Olen elämästä nauttiva alkoholisti. En pidä kunnostani mitään huolta ja syön mitä huvittaa. Toki elämäni päättyy ennenaikaisesti, mutta olempahan ainakin nauttinut siitä.
Ei mulla flaksi käynyt edes silloin, kun olin kovakuntoinen ja pidin ulkonäöstä huolta, joten paljon parempi tämä ratkaisu. Kokemuksia?
k
Ei mulla flaksi käynyt edes silloin, kun olin kovakuntoinen ja pidin ulkonäöstä huolta, joten paljon parempi tämä ratkaisu. Kokemuksia?
k
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse pohjalla käyneenä voin sanoa, ettei elämässä ole mitään nautinnollista, kun aikaa kuluu pidempään pään ollessa lähes aina sekaisin.
Psyykekin alkaa ajan myötä painua alaspäin, joillain nopeammin, joillain hitaammin.
Ymmärrettävää, että alkoholistin alkutaival voi saada aikaan jotain " kivoja " tuntemuksia ja ajatuksia, mutta kyllä se siitä pahenee.
Tiedän.
14 vuotta sitten tämä oli aluksi yhtä juhlaa, kunnes toleranssi rupesi kasvamaan ja samalla kehittyi fyysinen riippuvuus tähän myrkkyyn. Mutta kyllä ensimmäinen puolivuotta oli aika hauskaa.
Nyt on kunto ja ulkonäkö täysin tuhoutunut, jäljellä pelkkä riippuvuus alkoholiin.
Minäkin nautin elämästä, mutta eri tavalla. Pascon housuun, ripuliin, harrastan sontahomoilua ja haaveilen miesten ripuliasuihluavista karvaperzeistä. Mielestäni elämäntapani on hyvin mielekäs ja motivoiva, perzeenpäräyttelyt on aina päivän kohokohta. Mistä puheen ollen jotain taitaa taas kohota lohta kanssapulsun byllyyn.
Asd
No se on sun juttusi. Kuka nyt tuomitsemaan toisen elämäntapoja.
Minä pystyn aivan kirjallisesti todistamaan, etten voi olla lapsesi isä:
Edes kiihottuneessa tilassa, penikseni ei seiso niin jäykästi, että pystyisi penetroitumaan vaginaan. Syytökset voidaan kyllä kumota tosi helposti pelkässä alustavassa kokoontumisessa ennen varsinaista oikeudenkäyntiä.
k