karmeesta matkapahoinvoinnista, lopulta tilanne oli jo niinkin hankala, että se laitto täydet jarrut päälle, jos ees mentiin kohti autoa. Oli melkoinen homma päästä eroon siitä vaivasta! Nartun kanssa oltiinkin niin onnessamme, kun se "ei koskaan" oksenna autoon ja kas kummaa, kun kerran mentiin sen kanssa kyläileen, niin kyläpaikan pihassa se tyhjensi vatsalaukun sisältönsä takapenkille niin, että ovikin oli lopulta pakko pestä;)
Onneksi meillä auto ei ole mikään pyhä lehmä, kun neiti on onnistunut niin monesti sotkeen auton ihan ilman oksentamistakin! Isäntä ei muulloin ole koskaan huomautellut asiasta, mutta kun reilu vuosi sitten osti farmarin, niin silloin oli ukollakin pinna tiukalla. Se oli niin tohkeissaan miten auto nyt pysyy siistinä jne, ja vietiin koiratkin koeajolle. Arvata saattaa, että uros pitkästä aikaa alko voida pahoin ja oksensi auton perän täyteen... Seuraavana päivänä menin autolla kauppaan ja otin neidin mukaani. Se olikin onnistunut tulla takaluukusta kuskin paikalle ja aikansa kuluksi oli järsinyt sen käsijarrun kahvan täyteen hampaanreikiä... Silloin kauhistutti tulla kotiin ja kyllä isäntä saikin melkoisen raivarin, oli lähellä ettei meistä neidin kanssa tullut taljoja seinään;)
Voi tosin olla, että meille vaan on eksynyt sellaiset yksilöt, että autossakin sattuu ja tapahtuu...
Joo, tärkeetä on, että molemmat on mukana koiran otossa, sen valitsemisessa ja hoidossa jne. Muuten tulee vaan turhaa sanomista ja herkästi koko suhde kärsii!
jos oliskin syönyt vaikka vilkkuviiksen, olis pian ollut poliisilla pokassa pitämistä kuullessaan selityksen vilkun käyttämättömyyteen;)
sellaista ihmistä ole, jolla ei koskaan mene hermo koiriensa, kissojensa, lapsiensa tai minkään muunkaan kanssa...
Ja se oksennuksen haju ei muuten ole kuumassa autossa krapulaisen miehen nenään mikään maailman paras tuoksu! ;)
Toivottavasti meillä ei koskaan käy niin, että koira ihan nuin pahasti autoa tuhoaa tai muuten autossa riehu.. =)
Mutta tuohon auto juttuunkin on olemassa ratkaisu: emännälle ja koirille ihan ikioma hieman huonompi auto!!! =)
Meillä muuten kaksi kissaakin, mitkä ihan yhteistuumin hankittuja ja välillä kuuluu kamala manaus jos mies huomaa ennen minua jonkin kissojen tekemän tuhon! Parin minuutin päästä se on jo kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja kissat on NIIIIN ihania!
kyllähän itsekkin olen saanut laskea sataan ja tuhanteenkin, kun olen huomannut silloin ah niin ihanina pentuaikoina noiden kolttoset, niitä oli päivittäin odottamassa, kun ekana töistä tulin;)
Jos sitä krapulaista miestä haittaa koiran oksennus, niin ainakin meillä se krapulaisesta miehestä lähtevä haju on kyllä ihan kilpailukelpoinen sen oksennuksen kanssa! Vanha rommi kun haisee, niin isäntä jo itsekkin osaa hakeutua jonnekkin muualle kuin makkariin ja usein silloin koiratkin pakenee isännän hajua mun viereen;)
Meillä ei auton kanssa toimi ratkaisu, että mulla ja koirilla ois huonompi auto käytössä, kun mulla auton on oltava ehdottaman luotettava, en osaa ees rengasta vaihtaa! Ja kun ainakin meillä siihen mun ja koirien autoon tulee matkaajaksi myös muksu, niin isäntä kulkekoon vaikka fillarilla, kunhan mulla auto toimii;)
Ootappa vaan jos koiraan yhdessä päädytte, niin uskon, että se isännällekkin on tärkeä ja rakas, mutta sitten on ne sadekelit, jolloin ainakin meillä noi on mun koiria! Samoin on aina, jos jotain siivottavaa niiden jäljiltä löytyy ja hyvänä esimerkkinä toimii eilinen, kun isäntä oli niiden kanssa näyttelyissä, niin minähän se meillä pakkasin paperit ja muut kamat mukaan, pesin koirat, leikkasin kynnet, putsasin korvat jne. Ja kun kotiin tulivat, niin taas olivat isännän omia kultamussukoita, kun näyttely oli mennyt hyvin... No ei vaan, kyllähän niistä yhdessä huolehditaan ja samalla tulee kyllä huolehdittua suhteestakin, kun tuolla lenkkeillään niin siinä tulee puhuttua paljon enemmän asioista kuin mitä puhuttas jos vaan kotosalla nökötettäs ja onhan ainakin meillä toi näyttelyissä käyminen sellainen yhteinen harrastus, kun muuten meillä ei kiinnostuksen kohteet mee yksiin kuin koirien kohdalla;)
Tsemppiä, toivottavasti löytyy sellainen rotu, johon molemmat ihastutte!
Meillä kanssa vähän niin, että sen auton tarvii kyllä luotettava olla. En minäkään osaa pahemmin mitään tehdä. No renkaan vaihtaa jos saan pultit auki ja virtaa ottaa toisesta autosta...
Kerran ollut -25c pakkasessa 1,5v pojan ja pari vuotiaan koiran kanssa tien poskessa. Sellaisessa kohtaa misssä ihmiset ohittelivat, ja pimeää rupesi tulemaan. Hieman pelotti. Ainakin pari tuntia siinä odotettiin ennekuin joku pysähtyi. Kävelemään en yksin kertaisesti uskaltanut lähteä. Olin niin paniikissa etten älynnyt muutakuin kiittää, kun huoltoasemallle päästiin. Ja huoltoasemalla, kun selitin tilanteen sai koira tulla sisälle lämmittelemään. Onneksi siitä selvittiin. Ja pari kertaa muulloinkin olen auton kanssa tien vieressä ollut... On se niin ihanaa!
koira on kerran oksentanu autoon (onneks oli pyyhe alla) ja voi mikä mäkätys :P samoin ny ku on nahkapenkit niin koiraa ei voi missään nimes viedä sielä, mun pitää istua sen kans takapenkillä :P oikeen ihmettelin ku mies eilen ite ehdotti et ostetaan sellanen penkin suoja niin saa ottaa koiraaki kesällä mukaan pelaamaan biitsiä ym ettei tarvi kotona olla :)
miksi pitää ostaa sellainen auto missä nahkapenkit jos on jo koira tai mahdollisesti sellainen tulossa... Ja sitten manataan kun tulee pienikin naarmu. On ne miehet kummia! Meille ei nahkapenkillistä autoa tule, vaikka kutjale sellaista joskus höpöttää. Tai sitten oikeesti mulle oma auto! Johan se muksukin niihin jälkiä saa...
Meillä oli myös pyyhe, mutta eipä oksentanut sille vaan jalkatilaan, mistä mies oli pari viikkoa aikaisemmin ottanut kumimatot pois... Mutta näitä sattuu!
Ei varmaan olisi niin kamala meteli noussut jos poika olisi oksentanut... Hmmm...
Meille tuli reilu kuukausi sitten uusi auto, jonka suhteen olen tarkka. Koiran ja pojan takia takapenkki on suojattu huovalla ja koira kulkee lisäksi omassa kuljetusboxissa keskipaikalla.
Koira tosin on pieni, joten tuo boxissa kuljettaminen onnistuu. Jos olisi isompi koira, niin sitten autoksi olisi pitänyt valita farkku ja häkki sinne taakse.