Onko täällä moniakin yli 80- vuotiaita miehiä tai naisia , jotka vielä käy hölkkäämässä tai ihan juoksemassa.?
Kuinka pitkästi hölkkäätte yhteen menoon vai sellaisia 200m intervallispurtteja.? Itse en ihan jaksa.
Kuinka pitkästi hölkkäätte yhteen menoon vai sellaisia 200m intervallispurtteja.? Itse en ihan jaksa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En voi vastata toisten puolesta mutta liikunnan aktiiviharrastajana sanon, etten ole moisia ihmeitä nähnyt. Joustavuus ja kimmoisuus on iän myötä kadonnut siihen pisteeseen, ettei hölkkäyritystä voi sanoa hölkäksi.
Sama koskee kinkkauksia, vauhditonta pituutta ja vastaavia.
Naisten perässä hölkkään, mutta jos saan kiinni ei tiedä mitä tekisin niitten kanssa.
mun kaverilla on tennispallot ja maila mukana
me pelataan aina tennistä,
Ei taida juurikaan olla yli 80-v juoksijoita/hölkkääjiä, 70+ ikäisiä ehkä jokunen ja kuusikymppisiä jonkun verran. Viisikymppisissä jo huomattavasti enemmän!
Joooo kyllä se on vain niin,,,,, dementtiaa pukkaa päälle,
aamuisin ei muista mikä päivä tänään on,
no se seläviää pikku pään ravitelun jälkeen,
siitten miettiin otinjo jo lääkkeet, huh voi ottaaki toisenki kerran,
askel on hidas siinä ei paljoo hölkätä ku heti rintaa puristaa,
aurinko sentään paistaa ihanasti
kuhan ei tulis liian kuuma kesä, sitten olisi kaikkihyvin,
huolettaa tuo PÄÄ kaikenlaista pöhköä alkaa tekemään,
tai miettimään, tavaratki kulettaa mihin sattuu,
pikkusen vituttaa tämä vanhuus,
ku olis niin paljon vielä kivoja asioita joita haluisi, mutt ku tuo pää ei enään ookkaa tervä,
kuinka terävässä kunnossa te muut olette,
meikä on jo melko tylsä tyyppi,,,
Jos rintaa puristaa niin onko sinulle tehty pallolaajennus? Eräälle tuttavamiehelle sellainen tehtiin, on 82-v, nyt voi taas paljon paremmin ja hänen jaksaminen kohentui.
ON jo 20 vuotta sitten tehty ohitusleikkaus,
mutta
nyt verisuonet ON taas menny tukkoon
siinä syy rintakipuun,
vanhaa ei enään kai leikata eikä tehdä mitään muutakaa suurempaa, lääkäti vaan lisää lääkitystä ja lyhenti viimereissulla kontrollikäytiä,
joten teen oikeesti kuolemaa
hitaasti ja kivuliaasti,,,
Kävely ja / tai sauvakävely on paaaljon turvallisempi laji eläkeläisille(kin).
Tympii olla vanha,
vanhuus on suuri kärsimys ihmiselle,
Täällä on käsi ylhäällä ...huhuu...
Minä juoksen, mutta en tosiaan pitkiä matkoja, vaan sellaisia pyrähdyksiä ja
pumpun kiihdytyksiä. Tunnin kävelylenkkiin mahtuu muutama sadan tai
parin sadan metrin pyrähdystä ja posket saavat aidon poskipunansa.
Katson hieman maisemaa missä pyrähtelen, sillä en halua mitään näytöstä
katsojajoukoille, jos vielä sattuisin kompuroimaan monien silmäparien
edessä, niin tylsää olisi kuunnella osanottoja "joha mie tuon arvasin".
Keväisenä aamuna askel on keveä, kun linnut laulavat ja monenlainen elämä
herää luonnossa, niin tehkäämme pyrähdyksiä kukin tavallamme, sauvoilla
tai ilman, taikka vain aatoksissa.
isoäiti_ 80+
Hyvä kun kerroit tuon, isoäiti_80+, ilman kertomaasi olisin voinut langeta ylpeyden syntiin..))
Jouduin eilen ottamaan reippaan spurtin, kun bussi jätti tulematta ja minulla oli hammaslääkäriaika varattuna. Naapurin rouva odotteli samaa bussia ja haastoin hänet mukaani kun oli pakko siirtyä toisen linjan pysäkille, vajaan kilometrin päähän. Naapurini on minua neljä vuotta nuorempi ja liikunnallinen, mutta hän uupui kesken matkan, hikoili ja puuskutti, minulla ei tuntunut missään..))
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin pakko kertoa, etten ole juossut enkä hölkännyt kuin satunnaisesti joskus, mutta kävelynopeuteni on sellainen, ettei kukaan pysy perässä, sanovat..))
Ja talven liukkauden aikaan tein "lenkkejä" juoksumatolla - kai silläkin jotakin vaikutusta on.
Asfaltilla kävely ei ole minun juttuni ja odottelen perinteisiä metsälenkkejäni, ne hoitavat sekä fysiikkaa että psyykeä...
Rohkenen vastata, koska 80 on jo hiukan lähempänä kuin 70. Minulla kävely, hölkkäys ja juoksu ovat koiraa ulkoiluttaessa tulleet oikeastaan elämäntavaksi, eikä luontoon muuten pääse lähituntumaan. Koira tai muu kiva reipas kaveri on hyvä kirittäjä. Välillä on ihana istahtaa kannolle huilimaan ja keskittymään luonnon pieniin ihmeisiin. . Kimmoisa metsäpolku jalkain alla ja kaikki silmänilo, raikkaat tuoksut, korvia hivelevä äänimaailma, koko metsän väki seurana…kyllä se minunkin juttu on.
Toisaalta asfalttikatujen varsilla on rakennettua kulttuuria, taiteen tyyssijoja, mukulakiviaukiot ja -tiet tarjoavat historiaa. Täytyy siis vähän kovallakin alustalla taivallusta treenata. Jalkaystävällisintä on käyskellä pitkin hiekkarannan vesirajaa, kun lempeät mainingit hyväilevät nilkkoja. Kyllä siinä pikku spurttiinkin intoutuu pinkaisemaan välillä, Ollaanhan me uimahalleissakin harjaantuneita vesijuoksijoita.
Hyvä kun muistutit, Ramoona. Kyllähän me asfalttia, mukulakivikatuja käveltiin, kun tuttujen rouvien kanssa pistäydyttiin Tallinnassa. Paljon oli Vanhassa kaupungissa nähtävää, ja tunnelma oli kuin toisesta maailmasta. Eipä siinä juuri kiinnittänyt huomiota siihen miten asteli ja 15000 askelta tuli mittariin huomaamatta, "nuoret" mittasivat.
Eli varmasti vaikuttaa millä mielellä liikkuu ja kun ei autoliikennettä juuri ollut, sehän oli jo sinällään suurta juhlaa. "Maailma on kaunis...))" Kunpa osaisimme sitä varjella ja säilyttää tuleville sukupolville...
Hiihtoladuilla talven aikana oli useita, mutta juoksemassa en ole nähnyt. Rauhallisesti kävelijöitä, rollaattorilla menijöitä, portaikkokiipijöitä ja vesijumppaajia ovat pääasiassa.
Vanhus, joka jaksaa porraskävelyä harrastaa, onkin hyväkuntoinen! Tässä lähellä ulkoilualueella on kuntoportaat, reilusti yli 400 askelmaa, siellä näkyy monet paljon nuoremmatkin hengästyneenä puuskuttavan..
Se tehdään niin että muutama askel, huilaus, muutama askel.... Reisilihaksia on hyvä pitää niin hyvässä kunnossa kuin ikä sallii. Jalkojen voima on tärkeä. Hengästyminenkin on hyväksi sopivassa määrin. Ei ollenkaan äärisuorituksia enää.
Jalat ovat tärkeät, vaikka tuolilta seisomaan ja takaisin muutamia kertoja.
Kade on teitä kaikkia!
Hyvä kun ite pääsen liikkeelle.
Hyvä kuitenkin kun otatte esille asian!
Saa intoa, että jospas...
Hölkkääminen olisi siitä hyvä, että jalat tärähtävät enemmän kuin kävellessä. Luut lujittuu. Aikoinaan pururadalla tykkäsin juosta. Enää en, kun pelkään sotkeutuvani jalkoihini. Salaa hyppään tasajalkaa tai tömistelen, kun kukaan ei näe. Luiden lujittamiseksi.
Olen laiska, tuore, köntistynyt 8-kymppinen.
Kimmoisuudesta ei ole enää tietoakaan mutta yritän jotenkin varjella koipieni toiminnan rippeitä.
Huomenna menen tekemään joko kapean pyramidin normitangon hack-kyykkyä tai maastavetoa. Pyramidi max ykköseen ja takaisin.
Vaihtoehtona 5 x 8 toistoa 1,2 x oma paino.
Asumme hissittömän talon ylimmässä kerroksessa. Rappuja on 46kpl. Nykyään nousen ne enää 2 askelmaa kerrallaan ja ponnistamatta alemmalla jalalla.
Jalkatreenin jälkeen sekin käy loppuverryttelystä.
En tiedä onko hyvä suoritus, mutta kuitenkin teen kaksi kertaa viikossa 8,5 km:n lenkin pari kertaa viikossa.
T. Tauno 80v. Jepualta.
Tulee kyllä juostuksi ja hölkätyksi... Harvemmin tulee kuitenkin juostuksi yli kilometrin matkoja..Pitää sen jälkeen panna kävelyksi.
Väliin juoksen mäkiä ylös.
Lähtövuosi: 1939.
NIISTÄKÖ ON KYSYMYS KIELITAITEILIJA SANNA MARININ PILKKAAMISTA LUUSERI BOOMEREISTA.
MITÄ HÖLKKÄÄMÄSSÄ.
TYÖTÄHÄN KAIKKI VIKSUMMAT IHMISET TEKEVÄT, VAI HÖLKKÄÄMÄSSÄKÖ JONNIIN JOUTAVAA.....HA...HAAAA.....TUOVOIMA PULALAHAN NYT ON YMMÄRRÄTTEKÖS, VOI VEIKKONEN, MIEKIN OON KÄYNYT MONESSA PAIKKOO TÖSSÄ JA VIELÄ KÄYNNÄ HOITANNA KAHTA SATAVUOTIASTA PARISKUNTAA SIINÄ SIVUSSA AUTTAMASSA.
Ookko ies hoitanunna kettään, mie
oon ollunna ameriikoissa aikanaan jopa putkassa.
T. Elmeri Jepualta.
Sinä taidat tykätä Sannasta?
Onko se nyt ihme, jos kahdeksankymppinen hölkkää? Meikäl'äisellä on vuosia 84 ja muutaman päivänä viikossa on pakko panna vähän hölköksi..
Kävelykepin kanssa hankalaa, rolllaattorista puhumattakaan.